30. kesäkuuta 2008

Lauren Bacall

Image: Betty Joan Perske l. Lauren BacallBetty Joan Perske l. Lauren Bacall


Yle TEEMAN Humphrey Bogart -elokuvien myötä olemme saaneet ihailla kultakautensa Lauren Bacallia. Erityisesti minut yllätti kuvausteknisesti kokeellinen "film noir" Pimeä käytävä (Dark Passage, 1947), jota en aikaisemmin ollut nähnyt.

Vuonna 1924 syntynyt näyttelijä on yhä elossa ja jopa näyttelee elokuvissa silloin tällöin.

Image: Lauren Bacall in Dark PassageLauren selailee kirjaa elokuvassa Dark Passage.

Mr. Chicago (1970)

Hän oli gangsterimetsästäjien
kuningas ja hän on todella elänyt.
ELIOT NESS -TRILLERI
MR. CHICAGO
Nuhjuiset Mr. Chicago-lehdet jaksavat kiertää divareitten halpislaareissa vuosikymmenestä toiseen. Lehden alkuperä oli Jerry Cottonin tapaan Saksanmaalla (jossa näitä lehtiä kutsutaan nimellä "Heftromanen"). Mr. Chicagoa kirjoitti herra nimeltä Albrecht Peter Kann kirjailijanimellä Al Cann. Lehteä ilmestyi suomeksi 16 numeron verran Valpas-Mainos Ky:n kustantamana vuosina 1969-1970 (ks. kannet: Kioskikirjallisuus).

Nimensä mukaisesti tapahtumat sijoittuvat Chicagoon kieltolain ja Al Caponen aikaan. Lehden suosiota avitti varmasti tuolloin vielä hyvässä muistissa ollut Lahjomattomat-televisiosarja Eliot Nessistä. Ja kuten yo. kansikuvasta näkyy, televisiosarjan pääosanesittäjä Robert Stack komeilee numeron kymmenen kannessa miehekkäästi ase tanassa.

Valpas-Mainos julkaisi Suomessa myös australialaista Carter Brown -sarjaa.

Ks. myös Kauhu kauppatavarana (1965).

29. kesäkuuta 2008

Voimasuklaa (1951)

Fazerin makeiset palaavat takaisin suomalaisomistukseen, kuten olemme uutisista saaneet lukea. Hyvä niin. Fazer tarttui härkää sarvista. Nyt sitten taas Voimasuklaa markkinoille!



Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää!

26. kesäkuuta 2008

Kurikka (1949)

Hitler vs. Simplicissimus

Kun A. Hitler pääsi Saksassa valtaan niin ensitöikseen hän lopetti kuuluisan pilalehden Simplicissimuksen. Suomalainen "sosialidemokraattisia käsityksiä edustava" työväen pilalehti Kurikka julkaisi aiheesta pilapiirroksen vuonna 1933. Yksi diktaattorien yhteisistä luonteenpiirteistä on huumorintajuttomuus, ainakin jos huumori kohdistuu heihin itseensä.

Vuonna 1949 julkaistiin upea kovakantinen kooste Kurikan (Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1904-1954) parhaita paloja, Isänmaan kasvot Kurikan kuvastimessa (toim. Vilho Hokkanen). Kurikan julkaisu loppui suurin piirtein samoihin aikoihin kun Suomessa sosialidemokratia muuttui sosiaalidemokratiaksi...

Kansi: Hans Björklind

Kurikka tallensi myös katukulttuuria, sillä siinä ilmestyi Eerikki Meriluodon 400 sanan sakilaissanakirja jo vuonna 1914. Lehdessä julkaistiin myös slangilla kirjoitettuja juttuja (ks. Nuolijärvi: Suomalainen slangintutkimus .pdf). Suuri osa Kurikan pilakuvista oli ajan kritiikkiä ja siten erinomaista aineistoa myös poliittisen historian tutkijalle.

23. kesäkuuta 2008

Vaaralliset viitoset (1968)

Teräsmiehen poika 5/1968Teräsmiehen poika 5/1968

Tarzanin poika oli oikeasti Tarzanin jälkeläinen, mutta Teräsmiehen poika (1961-1969) oli Teräsmies itse Teräspoikana. Teräspoika seikkaili säännöllisesti tulevaisuudessa Terässankareiden legioonan jäsenenä ja myöhemmin sen johtajana.

"Vaaralliset viitoset" (ks. kuva alla) oli tarina, jonka loppuvaiheissa (seuraavassa numerossa) tapahtui legioonan kannalta hyvin traaginen käänne..

Wikepediasta löytyy englanniksi Teräslegioonasta kattava artikkeli Legion of Super-Heroes.

Vaikka seikkailut olivat puhdasta hömppä-scifiä, niin tarkkanäköisesti niissä ennustettiin elinpankit ja robotit. Ja jos tarinoita oikein tarkkaan lukee, niistä voi löytää hyvinkin mielenkiintoisia filosofisia ulottuvuuksia (ks. Teräsmiehen poika ja Baabelin torni).

"Vaaralliset viitoset"
Tales of the Legion of Super-Heroes: The Fatal Five
(Adventure Comics #352)

PS. Teräsmies-lehdessä julkaistiin ns. mielikuvitustarina, jossa sitten oli se Terämiehen poika.

20. kesäkuuta 2008

Mittumaaria!

Kimmo, nuorten lehti 7/1949
Piirtäjä: Martti Viitala

PopuLAARI ja Kimmo toivottavat hyvää juhannusta!


PopuLAARIn päivityskello siirtyy samalla hitaaseen kesäaikaan.

19. kesäkuuta 2008

Cyd Charisse (1922 – 2008)

Cyd Charisse (alk. Tula Ellice Finklea)
(1922 – 2008)

Tarzanin poika (1972)

Tarzanin poika 7/1972 - Korak joutuu kaksintaisteluun kostonhimoisen mandrillin kanssa.

Tajuntateollisuudessa on seikkailut Tarzanin lisäksi myös hänen poikansa, Korak. Sarjakuvalehdessä Tarzanin poika (1969-1976) numero 7/1972 "Korak joutuu kaksintaisteluun kostonhimoisen mandrillin kanssa" tarinassa Kahlevangit. Kerrottakoon, että pienen ärhentelyn jälkeen Korak on totta kai kaveria mandrilli Pitkähampaan kanssa.

Korakia piirsi 70-luvulla aivan kelvollisesti Dan Spiegle, joka aloitti uransa 1949 piirtämällä Hopalong Cassidyä. Spiegle urautui piirtämään muitakin filmi- ja televisiosankareita kuten Avaruusperhe Robinsonia (sarjakuvalehti ilmestyi myös suomeksi nimellä Matkalla avaruuteen) ja Maverickiä.

Tarzanin pojassa kiinnittää huomiota se, että siinä käytetään todella paljon isojen apinoiden kieltä (jota näköjään pienemmät apinat sujuvasti osaavat).

© 1972 Edgar Rice Burroughs Inc.

Yud! Balu yel!
(Tule! Poikanen on täällä!)
Tantor unk?
(Norsut... poissa?)

18. kesäkuuta 2008

Rikosten rajoilla (1951)

Robert Mitchum, Jane Russell ja Philip Van Zandt  ovat Rikosten rajoilla (His Kind of Woman, 1951) - copyright Warner Bros.Robert Mitchum, Jane Russell ja Philip Van Zandt
ovat Rikosten rajoilla (His Kind of Woman, 1951)

Rikosten rajoilla on Leonard Maltinin arvosteluraamatun mukaan kulttielokuva, ja mikä ettei - sitähän melkein kaikki Robert Mitchumin tähdittämät film noirit ovat. Samaten tuottaja Howard Hughesin nimen lävähtäessä ruutuun heti aluksi syntyy mukavat värinät. Mutta eniten kultti- ja camp-arvoja elokuvaan tuo täydellisesti ylinäyttelevä Vincent Price elokuvatähtenä, joka löytää "miehen" itsestään.

Muuten totinen filmi lipsahtaakin muutaman kerran tilannekomedian puolelle ja on vaikea sanoa, kuinka tarkoituksellista on ollut alun perin tällaista sillisalaattia tehdä. Tyylilajien vaihtelu johtuu ehkä siitä, että tuottaja pani Richard Fleischerin ohjaamaan filmin käytännössä kokonaan uudestaan John Farrowin jälkeen. Tähän toki saattoi vaikuttaa Hughesin halu pitkittää kaikkien sellaisten elokuvien tekoa, joissa Jane Russell oli mukana. Howard Hughes tiiraili tätä intohimojensa salattua kohdetta usein hartaasti kulissien takaa, tai ehkä hän oli tuolloin jo alkanut hiljalleen erakoitua ja katseli päivän kuvauskelat omissa oloissaan.

YLE on näyttänyt tämän elokuvan useammankin kerran uusintana, toki hyvin kätkettynä aivan mahdottomiin lähetysaikoihin (keskellä päivää tai keskellä yötä).

17. kesäkuuta 2008

Auringossa kylpijät (1929)

Päivä paistaa, perho lentää
eikä kerro minne entää.

Arvilyn runon "Auringossa kylpijät" (Pääskynen 13-14/1929) kuvituksena on käytetty valokuvaa, jossa tyttö ja poika loikoilevat suvipäivää suomalaisessa maalaismaisemassa (taustalla hienoa riukuaitaa).

Vanhoissa valokuvissa haikeutta (kirjoitti joskus joku, ehkä Susan Sontag?) synnyttää se, että niissä olevat ihmiset ovat yhtäaikaisesti sekä elossa että läsnä, sekä kuolleita että poissa. Kuvan poika ja tyttö olivat nuoria aikuisia, jos elää saivat, kun sota syttyi. Mutta tuon kesäpäivän he ehkä muistivat elämänsä loppuun asti.

Suvituuli soittaa, soittaa,
kirkas viulu sillä on. -

Ks. myös Lasten runoja (1916) ja Lasten runoja (1914).

16. kesäkuuta 2008

Unohduksen kulttuuri II

Sturmbannfuhrer Ludwig Kessler - Secret ArmySalaisen armeijan Sturmbannführer (myöhemmin Standartenführer) Ludwig Kessler haluaisi vaihtaa
pari sanaa Iltalehden televisiosivujen "toimittajan" kanssa...

Unohduksen kulttuurin episodeja tarjolla taas, tämän päivän Iltalehden televisiosivuilla esitellään Maanalaisen armeijan uusintaa näin: "Haloo, kuuleeko Lontoo? Maanalainen armeija. Maksukanava MTV3 Sarja näyttää nyt uusintana tämän velmun englantilaiskomedian. Sarjassa mutkaton Albert Foirte pyörittää pienessä belgialaiskylässä Candide-kahvilaansa, jossa viihtyvät paikalliset sekä seudun valloittaneet saksalaiset sotajoukot."

Esittely itse on hulvatonta komediaa, sillä nimetön senttari sekoittaa parodian kohteen (Maanalainen armeija, Secret Army) ja parodian keskenään. Maanalainen armeija iskee jälleen ('Allo!, 'Allo!) oli se hassuttelusarja. Maanalainen armeija on sitten sitä vastarintaliikkeen totista toimintaa, jota pahisnatsi sturmbannführer Ludwig Kessler yrittää parhaansa mukaan tukahduttaa.

Tosin olen aina epäillyt, että monet katsojat eivät ole ymmärtäneet koko pilaa tai unohtivat pilan kohteen. Mutta etteivät sitä muista media-alan ammattilaisetkaan... Sekaannusta tosin ehkä avitti se, että nämä kaksi sarjaa esitetään MTV3 Sarjan ohjelmakartassa peräjälkeen.

Ai niin, Albertin sukunimi on Foiret! Eikä Foirte. Huokaus.

Ks. myös Kyllä, herra ministeri.

Armi Kuusela - Armin päivä (1953)

Tällainen on Armin päivä...
Armin päivä alkaa aamukahvilla Ipnos-keksineen ja piristystä tarvitaankin kohta alkavaa kielituntia varten.


Vielä on syvennyttävä roolivihkoon ja Hellaksen herkullisten suklaatankojen parissa on niin miellyttävä työskennellä.

COCKTAIL - mokka-rommi-täytteinen maitosuklaatanko
MARIZA - tryffelitäytteinen tummasuklaatanko

Hellas myi 1950-luvulla tuotteitaan olympialaisilla, saduilla, Musta Pekka -eksotiikalla ja Armi Kuuselalla. Monet näistä teemoista yhdistyivät tässä ehkä nykään hiukan epäkorrektissa mainoksessa: Armi Kuusela - Tummaa ja vaaleaa... (1953)!!!

15. kesäkuuta 2008

Unohduksen kulttuuri

Eliitti vs. massat

Pessimismi on häpeäksi kulttuuri-ihmiselle.
- Tulenkantajat

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla (15.6.2008) oli mielenkiintoinen artikkeli John Seabrookin kirjasta Nobrow (otsikolla "Elämme jo kulttuurin ei-kenenkään-maassa", Riie Heikkilä, maksullinen HS Arkisto). Käsittämätöntä, kuinka ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ihminen voi itsensä tuntea - puhun nyt siis Seabrookista, en itsestäni. Hänen kohdallaan voisi puhua jonkinlaisesta menetyksen kulttuurituskasta ja suoranaisesta pettymyksestä sen suhteen, että kulttuurikäsitteet ovat sekoittuneet ja että ns. "hyvä maku" on hävinnyt. Kirja on toki jo 8 vuotta vanha ja ajatuksiltaan moneen kertaan kaluttu eri yhteyksissä. Samaa kulttuurieliitin voivottelua on kuultu Suomessakin kuin myöhästyneenä heijasteena; joukkoihin on valettu uskoa siitä, että jokin osa kulttuuria olisi sittenkin toista parempi.

Jo Tulenkantajilla olivat asiat selvillä: "Uuden ajan subjekti ei ole Minä vaan ME." Kovin vähälle huomiolle on jäänyt, että suuri osa populaakulttuuria on nykyään aivan yhtä marginaalista kuin korkeakulttuurikin. Ero pitäisi pikemminkin nähdä harvainkulttuurin ja massakulttuurin välillä. Tähänkin blogiin poimitut populaarikulttuurinpalaset ovat suurelta osin unohduksen kulttuuria, rakeisena näkyviä mustavalkoisina väräjäviä heikentyneitä signaaleja menneisyysikkunassa.

Kyse voi olla myös ihmisen ehdollistamisesta halulle saada ärsykkeitä nopeaan tahtiin. "Vilkas" populaarikulttuuri virkistää aivoja enemmän kuin "hidas" korkeakulttuuri. Korkeakulttuuri jähmettyy kovin usein ja kovin nopeasti sisäsyntyisten sääntöjensä muottiin muuttumatta tarpeeksi nopeasti ajan vaatimusten mukana, nopeasti reagoiva massakulttuuri sen sijaan suunnitellaan ja myydään kuluttajille jopa ennakoivasti kokeillen. Populaarilla on monta eri tasoa, joista massakulttuurin taso on niin vallitseva ettei tutkija välttämättä näe kunnolla muita tasoja. Korkeakulttuuri ei toki mitenkään tee ihmistä älykkäämmäksi tai syvällisemmäksi, itse asiassa älykkyystesteissä ylivoimaisia ovat kaksikieliset tietokonepelien harrastajat.

Mutta se unohdus... populaarin kulttuurin ärsykkeet tuntuvat olevan niin läpikäyviä, että ne korvaavat vanhat ärsykkeet. Mielikuvani on, että nostalgiakin on alkanut siirtyä lähimuistiin. PopuLAARIn viesteistä ne, jotka sisältävät kuvia ja tekstejä 10-20 vuoden takaa, saavat eniten kommentteja. 1950-luku saati sotaa edeltävä kronikointi ei juuri ketään kiinnosta, koska siitä puuttuu se tärkeä henkilökohtaisen kokemisen aspekti yhdessä muiden kanssa. Tulenkantajia voisi mukailla: "Uuden ajan subjekti on MINÄ osana MUIDEN kanssa." Eihän järkyttävästi ylihinnoitellun merkkituotteen ostamisessakaan ole mitään järkeä ilman muiden kateutta ja halua ostaa sama tuote...

  • PS. Populaarikulttuurista puheenollen. Samaisilla Hesarin kulttuurisivuilla oli STT:n pikku-uutinen siitä, kuinka Sean Connery on julkaisemassa elämäkertaansa (maksullinen HS Arkisto). Tiedotteen alku on asiantuntevasti käännetty suoraan Wikipediasta, hauskaa kyllä. No, yhdeksi tämän erinomaisen näyttelijän keskeisistä elokuvista mainitaan Herrasmiesliiga. Ko. kalkkuna ei sitä todellakaan ole. Tämä lienee jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, kuinka populaarikulttuurista ei ymmärretä eikä muisteta yhtikäs mitään - kunhan vain täytetään palstamillimetrejä. Olisivat nyt voineet mainita Conneryn elokuvista vaikkapa sellaiset populaarin helmet kuin Alfred Hitchcockin Marnie tai Gus Van Santin Elämän edessä (Finding Forrester) - mutta kun niitä ei muistettu, niinpä niin. Lisäksi jutun lopussa todetaan, että brittiagentti Bondin roolista huolimatta tähti on Skotlannin itsenäisyyden kannattaja. Huokaus tätä jonkun hölmöläisen senttaamaa hölynpölyä. Jokainen Ian Fleming -fiktionsa lukenut tietää, että James Bondin isä oli skotti.


Populaari tekee älykkäämmäksi!

14. kesäkuuta 2008

Itsemurhalaivue (Korkeajännitys 12/1969)

Korkeajännitys 12/1969

Yksi Korkeajännityksen klisheistä on se, että amerikkalaiset ovat paitsi rentoa niin myös kuritonta porukkaa - myös sotilaina. Brittiupseerilla on melkoinen tekeminen ennen kuin hän saa muokattua vapaaehtoisistaan kunnon taistelijoita "Itsemurhalaivueessa" (alk. Suicide Squadron, War Picture Library 18).

Ja jenkithän tykkäävät tietty sarjakuvista, kuten ao. yksityiskohdasta nähdään. Siinä luetaan sanomalehdestä Terry and the Pirates - sarjakuvaa. Ja lehtien sarjakuvaliitteet olivat tosiaankin ennen vanhaan noin isoja!

Samaista sarjakuvaa julkaistiin Suomessakin sota-aikana Lukemista kaikille -lehdessä nimellä Terry sodassa ja seikkailuissa.

© Milton Caniff

13. kesäkuuta 2008

Calimero (1973)

Calimero 10/1973  © PagetCalimero 10/1973
© Paget

Toni ja Nino Pagot loivat 1963 yhden tunnetuimmista italialaisista sarjakuva- ja animaatiohahmoista: Calimeron. Pagot Brothers -animaatiostudioilla työskentelivät jotkut suomalaisillekin tutut italialaiset Aku Ankka -piirtäjät kuten Massimo de Vita. Ankkataiteilija Marco Rota on piirtänyt hänkin Calimeroa. Suomessa Calimero-lehti ei ilmestynyt kuin vuonna 1973 (Kustannus Williams).

Animaatiomaisen vauhdikasta menoa!

Calimeron hahmon tunnistaa heti, hän on musta pikkuinen tipu jolla on munankuori päässään. Hänen mielilauseensa on "E' un' ingiustizia, però!" eli on se vaan niin väärin. Muistaakseni se on suomeksi käännetty joskus myös muotoon: "Pieniä aina sorretaan!". Valitettavasti lausetta ei löytynyt yo. sarjakuvalehdestä.

Nykylapset tuntevat Calimeron parhaiten ehkä japanilaisena animena - no, tietenkin.

http://www.calimero.com/

12. kesäkuuta 2008

Vaaralliset vuodet (1970)

Lääkärisarja 14/1970

Mitä on miehen mielessä? Tohtori Frank (1974) -lehden kansi analysoitiin aikaisemmin, nyt on vuorossa Lääkärisarjan tarinan Vaaralliset vuodet -kansi.

Henkilöiden asetelma suhteeessa toisiinsa on hieno; taustalla oleva nainen on todellakin taakka miehen selässä. Nainen ei miestä huomaa (tai siis ole huomaavinaan). Sinisävyisessä kannessa naisen mutruhuulet hehkuvat punaisina kuin lupauksena lemmestä ja takataskuihin työnnetyt kädet tuovat rinnat ojoon miestä kohden. Paljaat olkapäät ovat uhmakkaan seksikäät.

Nainen on vaalea, mies tumma, järki ja tunteet ovat tässäkin, ehkä klisheisestikin, vastakkain. Vaaleatukkainen neito on ylpeä ja itsetietoinen, vaikka suljetuissa silmissä voi arvata olevan jonkinlaista pakoa ja epävarmuutta vallitsevassa tilanteessa.

Mies on tietenkin lääkäri, mutta hänen asunsa antaa aavistaa hänen olevan kirurgi. Onko leikkaus edessä? Miehen sivuttainen katse on kääntymässä naisen puoleen mutta silti siinä on samalla mietteliästä tuijotusta kaukaisuuteen. Mies suhtautuu jotenkin myös isällisen oloisesti selvästi itseään nuorempaan naiseen. Käsi tukee päätä kuten ajattelijoilla on tapana. Nyt ollaan todellakin elämän ja kuoleman asioiden äärellä... mitä oikein on tapahtumassa. Kansi antaa siitä aavistuksen, mutta lehteä lukematta ei voi oikeasti sitä tietää. Itse aion jättää tarinan arvoitukseksi ja lehden lukematta.

11. kesäkuuta 2008

Jussi Juonion lasit (1948)

Ihmettelenpä vähän,
onko näistä laseista mitään hyötyä!

Ilman Matti Mainiota ja Jussi Juoniota ei olisi Carl Barksia eikä Robert Crumbia
(sellaisena kuin me heidät tunnemme)!

Alkuperäinen julkaisupäivä 8.2.1948
© H.C. Fisher

Ks. myös >> Carl Barks, vaikuttavia vaikutteita (Kvaak)

10. kesäkuuta 2008

Ilmarisen lehdet

Ilmarinen julkaisi ainakin viittä lukemistolehteä. Alla mainos:
Mikä tahansa Ilmarisen lukemisto
tuottaa iloa ja nautintoa
nuorille ja vanhoille!

Viikonloppu - tosikertomuksia. 3 mk.
Jännityslukemisto - Jännäri. 2 mk.
Seikkailukertomuksia - Seikkari. 2 mk.
Yllätyslukemisto - 100 sivua. 5 mk.

Ja tietysti tämä
Lukemista Kaikille - yliveto. 3 mk.

Kaikissa kuulu kolmio kannella
ILMARISEN
LEHTI.

PS. Tuunasin vähän PopuLAARIn ulkonäköä. Pikku-ukko vasemmassa yläreunassa on Ilmari Kianto.

Fazerin suklaakonvehteja (1925)

Tämän Fazer-mainoksen kehoitus on syytä pitää mielessä kesämökille matkatessa... On se vain fiiniä, kun mainoksessa oikein teititellään. Jos ao. viesti joutuisi nyt copywriterin käsiin, se kuuluisi varmaan näin: JÄTÄ TURHA LUKEMINEN KESÄLLÄ, MÄSSYTÄ KONVEHTEJA.


Ottakaa mukaanne maalle
paitsi kirjallisuutta
myöskin
FAZERIN
maukkaita
SUKLAA-KONVEHTEJA

9. kesäkuuta 2008

Kyllä Jeeves hoitaa (1990)

Jeeves & Wooster ovat palanneet... puoli seitsemältä TV1:llä se tänään (9.6.) taas alkaa (uusintakierros on jo peräti viides).

Kyllä Jeeves hoitaa on kuin hyvä vuosikertaviini, aina se vain maistuu paremmalta. Hugh Laurie muuten soittaa tässä ekassa jaksossa itse pianolla kappaleen Minnie the Moocher, ja taitaa laulaakin. Kolmoselta voi sitten katsoa kahdeksalta uusintajakson Housea (se stigmaationunna), jotta saa kivasti kontrastia saman näyttelijän lievästi sanottuna erilaisiin roolitöihin.

Ufo-grilli, se ainoa oikea!

Tavallinen ufo-grilli on meikäläiselle se ainoa oikea; piut paut kaasugrilleille tai monen sadan euron härveleille. En halua mitään ylimääräistä touhaamista näissä hommissa.

Viikonloppuna tuli illalla pikkunälkä, joten ei muuta kuin briketit palamaan. Ensimmäiseksi ritilällä oli lohimedaljonkeja jumboherkkusienen kera, toiseksi barbequepippuri-marinoitua possun sisäfileetä. Kala kannattaa grillata (kaksi kertaa taitetun) folion päällä, koska se tarttuu helposti kiinni kuumaan ritilään tai kärähtää.

Hiiliä tai brikettejä ei suinkaan kannata kaataa grillin täydeltä vaan niin, että niitä on vain toisella puolen grilliä. Näin saadaan vähemmän kuuma "lepoalue" grillattaville tuotteille, jonne ne voidaan siirtää kypsenemään vähän miedommalla lämmöllä. Kanaa grillatessa tämä on ihan olennainen juttu.

Lautasella kannattaa olla aina myös jotain muuta kuin vain grillikuumaa, kuten tässä kalan alla romaine-salaattia ja päällä pitkiä ruohosipulinvarsia. Tarjoilu kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja rentoa, sillä grillailu on lupsakkaa touhua eikä mitään "kauhukeittiötä".

Possun kanssa lautaselle laitettiin eilisestä jääneitä (oliiviöljyllä siveltyjä ja pinnaltaan rapsakaksi kuumennettuja) kypsiä perunoita, kevätsipuli (joka leikataan auki kuin naurava nakki) ja kaiken kukkuraksi lautaselle ripotellaan vähän enemmänkin pieneksi silputtua persiljaa (suoraan kasvimaalta). Helppoa ja älyttömän hyvää!

Kalan kanssa juomapuolena oli puolalainen Cinnamon Ginger Beer (kanelilla ja inkiväärillä maustettu aika omituinen olut) ja lihan kanssa maistui tsekkiläinen herkku, tumma Starobrno.

8. kesäkuuta 2008

Marsin sankari valkokankaalle

Frank Frazetta: John Carter of Mars

Animaatiostudio Pixarilla on näytetty vihreää valoa punaisen planeetan sankarille, John Carterille (via Pixar Blog). Käsikirjoitus on jo työn alla. Kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta yhdistelmästä oikeita näyttelijöitä ja kolmiulotteista animaatiota (á la Sky Captain).

Tokihan hanke on vielä yhtä epävarma kuin NASA:n Mars-luotain, mutta kyllä tässä on hyvät toiveet päästä Barsoomiin seikkailemaan vuoteen 2011 mennessä.

Ja ilmeisesti kyse on peräti trilogiasta, kolmiosaisesta elokuvasarjasta (via /Film). Ehkä nyt joku kustantaja tarttuu tilaisuuteen ja Mars-romaaneista saadaan vihdoin uudet painokset, ja suomennokset. John Carter -sarjakuvia on suomeksi muuten julkaistu yllättävän paljon.

7. kesäkuuta 2008

Mr. Moto (1939)

Peter Lorre on Mr. MotoPeter Lorre on Mr. Moto

Mr. Moto on Interpolin agentti, joka taitaa jiujitsun ja salapuvut. Katsoin vihdoinkin YLE:n lähettämän elokuvan Mr. Moton on kuoltava (Mr. Moto's Last Warning, USA 1939) digiboksin kiintolevyltä, ja yllätys yllätys, se ei tosiaankaan ollut mikään b-elokuva (kuten olin kuvitellut).

Tuotantoarvot olivat yllättävänkin korkeat, juoni hyvinkin ajankohtainen aikanaan (II maailmansodan uhka) ja laatunäyttelijöitä (John Carradine, George Sanders) riitti. Peter Lorre itse tietty loisti pääosassa japanilaisena Kentaro Motona! Elokuvaraamattu Leonard Maltin's (vuoden 1993 editio) antaa leffalle peräti kolme tähteä.

Sarjaa tehtiin kahdeksan elokuvan verran John P. Marquand'in tarinoiden pohjalta (ks. The Mr. Moto novels of John P. Marquand, engl.). Samaan aikaan orientaaleja detektiivejä seikkaili valkokankaalla enemmänkin, kuten Charlie Chan ja Boris Karloffin näyttelemä Mr. Wong. YLE Teema saisi näistä hienon sarjan...

Ironista kyllä sarja (1937-39) päättyi maailmansodan melskeisiin, vaikka edellä mainitussa elokuvassa Moto onnistuukin sen estämään. Kun Japani liittyi ns. akselivaltoihin, Yhdysvalloissa tuli suosituksi rintanappi: "I hate Mr. Moto".

6. kesäkuuta 2008

Otso Melkka (1962)

Apu 22/1962Apu 22/1962

Tämä Apu-lehden kansi on kuin yhtäkkiä suomalaistuneen Norman Rockwellin sudista! Kyllä tällainen taideteos aina valokuvakannet voittaa. Asialla on ollut kuitenkin Otso Melkka. Baaritiski on hieno ajan kuva. Klikatkaa kuva isommaksi ja katselkaa yksityiskohtia.

Melkan tyyli taipui myös muunlaiseen kuvitukseen. Ellet usko, ks. Kartanonherra ja kaunis Kirstin. Taidetta sekin.

Yo. kansikuvan huono kunto selittyy sillä, että joku on ampunut ilmakiväärillä lehden läpi, parikin kertaa.

5. kesäkuuta 2008

Alexander Courage (1919-2008)

Star Trekin, siis sen alkuperäisen ainoan ja oikean, ujellustunnarin sävelsi Alexander Courage. Mies lähti nyt sille viimeiselle missiolle käymättömien korpimaiden taa...

IMdB kertoo pitkä-ä-ästä urasta.

Ks. myös Star Trekin hirviöitä

4. kesäkuuta 2008

Kissalan pojat (1936)

Kissalan poikiin (Harold Knerr) ilmestyi tuttuja henkilöitä 22. maaliskuuta 1936. Suomessa sunnuntaisivu julkaistiin Helsingin Sanomien sarjakuvaliitteessä Kuvakertomuksia, josta tämäkin sarjakuvanäyte löytyi.

Kapun vieraaksi saapui professori Kivettymä mukanaan viehättävä veljentyttärensä Kiki (Lena) ja tämän kotiopettajatar neiti Hemppo (Miss Twiddle). Kiki oli näissä alkupään jutuissa salatuhma, sillä hän yllytti pojat tappelemaan suosiostaan. Kikin ja Hempon visiitti venyikin sitten niin, etteivät vieraat lähteneet koskaan!

Tämä 1897 alkanut sarja ilmestyy yhä edelleen...

© King Features Syndicate

Katzenjammer Kids -sarjakuvasta löytyy englanniksi tietoa Toonopediasta.

3. kesäkuuta 2008

Tarzan koivussa

Tarzan ja Jane -kuvaTarzan ja Jane paljaan rakastuneina

Olipa virkistävää katsella 10 kirjaa lapsuudesta -sarjan avausta, aiheena Tarzan. Itsekin kesät mummulan koivuissa pikkutarzanina viettäneenä tajusin nyt todellakin, millainen vaikutus Tarzan-kirjoilla on ollut suomalaislasten mieliin, tai suorastaan psyykeen. Birgitta Ulfssonin tarzanhuuto, tai oikeastaan janehuuto, oli jotakin niin upeaa että... ja se huuto todisti vastaansanomattomasti, että Tarzan-kirjat olivat myös tyttökirjoja!

Hieno juttu oli myös näyttää Johnny Weissmüllerin ensimmäinen Tarzan-elokuva heti ohjelman perään. Weissmüller ja Maureen O'Sullivan ovat niin nuoria ja raikkaita, että vanhalla filmillä mustavalkoisena hehkuvan viidakkoromanssin illuusio muuttuu melkeinpä todeksi.

Burroughsin luoma kuva viidakon kuninkaasta on niin vahva, että tämän modernin myytin hahmo on kollektiivisesti tuttu heillekin, jotka eivät näitä kirjoja ja elokuvia ole koskaan nähneetkään. Omille lapsilleni Tarzanin hahmo on tutuin Disney-animaatiosarjana televisiosta. Aika ajallensa kutakin.

Ks. myös Tarzan taistelee jälleen (1945)

2. kesäkuuta 2008

Ilkka ja Erkki (1968)

Kauheita radikaaleja vuonna 1968...


Heitä on kaksi parjattua
kaksi kovaksikeitettyä
kaksi eteenpäin menevää
kaksi vakituista osallistujaa
kaksi kovasuista ja asiallista tarpeen mukaan.
He ovat:
Ilkka Christian Björklund ja Erkki Tuomioja


Lähde: Elokuva-Aitta 12/1968, Politiikan hiekkalaatikolla

1. kesäkuuta 2008

Sydney Pollack (1934-2008)

Sydney Pollack (1934-2008) on poissa, mutta elokuvat jäivät. Oma ehdoton suosikkini kaikista hänen elokuvistaan on ollut aina Korppikotkan kolme päivää. Se on kummallista kyllä jo jäänyt katveeseen, ehkä liian 70-lukulaisena, vaikka sen vainoharhaisuus on ajankohtaisempi melkeinpä nykyään kuin valmistumisaikanaan. Hyvänä kakkosena suosikkilistallani on Jeremiah Johnson, joka inspiroi italialaisen sarjakuvan Ken Parker. Hyvä luo lisää hyvää... Molempia elokuvia kävin katsomassa usean kerran, kun ne vielä kiersivät elokuvateatterissa tuon tuosta (ennen videoiden aikaa).

Pollack muuten ohjasi kaksi jaksoa Alfred Hitchcock Hour -televisiosarjaan (1962-1963). En tiedä, onko meillä koskaan näytetty tätä sarjaa. Sen sijaan Alfred Hitchcock esittää -sarjaa on näytetty monta monituista kertaa. Siinäkin Pollack on näytellyt (jaksossa The Contest for Aaron Gold). Ks. IMdB

LinkWithin

Hae tästä blogista: