30. joulukuuta 2005

Kadonnut maailma


"Lähi tulevaisuudessa tullaan Helsingissä Bio Civiksessä ja Astoriassa esittämään Amerikan tähän asti suurin filmiteos KADONNUT MAAILMA." Näin mainosti Kotiliesi 1/1926.

Elokuva tuli suht' tuoreeltaan Suomeen, vajaan vuoden sisällä.

IMDb tietää kertoa, että Kadonnut maailma oli ensimmäinen reittilennolla näytetty elokuva. Esitys tapahtui Imperial Airwaysin lennolla Lontoosta Pariisiin huhtikuussa 1925.

Kadonneesta maailmasta tehtiin 2001 erittäin hyvä televisioelokuva, joka on Suomessakin esitetty (joulukuussa 2003). Professori Challengerina meuhkasi vakuuttavasti Bob Hoskins.

29. joulukuuta 2005

Junnu-hammaslasi ja Herra Kerhonen -säästölipas

Sarjakuvien oheistuotteita on myyty Suomessa jo 30-luvulla. Yllä on mainos Suomen Kuvalehdestä 50/1933, jossa mainostetaan jouluksi mm. Junnu-pöytäaseita: "Junnu-Pöytäaseet käsittävät kauniiseen laatikkoon pakattuina veitsen, haarukan ja lusikan. Saatavana sekä 'kiltille pojalle' että 'kiltille tytölle'. Hinta 15 mk."

"Herra Kerhonen, Arabian valmistama soma veistos, joka samalla on säästölaatikko. Hinta 30 mk."

Muita tuotteita ovat Junnu-hammaslasit, oma suosikkini on se jossa on Mamman-poika Pellen kuva.

Sekä Junnu että Herra Kerhonen olivat Veli Giovannin käsikirjoittamia sarjakuvia, joita piirsivät mm. Gösta Thilén ja Poika Vesanto.

Voiko pönäkkä Herra Kerhonen tosiaankin olla "soma"?

19. joulukuuta 2005

Lipeäkala



Joulualbumissa voi olla näinkin vekkuli kansi! Yläosattomat vedenneidot yrittävät estää lipeäkalaa menemästä koukkuun.

Lipeäkala 1945 -kannen on taiteillut Asmo Alho, joka tunnetaan ehkä parhaiten sarjakuvastaan Kieku ja Kaiku.

17. joulukuuta 2005

Suomalainen Teräsmies-elokuva on jo tehty.

Pekka Puupää -elokuvassa "Kiinni on ja pysyy" Pekka osallistui elokuvan tekoon (elokuva elokuvassa) ja veti trikoot päälleen, kun alkuperäinen Teräsmies (Uljas Kandolin tupee päässä!) loukkaantui. Rosvojen kimppuun Puupää syöksyi lentäen ikkunasta sisään, toki siimojen varassa...

Wikipedia: Kiinni on ja pysyy eli Pekan ja Pätkän uudet seikkailut

Kannattaa huomata kuvasta, kuinka alkuperäinen rintatunnus S (Superman) on muutettu suomalaisittain kirjaimeksi T (Teräsmies).

9. joulukuuta 2005

Vanhat joululehdet

Joululehdet olivat ennen hyvin suosittuja, eivätkä ne suinkaan aina olleet uskonnollisesti hartaita vaan sisälsivät usein pilapiirroksia ja poliittista satiiria.

8. joulukuuta 2005

Koitto

Isä, älä juo!
se turmion kotiimme tuo.
Ei joulu uskalla tulla meille,
jos lähdet luotamme synnin teille.
Se surun tuo.

Äitikin itkevi,
saa aatto-iltamme kylmän kolkoksi.
Ei loista kynttilät kirkkahasti,
ei helky laulumme riemuisasti.
Lapsesi surevi.

Kuulethan, isä, mua,
tää suuri ilo nyt meille suo.
On joulu juhla niin pyhä, kallis,
sen surun juhlaks' et tulla sallis,
siks älä juo.

Edellä Koiton joulunumerossa 1932 ollut tuntemattoman tekijän riipaisevan koskettava runo: "Isä, älä juo!"
Raittiuden ystävät ry. julkaisi Koitto-lehteä vuosina 1893-1982. Lopulta se yhdistyi Suomen Lähetysseuran lehteen Totto, joka ilmestyi vuoteen 1987. Lehden taival kesti siis lähes sata vuotta.

7. joulukuuta 2005

Nuorten lehti Kimmo


Nuorten lehti Kimmo ilmestyi 1945-1952 (Lehtiyhtymä).

Ohessa joulunumero 12/1948, jonka hauskan kansikuvan on taiteillut Seppo Arina. Tontut ovat tehneet olonsa kotoisaksi kuusen oksilla.

Kimmo-lehti oli ylellisen runsaasti kuvitettu. Martti Viitalan piirtämä nimikkoterrieri Kimmo seikkaili aina pääkirjoitussivulla sarjakuvan muodossa.

6. joulukuuta 2005

Richard Felton Outcault ja Yellow Kid


R. F. Outcault (1863-1928) loi piirrossarjan Hogan's Alley, josta hiljalleen kehittyi ensimmäinen sanomalehtisarjakuva. Sarjan keskushenkilö on Mickey Dugan, jolla on yllään aina "puhekuplana" keltainen yöpaita.

Ohio State Universityn näyttelysivusto Yellow Kid sisältää kuvagallerian, josta näkee mainiosti Outcaultin kuvasarjan vaiheittaisen kehittymisen sarjakuvaksi.

Joissakin sarjakuvan lähdeteoksissa kerrotaan "Keltaisen kakaran" värin juontavan siitä että pystyttiin painamaan vain keltaista väriä. Nämä kuvat kertovat toista, sillä niissä on käytetty välillä hyvinkin laajaa värikirjoa.

5. joulukuuta 2005

Sarjakuva-aapinen

Dominikana, Jaappani ja Sweitsi ovat Sarjakuva-aapisen sivulta löytyviä kansallisuuksia; toivottavasti lapset eivät opetelleet oikeinkirjoitusta tästä opuksesta.

Aapisen laatija on ollut Ensio Lehtonen ja sen on julkaissut Kuva ja Sana vuonna 1954. Kuvittajana oli Kirsti Liimatainen.
He olivat kantavia voimia myös Lasten Kuvalehdessä, jota julkaistiin vuosina 1945-1982. Lehti ilmestyi kymmenen kertaa vuodessa kristillisen kasvatustyön merkeissä.

"Oma maa mansikka, muu maa mustikka".

Sarjakuva-aapisessa ei juurikaan ole sarjakuvaa, mutta se on hyvin värikkäästi ja viehättävästi kuvitettu ja joillakin sivulla on tekstitettyjä kuvasarjoja.

2. joulukuuta 2005

Montezuman aarteet

Arvid Lydecken kirjoitti finnwesternin "Montezuman aarteet" jo viime vuosisadan alkupuolella; ensimmäinen osa tästä jatkotarinasta ilmestyi lastenlehdessä Pääskynen 8/1915.

Suomalaiset kullankaivajat Antero ja Heikki Terä ovat Meksikossa ja pelastavat vanhan intiaanin karhun kynsistä. Kuinka ollakaan: "Azte, Montezuman viimeinen jälkeläinen, tervehtii valkoisia veljiään!"

Kiitollinen intiaani opastaa pojat aarrelaaksoon, jonne löytää myös rosvojoukko...

Tarinan on kuvittanut Rudolf Koivu taitavasti varjostetuilla harmaasävypiirroksilla.

Onkohan kyseessä ensimmäinen suomalainen Villin lännen tarina?

Lukemista Kaikille, joulunumero 1955

Tässä tuntemattoman taiteilijan upea kansikuva (Lukemista Kaikille, 51/1955) . Pikkulapsi istuu lahjojen keskellä, mutta häntä kiinnostaakin eniten hiippalakin kulkunen - kaunis, tunnelmallinen kansi.

Leikkihevonen, puuauto, pallot ja palikat olivat ennen toivelahjoja; nykyään tilalle ovat tulleet erilaiset elektroniset viihdelaitteet ja joka vuosi vaihtuvat "hittilelut."

Aikakauslehtien joulunumerot, vuosittain ilmestyneet joululehdet ja -albumit olivat ennen yleensä erityisen hienosti kuvitettuja ja niihin oli tilattu kertomuksia ja pakinoita eturivin kirjailijoilta. Tämän perinteen soisi palaavan.

30. marraskuuta 2005

Ranamalt, olympiajoukkueemme juoma (1948)



Kaakaojuoma ei ole Suomessa mikään aivan uusi asia. Tässä vanha mainos (lähde: Kotiliesi 6/1948): "Ranamalt, olympiajoukkueemme juoma, on saanut jo suuren kysynnän, mutta sen valmistus on valitettavasti rajoitettua. Kuitenkin olemme pystyneet toimittamaan sitä jo melkoisesti apteekkeihin ja kemikalikauppoihin. - Sekoittamalla Ranamaltia kuumaan maitoon tai veteen saatte siitä mitä herkullisimman juoman, joka myös tehokkaasti ravitsee. Hinta 71 mk."

Ja modernisti sponsoroitiin olympiajoukkuetta. Tosin keskimmäinen lapsi näyttää voivan pahoin...

29. marraskuuta 2005

Noidankehä, aivojumppa


Noidankehä, aivojumppa on Nelostuotteen julkaisema pulmapeli, jonka alkuperäinen nimi on "Kwazy Quilt" (Produced under licence from Kohner Bros Inc.)

Mukana olevassa tuotevihkosessa lukee:
"Erilainen 'palapeli' luonteeltaan mitä aikaisemmin olet nähnyt. Se on vaikeampi kuin luuletkaan. Peli on pakkauksessa valmiiksi ratkaistuna osoittamaan, että se todella voidaan ratkaista."

Tässä pelissä on vain yksi pelivaihto toisin kuin Pythagoras-pelissä, jossa oli monta eri tehtävää.

Netin paras pulmapelisivu on
Rob's Puzzle Page - Assembly and Packing

27. marraskuuta 2005

Elannon vanhoja mainosjulisteita

Vanhoja mainosjulisteita (1914 - 1985) -sivulla on graafisesti kekseliäitä ja taidokkaita myyntijulisteita. Tekijöinä ovat sellaiset mestarit kuin Ola Fogelberg, Toivo Vikstedt, Pertti Pohjola ja Oiva Hurme.

Oiva Hurme piirsi sarjakuvia Urheilulehti Kivaan taiteilijanimellä Oikku.

Hyvinkäällä on Surujenpuisto Niinistönkadun ja Kerkkolankadun kulmauksessa. Puistossa sijaitsee 1967 pystytetty Oiva Hurmeen veistämä 1918 kaatuneitten punaisten muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee paikalla, jossa toimeen pantiin teloitus keväällä 1918.

25. marraskuuta 2005

Tapani Löfving sarjakuvana (1952)


Tapani Löfving (1689 - 1777 ) oli kuuluisa suomalainen sissi, joka taisteli venäläisiä vastaan Isovihan aikaan. Hän oli sotilasvirkamies, joka ylennettiin vänrikiksi 1716, kapteeniksi 1727 ja majuriksi 1747. Hänen päiväkirjansa on jäänyt jälkipolvien luettavaksi.

Kansan Kuvalehdessä ilmestyi vuonna 1952 Mauno Seppälän "Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana" komeana koko sivun kokoisena jatkosarjakuvana. Tyyli oli vielä tässä jäykempää kuin seuraavana vuonna ilmestyneessä sarjakuvassa Jouko, nuori hämäläispäällikkö.

Tekstivoittoinen tarina perustuu todennäköisesti Kyösti Vilkunan saman nimiseen kirjaan.

Kts. Kyösti Wilkuna

24. marraskuuta 2005

Vanhat yhdysvaltalaiset sanomalehtisarjakuvat

Tässä muutama hyvä linkki asiasta kiinnostuneille:

Rakas Henrietta uusissa vaatteissa


Kaari Utriota on ilmeisesti itseäänkin nolottanut vanhojen kirjojensa kannet.

Hän on alkanut julkaista uusintapainoksina kirjojaan sarjassa Kaarin kirjasto. "Rakas Henrietta" ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1977. Ohessa on sen uusi kansikuva (Mathilda Rotkirch, Sophie Adlersparre 1834) Kaarin kirjaston uusintapainoksesta 2003.

Tummasävyinen ja arvokas kansikuva vaikuttaa myös kirjan sisältöön, johon uuden "paketoinnin" myötä tulee arvokirjallisuuden tuntu.

Kirja on tuote.

22. marraskuuta 2005

Suoranainen ihme oli tämä Asavisio, jota mainostettiin täysautomaattisena, ajattelevana ja teknillisesti täydellisenä televisiona, Tekniikan Maailmassa 12/1960.

"Teille, joka haluatte uusinta ja parasta televisiotekniikkaa!
AJATTELEVA ASAVISIO on luotu Teitä varten. Sen nerokkaat elektroniaivot tekevät Teidän puolestanne todella ihmeitä. Tämä ASAVISIO-uutuus tarjoaa Teille esim. seuraavat edut:
automaattinen hienoviritys: kuva on aina erehtymättömästi viritetty laboratoriotarkkuudella — automaattinen juovatahdistus: kuva ei kerta kaikkiaan voi 'kaatua'
- automaattinen kirkkaussäätö: ympäristön valoisuuden vaihdellessakin kuvan kirkkaus pysyy aina silmillenne miellyttavimpänä
UHF-lisälaitteen liitäntä: AJATTELEVA ASAVISIO on jo varautunut myös tulevaisuuden uusia lisäkanavia silmälläpitäen
- heijastamaton, suora kontrastilasi: kupera lasihan (kuten esim. pallo) kerää heijastuksia laajalta alueelta. "

Lisäominaisuutena oli mm. alkuhurinan vaimennus

21. marraskuuta 2005

Mies 11/S 5796543 lentää Marsiin


Outsider kirjoitti tarinan "Mies 11/S 5796543 vuosittaiseen joulualbumiin Lipeäkala vuonna 1945.

Se sijoittuu vuoteen 2045 ja siinä puulasiseen (aivan niin) läpinäkyvään asuun pukeutunut murtovaras tekee naamioituna (väärä henkilöllisyysnumero selässään) keikan naapuriin.

Kaikki murtoyritykset lähetään kuitenkin suorana maailman näköradioihin, ja kuinka ollakaan, oma vaimokulta sattui katselemaan poliisin kanssa (!) lähetystä ja tunnisti miehensä syntymämerkistä.

Päähenkilö joutuu toteamaan, että isoisän aikaiset läpinäkymättömät kangasvaatteet olisivat sittenkin olleet paremmat.

Outsiderin hauska tarina on tyylilajiltaan jonkinlainen science fiction humoreski.

20. marraskuuta 2005


Jari Mäkilän Sata vuotta elokuvaa Turussa 1905 - 2005! on hieno sivusto, johon on koottu uskomaton määrä tietoa elokuvateatteritoiminnasta Turussa - ja jopa projektoreista...

Kuva Dianan sisäänkäynnistä herätti aitoja nostalgian tunteita. Opiskelijavuosinani kuljin monta kertaa tuon sisäpihan kautta elokuvien maailmaan.

18. marraskuuta 2005

Suomen kuvalehden jännityskertomukset (1933)


Suomen kuvalehden jännityssarja ilmestyi lehdessä ainakin vuosina 1933-1934. Varsin tasokkaat novellit ovat yleensä pari kolme sivuisia ja niiden lopussa on jokin erityinen käänne, joka asetti koko tarinan uuteen valoon. Englanniksi tällaiset tarinat kaiketi tunnetaan nimellä "mystery tale". Kaikki tarinat ovat mitä ilmeisimmin nimien ja paikkojen mukaan brittiläistä perua ja olleet ehkä jo alunperinkin jokin valmis sarja, johon Suomen Kuvalehti osti aikoinaan oikeudet. Vasemmalla näkyvä logo salaperäisestä viittaherrasta komeili jokaisen kertomuksen alussa.

Kirjoittajan Hal Pink tarina "Vihreä lohikäärme" (49/1933) on lisäksi saanut erityisen upean kuvituksen, jonka on tehnyt Poika Vesanto. Hän ilmeisesti kuvitti lähes kaikki näistä jännityskertomuksista.

Poika Vesanto piirsi Suomen Kuvalehteen myös Junnu-sarjakuvaa, hän oli muutenkin yksi aikansa tuotteliaimpia kuvittajia ja kirjojen kansitaiteilijoita.

Hal Pink on täysin unohdettu englantilainen jännityskirjailija, ja internetistäkin hänestä löytyy vain joitakin hajamainintoja bibliografioissa ja pulp-kirjallisuuden harrastajasivuilla. Vihreä lohikäärme on tunnelmallinen thrilleri, jossa murhaaja vakuuttaa tappavansa uhrinsa tiettynä päivämääränä keskiyöllä. Täydellisestä poliisivartioinnista huolimatta murhaaja onnistuu toteuttamaan uhkauksensa, suljetussa huoneessa...

Löysin eräästä antikvariaatista kaksi tarinaa lisää, Barrington Beverley, "Avaruuden punainen kauhu" (50/1933) ja Charles van Horn, "Rikollinen purukumi" (5/1934).

17. marraskuuta 2005


Apu julkaisi paljon jännitystarinoita.

Usein osana otsikkoa oli jokin kuva, joka loi tarinan tunnelman. Myös kirjasintyyppiin kiinnitettiin huomiota.

Tässä numeron 16/1954 otsikoita:
Henry Holt, "Kolmetoista minuuttia",
Herbert Harris, "Lola on kukistettava" ja
James H Chase, "Tappaja saa tehtävän".

Kuvat ja tekstit ovat todella tyylikkäitä. Ei voi kuin harmitella, millaista räikeää sillisalaattia nykyajan suomalaiset aikakauslehdet yleensä ovat.

Novellit, pakinat, pilapiirrokset, sarjakuvat ja matkakertomukset täyttivät ennen lehdet, nyt ne ovat täynnä paljastusjuttuja ja juoruja. Saavatko lukijat sitä mitä haluavat?

16. marraskuuta 2005

Jouko, nuori hämäläispäällikkö (1953)


Jouko, nuori hämäläispäällikkö oli Mauno Seppälän Suomen Kuvalehdessä vuonna 1953 ilmestynyt sarjakuva. Tällaiset aiheet olivat suosittuja poikakirjallisuudessa varsinkin sotia ennen, ja niiden aikaan, kansallishengen nostattajina. Tämäkin sarja saattaa perustua J. K. Kulomaan romaaniin Nuori heimopäällikkö (Poikien seikkailukirjasto, 57).

Mauno Seppälä on yksi suomalaisen sarjakuvan suuria tuntemattomia. Hänen piirrostyylinsä on jylhä mutta sujuva, ja erityisen hyvin hän piirtää metsämaisemia.

Samana vuonna hänellä ilmestyi Kansan Kuvalehdessä Latvasaaren kuninkaan hovilinna -sarjakuva, joka perustui A. E. Ingmanin tunnettuun nuorisoromaaniin.

15. marraskuuta 2005

Sunneva Jaarlintytär

"Ylpeä ja omapäinen Sunneva Jaarlintytär haaveili jo 13-vuotiaana ylhäisestä puolisosta ja loistavasta asemasta. Eikä ihmekään, sillä ylistiväthän laulajat kautta Sveanmaan hänen kultaisia hiuksiaan ja suo-orvokin värisiä silmiään."

Kaari Utrion 60-luvun tuotantoon kuuluvan Sunneva-neidon ilmiasu (kansi: Jouko Pohjola) on suoraan kirjoitusajankohdalta, kuten myös hänen tuittupäisen alkufeministinen asenteensa kun hän kulkee Euroopan erämaissa ja hoveissa "lujan tahtonsa ja kauneutensa auttamana."

Kuvan kaltaista meikkiä ja tukkalaitetta tuskin löytyi keskiajalta, ja tummakatseinen ritarikin on kovin siloposkinen ja jättänyt aika hassusti vain kypärän päähänsä muun haarniskan riisuttuaan. Töyhtö on kyllä komea.

14. marraskuuta 2005

Pekka Puupää pajatsoa pelaamassa (1943)

Pekka Puupää pajatsoa pelaamassa. Oheinen kuva on Pekka Puupää -albumista 101 sarjaa (uusintapainos, ilmestyi alunperin 1943, piirtänyt "Fogeli" eli Ola Fogelberg, © Ruth Kaila). Siinä Pekka pelaa "suurenmoista pelilaatikkoa", joka on selvästi Pajazzo-peli, tai pajatso eli jasso kuten Suomessa tuttavallisesti sanotaan.

Suomeen Pajatso tuli Saksasta 1920-luvulla. Pekka näyttää pelaavan vielä markoilla, mutta inflaatio sodan aikana oli ilmeisesti niin kova että jo vuonna 1958 esiteltiin 20 markan malli, joka rahauudistuksessa muuttui tietenkin 20 penniksi. Vuonna 1967 päästiin pelaamaan 50-pennisellä ja lähes kymmenen vuotta myöhemmin markalla (lähde: http://www.ray.fi/).

Pekan lantiotyöskentely on muuten oikein mallikasta ja alemman kuvan sormella osoittaminen kohtaan, johon rahan halutaan kilahtavan, kuuluu pelin perusteisiin.

Nykyään järjestetään jopa pajatson MM-kisoja.

Pekka Puupää on hänkin täyttänyt jo 80-vuotta. Tämän kunniaksi on julkaistu kirja Varsinainen Puupää (Jukka Rislakki ja Rainer Sandell, Tammi 2005) .

13. marraskuuta 2005

Tohtori Fredric Wertham

Tohtori Fredric Wertham kirjoitti vuonna 1954 surullisen kuuluisan teoksensa Seduction of the Innocent, jossa hän hyökkäsi sarjakuvia vastaan. Kirjan vaikutus oli niin voimakas, että Yhdysvalloissa otettiin käyttöön Comics Code, sarjakuvien sisältö sertifioitiin lapsille sopivaksi.

Yllättävää kyllä, vanhoilla päivillään Wertham innostui sarjakuva-fandomista ja julkaisi jopa kirjan The World of Fanzines: A Special Form of Communication (1974), jossa hän ylisti tätä fanien omaa alakulttuuria.

Kts. Dwight Decker: Fredric Wertham - Anti-Comics Crusader Who Turned Advocate

12. marraskuuta 2005

Rohkea mielikuvituskuva


Rohkea mielikuvituskuva, kertoo Sirkka-lehti 5/1926. "Eikö tämä mielikuvituskuva vaikuta suurenmoiselta? (...) Tulevaisuuden kaupungeista hevoset ovat hävinneet kokonaan. Ne ovat liian 'vanhanaikaisia', jopa suorastaan kelpaamattomia. Erilaiset koneet ja kulkuneuvot korvaavat ne monin verroin. Epäilemättä tuleekin kehitys tulevaisuudessa suurkaupungeissa käymään siihen suuntaan kuin tässä kuvassa on esitetty."

Suuri on kaunista.

11. marraskuuta 2005

Aivojumppa Pythagoras

Nyt niitä menneisyyden kaikuja kuuluu todella kaukaa menneisyydestä, aina antiikista asti...

>>Aivojumppa Pythagoras on peli, jossa geometrisia muotoja (seitsemän erilaista) yhdistämällä saadaan aikaan jokin 179:stä eri kuviosta. Kuvioista on mukana ohjevihko (kts. kuva)

Pelin idea on hyvin yksinkertainen, mutta kuvioiden muodostaminen vaatii pelaajalta sitä kuuluisaa avaruudellista ajattelua ja oivalluskykyä.

Peli lienee jostain 80-luvulta.

10. marraskuuta 2005


Sähköaivot ajatustenlukijana
Aikakauslehti Seura 31/1965 tiesi kertoa neuvostoliittolaisten tiedemiesten huimista suunnitelmista. Silloin jo parin vuoden ajan oli Neuvostoliitossa kokeiltu tieteellistä ajatustensiirtoa. Kuvassa testataan tätä laitetta, jossa on suora yhteys aivoista tietokoneeseen, tai kuten silloin sanottiin, sähköaivoihin.

Neuvostoliittolaiset olivat eri puolilla maailmaa suorittaneet kokeita aivojen heikkojen sähkömerkkien mittaamiseksi ja yritttvät keksiä koodimenetelmän, jonka avulla ajattelun lukemattomat sähköimpulssit voitaisiin tulkita sanoin. Kun tällainen koodi löydettäisiin, olisi mahdollista lukea ihmisen ajatuksia sähköaivojen avulla! Neuvostoliiton tiedemiehet olivat päässeet niin pitkälle, että he pystyivät erottamaan aivojen antamien erilaisten merkkien merkityksen. Artikkelin oli kirjoittanut Eugen Semiljov.

Keksinnön kehittäminen taisi jäädä kesken, tai ehkä sitä käytettiin salaa toisinajattelijoiden löytämiseksi. Mutta ovatko kenenkään ajatukset puhtaat?

Ruotsalaista modernismia edustaneen Karin Boyen (1900-1941) romaanissa Kallokaiini (1940) kirjan päähenkilö, tutkija Leo Kall, kehittää kemiallisen aineen, jolla jokainen saadaan paljastamaan todelliset ajatuksensa piikin jälkeen. Lopulta huomataan, että kaikki epäilevät ja kaikki ovat yksilöitä, kukaan ei ole täysin uskollinen Valtiolle. Boye sai inspiraationsa romaanilleen matkusteltuaan Neuvostoliitossa ja Saksassa.

9. marraskuuta 2005

Tervetuloa PopuLAARIIN!Kuva © Hjalmar Löfving, yksityiskohta
Olli Pirteä -sarjakuvasta (Lähde: Sirkka 22 / 1933)
"Kaivossa kolisi ja rapisi, ja yhtäkkiä aukosta näyttäytyi musta pää."

Tämä blogin tarkoitus on esitellä aikaan unohtuneita kuvia ja tekstejä, piirroshahmoja ja sarjakuvia, kurkistaa historiaan ja esitellä toivottavasti yllättäviäkin löytöjä sekä huomata, kuinka mennyt on läsnä nykyajassa.

On ihmeellistä, kuinka nopeasti aikoinaan tutut asiat häviävät yleisestä muistista.

Yllä oleva kaivosta kurkistava afrikkalainen on ruutu Hjalmar Löfvingin Olli Pirteä -sarjakuvasta, joka aikoinaan ilmestyi Anni Swanin toimittamassa lastenlehdessä Sirkka. Olli Pirteätä ja monta muuta mielenkiintoista vanhaa suomalaista sarjakuvaa on koottu antologiaan >> LAIKKU 05: KOTIMAISET KUVASARJAT 1900-1945. Lehden sisältöä esittelevällä sivulla on myös näytteitä sarjakuvista.

LinkWithin

Hae tästä blogista: