Pääskynen, lasten runoja (1914)

Pääskynen (1906-1935) julkaisi paljon lukijoittensa, siis lasten, omia runoja. Tässä muutama vuodelta 1914, yli yhdeksänkymmenen vuoden takaa.

Kirjoittajat peittää jo "musta multa", mutta lapsina he elävät ikiajat näissä värssyissä.

Karjalainen, Orbasan ja Metsän tyttö heräävät vielä hetkeksi henkiin, täällä tulevaisuudessa, sellaisissa sähköisissä viestimissä joista he eivät edes unta nähneet. Orbasanin runoa "Arvoitus" mietin pitempäänkin, sitä, mikä on hänen arvoituksensa vastaus...

Mierolaisen valitus

Yksin kuljen hyljättynä
korven synkkää polkua.
Varjot väistyy kätkettynä
peloittaakseen minua.
Rakas, hyvä Jumala,
auta mua pienoista!

Äidin peittää musta multa
valitust' ei kuulla voi.
Tyhjä ompi koti kulta,
kylmät tuulet siellä soi.
Rakas, hyvä Jumala
auta mua pienoista!

Karjalainen.

* * *

Arvoitus.

Tyttö tanssii tanhualla,
holhoojansa johdannolla,
antaa ilmi salaisetkin,
holhoojansa ajatukset.

Orbasan

* * *

Kuuntele soittoa.

Kuuntele soittoa kantelon

kuinka se vienosti soipi,

kuuntele laulua leivosen,

niin surusi poistua voipi.

Kuuntele metsän kuusia

kuinka ne humisevat,

kuuntele aaltojen loiskinaa,

niin murheesi raukenevat.

Kuuntele neuvoja hyvyyden,

kun kuljet sä elon tiellä,

ettei turmio pohjaton

sinua saisi niellä.

Metsäntyttö.

Ks. myös Auringossa kylpijät (1929).