Lois Maxwell (2007)

Copyright Universal Export

Lois Maxwell
14.2.1927 – 29.9.2007

• PS. Muistatteko punk-ajan pogoamisen, sana itsessään juontaa historian hämärästä...

Iltakävely

Koivikkoa

Iltakävelyllä oli kamera mukana, joten nyt seuraa "imeliä" lämpimän (15 celciusta!) syysillan kuvia... se valo oli niin ihmeellinen. Kuvia en ole käsitellyt mitenkään, hämärä sai jättää ne epätarkoiksi.

Tytöt keinumassa

Vanhemmat ja isot lapset

Kummeli iltayössä

A-34 MK-1 COMET (1986)

Matchboxin tankkidiorama A-34 MK-1 COMET
vuodelta 1986

Poikavuosina Porissa tuli usein juostua hyppytunnilla Laurilan koottavat-liikkeeseen (lähellä linja-autoasemaa) ihailemaan pienoismalleja, joita riitti monta hyllyllistä. Katosta roikkui valmiiksi koottuja lentsikoita. Liikettä ei enää ole, tyylikäs ja ystävällinen herrasmieskauppias on jo eläkkeellä...

Buffalo Bill (1945)

Buffalo Bill eli William Frederick Cody on historiallinen henkilö, joka jatkaa elämäänsä ikuisesti populaarikulttuurin hahmona. Suomessakin hänen seikkailujaan Amerikan ruohoaavikoilla on julkaistu ainakin hänen kuolivuodestaan, 1917, lähtien. Yhdysvalloissa hän muuttui lännentarinoiden myyttiseksi hahmoksi jo elinaikanaan.

Sodan jälkeen alkoi ilmestyä Buffalon Billin seikkailuja -sarja, jonka alkuperää ei kirjoissa kerrota. Takakansitekstissä vedotaan isiin, että nämä antaisivat vuorostaan nyt poikiensa lukea tämän Villin lännen sankarin sattumuksista.

Buffalo Billin seikkailuja 1
Kuoleman ratsastus
Suomentanut: Veikko Syväoro
(Atlas 1945)

Jos olet poika,

löydät itsellesi tai toverillesi tuskin toista näin jännittävää kirjaa. Se on yhtä hyvä kuin Villin lännen elokuva. Sankarillinen Buffalo Bill syöksyy huimaavasta seikkailusta toiseen, taistellessaan punanahkoja ja valkeitten miesten rosvojoukkoja vastaan. Buffalo Bill on ilmielävä teräsmies, päätä pitempi kaikkia muita.

Jos olet isä,

muistele aikoja, jolloin itse luit omaa Buffalo Billiäsi. Poikasi ansaitsee saman huvin.

Jos olet äiti,

ja etsit pojallesi sopivaa kirjaa, niin valitse tämä. Buffalo Bill on rohkean, jalon ja oikeamielisen miehen esikuva. Hän herättää jokaisessa pojassa ihastusta ja ritarillista miehekkyyttä.

Sarjan seuraavat teokset ovat jo tulossa kirjakauppoihin:

RATSASTAVAT TARKKA-AMPUJAT
TEXASIN HURJAPÄÄT
TUNTEMATON PELASTAJA
TAISTELU ONKALOISSA
KUOLEMAN VAARASSA

Buffalo Billin seikkailuja kuvitti Veikko Lukka.

Robert Altmanin elokuva Buffalo Bill ja intiaanit (1976) lopulta kaivoi tämän myytin takaa esiin oikean ihmisen ja kuvasi samalla sitä, kuinka USA:n viihdeteollisuus alkoi muokata kansakunnan historiaa kaupallisuuden ehtoihin sopivan kuvitteelliseksi.

Happy Trails (1960)

Roy Rogers ryömimässä nurmikolla konnien kimppuun... valkoinen stetson päässään ja hieno hapsutakki yllään. Oheinen kuva "cowboy-kuninkaasta" on todennäköisesti otettu golf-kentällä tai Hollywoodin tekonurmella.

Roy Rogers ja Trigger -sarjakuvalehti ilmestyi Suomessa lyhyen aikaa 1959-1961 (kustantaja Tähti-sarjat). Lehdessä oli totta kai aina myös yksi Triggerin sooloseikkailu, sillä ratsu oli lähes yhtä kuuluisa kuin isäntänsä.

Sarjakuva ei ollut yhtään hassummin piirretty ja päähenkilökin oli aivan näköinen. Kannet olivat värikkäitä mainosvalokuvia Royn filmeistä.

Roy Rogers ja hänen vaimonsa Dale esiintyivät suositussa televisio-ohjelmassaan The Roy Rogers Show. Se päättyi aina tunnuslauluun "Happy trails to you until we meet again...". Tämä tulkoon tiedoksi niille suomalaisille Van Halen -faneille (David Lee Rothin vielä ollessa vokalistina), jotka saivat kuulla ko. kappaleen hieman hevimpänä versiona Diver Down -levyllä ja live-esitysten lopussa.

Copyright by Roy Rogers Frontiers Inc.

Uusi Finanssi

Uusi Finanssi -pelissä olet mukana liike-elämän nopeasti vaihtuvissa ja jännittävissä tapahtumissa. Oikeat sijoitukset, looginen päättelykyky ja liikemiesvaisto ratkaisevat pelin.

Uusi Finanssi (Alga) oli aikoinaan 1970-1980 -luvulla Monopolin kanssa lähes tasapäisesti kilpaillut lautapeli, mutta se vaipui hiljalleen unohduksiin Monopolin sen kuin porskuttaessa.

Uusi Finanssi oli näistä kahdesta pelistä se vielä "kapitalistisempi", ja siinä sai jopa perustaa kartellin voitolla olevaa pelaajaa vastaan. Siinä oli myös obligaatioita, vekseleitä ja Finanssilehti - molemmissa peleissä oli toki yksi yhteinen asia: vankila.

Pelilaatikon kannessa (ks. kuva ylhäällä) ovat ne vanhat vuosimallia -63 olevat setelit, nostalgiaa sekin.

Nykyään markkinoilla on pelin uusi versio nimeltään yksinkertaisesti Finanssi.

Tripods-video

Yogi kirjoitti Tripodien ajan kommenteissa tehneensä "pikkuisen" Tripods-videon YouTubeen. Tämähän on mielettömän upea! Katsokaa itse...

Musiikki ja kuva on rytmitetty toisiinsa ammattimaisen tehokkaasti; videota katsoo jotenkin aivan lumoutuneena.

Stretch by Mic Mac (1983)

Mic Mac -farkkuja oli paitsi pojille (ks. Slim) niin myös tytöille.

Mic Macin Leggy ja Girls istuvat kuin peppu.

PS. Olen matkoilla muutaman päivän, joten ihailkaa sillä välin tätä Suosikista löytynyttä mainosta...

Lassie (1963)

Lassie-sarjakuvalehti ilmestyi vuorotellen Rin-Tin-Tinin kanssa. Se ihka aito ensimmäinen Lassie seikkaili Eric Knightin kirjoissa Englannissa, mutta televisiosarjoissa ja sarjakuvissa tämä tyttökoira on selkeästi amerikkalainen.

Suomessa 1960-luvulla ilmestyneessä sarjakuvalehdessä Martinien perhe muuttaa koiransa kanssa Afrikkaan, jossa Lassielle ja Tim-pojalle seikkailuja riittää. Afrikassa eletään vielä hyvin alkukantaisissa oloissa ja paikalliset ovat tyhmänoloisen taikauskoista väkeä. Onneksi valkoinen jenkkiläinen ydinperhe on lähtenyt sivistämään noita onnettomia, jotka säikkyvät ilmapalloakin... (ks. kuva alla).

He-Man (1988)

Masters of the Universe 3/1988

He-Man (Masters of the Universe) oli 1980-luvulla ällistyttävän suosittu nuorille pojille suunnattu animaatiosarja - ja sarjakuva. Leluyhtiö Mattel toi markkinoille järkyttävän määrän muovisia figuureja, jotka täyttivät poikien lelulaatikot. Muistatteko hahmoja? Orko, Skeletor, Hordak, Asemies... Tytökin saivat oman naispuolisen "he-manin", She-Ran.

Sarja yritti pari vuotta sitten paluuta yhdessä ninjakilpikonnien kanssa, mutta molemmat ovat kyllä sen verran kasaria että vaikea niitä on modernisoida nykyajan lasten makuun sopiviksi. Fanit eivät kuitenkaan ole He-Mania unohtaneet, He-Man.org jaksaa ajaa Eternian asiaa!

He-Man on tuhdissa kunnossa tarinassa
He-Man vastaan sotakoirat

Riimit

kylässä kuurot kuuhullut

auennut
autiotalossa ovi
tuokion verran
kamanaan kovaa lauennut
rauennut hiljaisuus pölyyn
yhden kerran

lauennut ääni jota ketään ei kuullut
ei unohdetun logiikkaan sovi

Runotorstain 59. haaste.

Nick Carter

Tyylikäs nainen pukeutuu huolella myös
räjähtäviin tilanteisiin...

Nick Carterista on kirjoitettu Suomessa ihan yliopistotutkimustasoista tekstiä, ainakin yhden kappaleen verran:

Lännen sankarin vastakohdaksi kehittyi toinen populaarikulttuurin suosikkihahmo - John R. Coryell'in Nick Carter. Mekaanisella jatkokertomustyylillä luodut kertomukset loivat uuden dekkarityypin - toimintatrillerin, joka vetosi lukijan jännityksen tunteeseen ja tuli vastakohdaksi perinteiselle älyyn vetoavalle etsivätarinalle. Nick Carter -kertomukset sijoittuivat kaupungin kovaan, rikolliseen elämänpiiriin.
Keijo Virtanen, Atlantin yhteys (SHS 1988)

Carter olisi siis murroskauden merkki, taite menneen ja uuden maailman välillä. Ihan hyvä huomio.

Nick Carter 169: Kortti merkitsee kuolemaa (1987)
(Killmaster #192: Death Hand Play)
Ja täältä lisää hienoja kansia...

Slim (1983)

Mic Macin farkkumainos on vuodelta 1983. Aikansa lapsi tämäkin... Kolmas Christopher Reeven Teräsmies-elokuva ilmestyi juuri tuona samana vuonna.

Olipa kerran kundi, joka vaihtoi vanhat housunsa American Slimeihin. Slim! Ja hän oli teräsmies.

Poikakirjojen jäljillä

Puffataanpä vähän hyvää tutkimusta...

Luitko poika- tai tyttövuosinasi poikakirjoja? Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto on kiinnostunut lukukokemuksistasi mahdollista julkaisu- ja tutkimuskäyttöä varten, vastausaikaa on syyskuun loppuun.

Ks. osallistumisesta tarkemmin: Poikakirjojen jäljillä

Poikakirjojen pitkä kaari taitaa olla tätä nykyä aikalailla alamaissa, uusi media on vienyt lukijat, joten katoavaa kansanperinnettä tässä ollaan tallentamassa. Viimeinen mohikaani, Aarresaari, Monte-Criston kreivi, Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Tarzan- ja Mars-kirjat - ne olivat omia suosikkejani. Aikoinaan niin luetut ja jatkuvasti lisäpainoksia saaneet Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjatkin alkavat olla sellaisia harvinaisuuksia, että antikvariaateissa niistä joutuu maksamaan monta kymmentä euroa. Kovin pyyntöhinta divarissa, jonka olen Tarzan-kirjasta nähnyt, oli 80 euroa.

Noilla hinnoilla ostetaan omaa nuoruutta takaisin kirjahyllyyn, nostalgiallakin on hintansa.

Voihan kääpä!

Näin uutissa insertin, jossa luontotutkijat tekivät metsässä kääpäkartoitusta. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä ihmeen jättikääpä yo. kannossa jökötti, mutta olkoon tämä panokseni suureen suomalaiseen kääpätutkimukseen. Alapinta oli aivan ihanan nukkainen, kuin persikan pintaa.

Muita sieniä en metsästä sitten juuri löytänytkään kuin tämän...

Kaulakorun kahleissa (1946)

[Viikonlopun vietän maaseudun rauhassa ja sienimetsässä - netin ulottumattomissa.]

>> Blogispotin viikon blogi nro. 1: PopuLAARI

Kaulakorun kahleissa (The Locket, USA 1946) tuli sitten vihdoin katsottua kiintolevyltä illalla kello kymmenen jälkeen (tallennettu Yle Teeman Kino Kyöpeli -sarjasta). Näitä film noir -elokuvia ei kerta kaikkiaan voi katsoa päivänvalossa, pitää olla yö.

Elokuva oli erikoinen; enkä nyt heti muista toista elokuvaa, jossa on takauma takaumassa. Juuri tuossa sipulinkuoressa selviää elokuvan keskeinen motiivi, sydämenmuotoinen kaulakoru, joka lyö psyykkisen vamman nuoren tytön sieluun.

Näyttelijätyö oli hyvin pidättyväistä, tapahtumat sen sijaan eivät. Tapahtumapaikkaakin vaihdetaan mantereelta toiselle, Yhdysvalloista sodan aikaiseen Britanniaan. Ja mielet järkkyvät vähän kaikilla...

Tässäkin filmissä kohtalokas nainen esiintyy myös maalattuna muotokuvana. Se tuntuu olleen kovin keskeinen juttu "alan filmeissä", Otto Premingerin Laura tulee heti mieleen. Eräässä kohtauksessa maalauksen kuva maalauksen tyhjäsilmäisestä naisesta leikataan päällekkäin viattomalta näyttävän Nancyn kasvojen kanssa. Päällekkäisvalotus toimii hyvin, ja taas tulee yksi aviomies hulluksi.

Kaulakorun kahleissa on psykologista melodraamaa parhaimmillaan ja hyvin lajityypistään tietoista, elokuvassa itsessäänkin heitetään ohimennen viittaus tämän tyylisiin elokuviin.

Her Mysterious Secret Wrecked 3 Men's Lives! Not love, not money...but a haunting hunger drove her to lie, cheat, steal. Why? IT'S THE STRANGEST SECRET EVER TOLD!

Laraine Day ja Robert Mitchum tuijottavat toisiaan hämärässä.

Lapsi

Katselen puutarhatontun pään yli
länteen,
enkä tiedä mistään niin yhtään
mitään.
Minun ei tarvitse, sillä olen vielä
järjetön luontokappale.
Tuuli kulkee nurmikolla
kuin koppakuoriainen ruohoa
heilutellen
- ja suustani pääsee outo ääni.

Runotorstain 58. haaste.

PS. Ja kiitokset Emily Dickinsonille ja P. Saarikoskelle innoituksesta.

Naapurilähiö (1970)

Riitta Naapurilähiöstä

Elina Halttusen nuoret, herttaiset kasvot Katso-lehden kannessa (n:o 40/1970) tuovat 1970-luvulla televisiota katselleelle sukupolvelle heti mieleen tietyn televisiosarjan...

Vompelit (1976)

Lisää (ks. Kätkijät) brittiläisiä lastenkirjallisuuden klassikkoja: Elisabeth Beresfordin Vompelit. Alkuperäisteos The Wombles ilmestyi vuonna 1968, suomeksi sen käänsivät Kaarina Helakisa ja Kirsi-Marja Aaltonen vuonna 1976. Englannissa sarja jatkui kahdenkymmenen osan verran, suomlalaiset saivat tyytyä kolmeen. Kirjat olivat tyyliltään ja aiheeltaan niin peribrittiläisiä, että suomalaiset lapset eivät niistä varmastikaan jaksaneet innostua; itse muistan lukeneeni nämä kirjat peräti lukioikäisenä, sen verran mielenkiintoisia ne olivat tuon saarivaltakunnan elämän kuvaajina.

Kuriositeettina mainittakoon, että samanniminen aktivistiryhmä Wombles (White Overalls Movement Building Libertarian Effective Struggles) toimi Suomessa nimellä Valkohaalarit. Englanninkielinen sanaleikki ei ehkä täysin välittynyt tänne pohjan perille...

Elisabeth Beresford: Vompelit (WSOY 1976)
Kansi: Barry Leith

Tiedätkö, millaisia vompelit ovat? He ovat pieniä pörröisiä suippokuonoisia otuksia, jotka asustavat kodikkaissa käyttävissään Wimbledonin puiston alla. He ovat eteviä ja toimeliaita, pitävät koko puiston siistinä, korjaavat pois ihmisten jättämät roskat ja hylkytavarat. Tätä ahkeraa sukukuntaa hallitsee viisas isosetä Bulgaria, jolle nuoremmat vompelit aiheuttavat joskus päänvaivaa. Varsinkin utelias Bungo, laiskanpulskea Orinoco ja hitaanlainen Tomsk. Mutta on heistä myös paljon iloa, etenkin silloin kun koettelemusten päivä koittaa.

Kätkijät taivasalla (1955)

Mary Nortonin viehättävä lastenkirjallisuuden klassikko Kätkijät (The Borrowers, 1952) sai jatko-osan Kätkijät taivasalla (The Borrowers Afield, 1955). Suomalaisen painoksen (ilmestyi vuonna 1960) kannen teki Maija Karma. Jatko-osia tuli sittemmin vielä lisääkin. Kätkijöistä tehtiin elokuva vuonna 1997.

En yhtään ihmettelisi, jos Marjatta Kureniemi olisi saanut näistä "pikkuihmisistä" inspiraation Onneli ja Anneli -kirjoihinsa.
Suomeen nämä kirjat ovat tulleet ilmeisesti Ruotsin kautta, koska niissä on Ilon Wiklandin (tuttu Astrid Lindgrenin kirjoista, ks. Katto-Kassinen tulee ulos komerosta) aivan ihastuttava, suorastaan lyyrisiin mittoihin yltävä kuvitus.

Takakansi:

MARY NORTON kertoo tässä kirjassa, miten lattian alla asuvan pikkuruisen kätkijäperheen kävi sen jälkeen kun se savustettiin ulos Sofia-tädin talosta.
Podi, Hemmeli ja Arietta löysivät hylätyn kengän, jonne asettuivat taloksi. Mutta outo maailma oli täynnä vaaroja, näkä ja vilu ahdistivat, tuli mustalainen. Ties kuinka heidän olisi käynyt, ellei Arietta eräänä päivänä olisi pudonnut oksalta Petterin, pienen metsäläisen niskaan...

PS. Sallan lukupäiväkirjassa on aiheena Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö.

Kameramies (1928)

Aki Kaurismäen carte-blanche - Elokuvia kauneimmillaan lähti hienosti käyntiin kahdeksankymmentä vuotta vanhalla Buster Keatonin Kameramiehellä. Lähetysaikakin oli juuri sopiva koko perheelle, sunnuntaina kello seitsemän illalla.

Uimahallikohtaus aiheutti ahaa-elämyksen, Mr. Bean teki samat temput omassa televisio-ohjelmassaan. Hyvä komedia ei vanhene.

Ensi kerralla Rakastajatar.

Gregorius: NMKY (YMCA, 1979)

Gregorius is back! Netin suosituin video... voi tätä myötähäpeää Suomen puolesta. Miksi ei hallitus tee mitään?!?

Tiina Lillak (1983)

Ei mene naisten keihäänheitolla Osakassa hyvin... Tiina Lillak, palaa takaisin! Helsingin MM-kisoissa vuonna 1983 Lillak heitti kotiyleisön edessä viimeisellä heitollaan voittotuloksen 70,82 (lähde: Wikipedia). Tiinalla olikin hyvä sponssari, kuten saman vuoden Suosikin julisteesta näkyy.

Suosikki 8/1983

Osta (huuto.net) tämä Suosikki omaksi!
ROCK MAGAZINE NO1