Ellery Queenin jännityslukemisto (1963)

Ellery Queenin jännityslukemiston vuoden 1963 numeroissa oli kaikissa Matti Louhin kansi (edellisessä vuosikerrassa kaikki kannet olivat samanlaisia ja sisälsivät sisällyksen). Louhin tyyli oli hyvin tunnistettava. Voi hyvänen aika, tämä lehtihän julkaisi Dylan Thomasia!

SISÄLLYS 1/1963
ALICE SCALAN REACH: Tunnustus
HELEN NIELSEN: Toivoton tapaus
HELEN MCCLOY: Näkymättömät leikkitoverit
HAROLD Q. MASUR: Petturin palkka
DON KNOWLTON: Lain kirjain ja henki
ALFRED MARTINEZ: Kuoleman odotushuoneessa
MICHAEL ZUROY: Ujo mies ja omenapiiraat
R. F. DARRINGTON: Piru merrassa
LILIAN JACKSON BRAUN: Kissan päivät


SISÄLLYS 2/1963
HUGH PENTECOST Olenko minä murhaaja?
CHARLOTTE ARMSTRONG: Toinen kenkä
AGATHA CHRISTIE: Arvopaperiryöstö
WILLIAM E. BARRETT: Uskomaton tarina
WILLIAM BANKIER: Agnew Pioverin tähtiosa
MICHAEL FESSIER: Kuolema keskiyöllä
FREDERICIC NEBEL: Neula heinäsuovassa
JAMES HELVICK: Muistikone
MARJORIL CARLETON: Maanantaisin on rauhallista
WILLIAM FAY: Pienet panttivangit
HERB GOLOSTEIN: Nuori liikemies
DYLAN THOMAS: Martha ja vanha nainen

Ellery Queenin jännityslukemisto, jonka suomalainen toimittaja on maisteri Pauli A. Kopperi, on alansa suosituimpia ja korkeatasoisimpia julkaisuja maailmassa. Se ilmestyy tällä hetkellä jo kymmenessä maassa ja sen kirjoittajakunta käsittää kaikki huomattavat alan kirjailijat.

Arnold Tilgmann - postikortteja

Arnold Tilgmann oli ahkera postikorttimaalari, ohessa kolme näytiksi. Voi, kuinka söpöjä! Postileimoista päätellen kortit ovat 1940-luvulta.

[Klikkaa kortit isommiksi!]

Hauskaa Pääsiäistä saa
joka ainut toivottaa!

Stasi (1984)

Erich Mielke ymmärsi toimintansa sisällön ja kulttuurikontekstin... ja oli hänellä "huumorintajuakin".

"George Orwellin tuotanto oli kiinnostanut minua jo pitkään, mutta vastustin kiusausta lukea 1984:n ennen kuin olin viimeistellyt Stasiland-käsikirjoitukseni. Sen jälkeen ahmin kirjan, enkä voinut olla ihmettelemättä Orwellin ennustamiskykyä. Kun kävin Mielken toimistossa, huomasin huoneen numeron olevan 101, joka 1984:ssä on kidutuskammion numero. 1984 oli kielletty kirja DDR:ssä, mutta Mielkellä ja Honeckerilla oli tietenkin oikeus lukea pannaan julistettua kirjallisuutta. Opas kertoi minulle, että Mielke halusi ehdottomasti tämän numeron käyttöönsä vaikka hänen toimistonsa oli toisessa kerroksessa. Joten Mielke antoi koko ensimmäiselle kerrokselle nimen 'Mezzanine', jolloin hän saattoi varata itselleen huonenumeron 101." Via William Gibson - Anna Funder, Stasiland .

Panchito ja kulmikas muna (1947)

© The Walt Disney Company

Panchito on perinteikäs meksikolainen Disney-hahmo (The Three Caballeros -elokuvasta), jonka sarjakuvataiteilija Don Rosa on onneksi nostanut unohduksen suosta.

Ao. sarjakuvassa (Seura 9-10/1947, julkaistu alunperin 1945, piirtäjä on ilmeisesti Paul Murry) hän saa haltuunsa hanhen, joka munii kulmikkaita munia. Aihe tuntunee tutulta, sillä samaa hauskaa aihelmaa käytti myös Carl Barks vuonna 1949 julkaistussa tarinassa Lost in the Andes (Aku Ankan juhlasarja 10, Kulmikkaat munat).

© The Walt Disney Company

Vasikat keväällä (1951)

Kuin vasikat keväällä...

[klikkaa isommaksi]

Kansi: Eila Kaustia
Seura 18/1951

Literalla

Parnasson sivuilla ilmoitellaan, että Parnasson nimi muuttuu muotoon Literalla. Jotkut epäilevät aprillipilaa... Itsekin uskon, että kyse on vitsistä. [Edit: Kuten sitten olikin päätoimittajan tunnustettua lukijoittensa armahtamiseksi.]

No, nyt sitten vain odotellaan että Itella (=Suomen Posti) tuo Literallan (=Parnasson).

Harkitsen PopuLAARIn nimen muuttamista ajan hengen mukaisesti muotoon PopLARI tai PopRALLI.

Mainostoimiston edustaja ja asiakkaat.Temppu, ja miten sen tehdään...

Piruetti (1954)

Kun katseet kohtaavat....

Piruetti (Kanervan kustannusliike, ilmestyi neljä kertaa vuodessa) oli suomalainen pilalehti, jota ilmestyi vain muutama numero vuosina 1953-1954.

Tämä "Pääsiäiskortti kultarannikolta" -kansi vuodelta 1954 on niin törkeän hauska, että pakkohan se on julkaista PopuLAARIssakin ihan pääsiäisen kunniaksi. Todettakoon tässä, että kannen kuva ei sisällöltään eikä asenteiltaan vastaan PopuLAARIn virallista linjaa ja kansikuvan on ymmärrettävä edustavan tiettyä historiallista ajankohtaa ja sen aikana vallinneita käsityksiä hyvästä mausta.

Kannen on piirtänyt Roy eli Tapio Vilpponen, joka nimimerkillä Juan Batiste Montauban kirjoitti "El Zorro" -seikkailuja.

Piruetti n:o 1/1954 - Suomen kansan naurattaja

Urho Kekkonen ja Merikukka Forsius seurustelevat!

Urho Kekkonen ja Merikukka Forsius seurustelevat! He tapasivat toisensa pari vuotta sitten Linnan itsenäisyyspäiväjuhlissa (kts. kuva), jolloin Urhon katse viipyili jo tavallista pitempään Vihreiden viehkeässä kansanedustajassa, ja niin vain kävi että he ovat tapailleet sub rosa siitä lähtien. - En kommentoi, kikattaa Merikukka juoruille.

Kevät (1959)

Kotilieden kannessa n:o 9/1959 oli kuva ranskalaisesta gobeliinista, aiheena "Kevät"...

[klikkaa isommaksi]

Kansikuvamme on tällä kertaa harvinainen, se esittää nykyaikaista ranskalaista kuvakudosta eli gobeliinia nimeltä "Kevät". Vaaleanvihreine pohjaväreineen ja sujahtelevine sinisine pääskysineen siinä onkin kevätpäivän suloa kauttaaltaan. Tämä kookas kuvakudos oli näytteillä viime vuonna Helsingin Ateneumissa pidetyssä ranskalaisen taiteen näyttelyssä ja sen on sommitellut Delphine B. Chayot - Värivalokuva V. Nousiaisen ottama.

• PS. Tämän sivun ajatuksenlukukorttitemppu on pelottava! Osaako tietokone todellakin lukea ihmisen mielen? Oikein säikähdin, kun pelikorteista hävisi juuri se, jonka nimen kuiskasin ääneen. Vai kävikö sittenkin niin, että... no, kokeilkaa itse.

Tietokoneet ovat taikuutta

VANKILAROBOTTEJA! Niiden pitkät, taipuisat sormet muodostavat SELLIN, johon tunkeilijat joutuvat!

Vanhoissa tieteissarjakuvissa (kuten yllä, Teräsmiehen poika 7/1967) tulevaisuuden tiedettä ei yleensä mitenkään perusteltu tieteellisesti, vankilarobotit totta kai lentävät muodostelmassa ja niiden sormet venyvät yhteen solmiutuviksi vaijereiksi! Sehän on kuin taikuutta... ja juuri sen takia nämä tarinat olivatkin niin totta!

Käyttäjäkokemussuunnittelija (user experience designer) Mike Kuniavsky toteaa, että juuri sitä tulevaisuuden tekniikka on: kaikkialla läsnä olevaa taikuutta konkreettisina esineinä - Magic as a Metaphor for Ubiquitous Computing (.pdf) (artikkeli on julkaistu Ambidextrous-lehdessä). Tulevaisuuden tietokoneet eivät käytä metaforanaan työpöytää vaan pikemminkin kristallipalloa. Käyttöliittymä voi joskus olla taikasauva. Toivottavasti pian...

* * *

27.3. lisäys (SeAMK): "Yksi antureista on kiinnitetty nestekidesuljinlaseihin (stereolasit) ja yksi käyttäjän käyttämään ohjainlaitteeseen nimeltä wand (taikasauva). Wand on kuin kolmiulotteinen hiiri."

Thelma Ramström (1966)

"Kuka muistaa Ursulaa...", laulaa Juice Paperitähdet-kappaleessaan. No, itse asiassa kaikki muistavat, vaan kuka muistaa suomalaisen kansainvälisen filmitähden Thelma Ramströmin, Miss Cinema Europen? Hän teki pari elokuvaakin ja pääsi rohkeilla kuvilla jopa ulkomaisten filmilehtien kansiin.

Kovin lyhyeksi Thelman ura kuitenkin jäi. Missä hän on nyt? Palasiko kirjastonhoitajaksi?

Suomalaisen Thelma Ramströmin vaaleat hiukset saivat italialaisen juryn haukkomaan henkeään ihastuksesta. Thelma kruunattiin Miss Cinema Europeksi Venetsiassa järjestetyssä kilpailussa, johon otti osaa kolmetoista kaunista kansainvälistä tyttöä. Voittoisaa Thelmaa oli Helsingin lentoasemalla vastassa aina utelias lehdistö.

Kun toinen tule, niin toinen menee eli suomalaiset tytöt pärjäävät hyvin maailmalla. Doris Dayn kaksoisolento Tuula Mattila katoaa takaisin kirjastoon (niin kuin toisaalla lehdessä kerromme) ja tilalle ilmestyy Miss Cinema eli turkulainen Thelma Ramström, joka Italian valtion matkailutoimiston ja Uuden Maailman järjestämässä kilpailussa valittiin ensin Suomen Miss Cinemaksi ja joka sitten voitti kansainvälisen kilpailun Italiassa.

Thelma valloitti tummat italialaiset ennenkaikkea kauniilla pitkällä ja vaalealla tukallaan. Hänen lettinsä on melkein metrin pituinen ja on herättänyt varmasti huomiota jo kotona Turussakin, jossa hän on työskennellyt kirjastoapulaisena. Italian lehdistössä on ylitsevuotavasti ihasteltu hänen siroa olemustaan ja valloittavia hiuksiaan, sekä kilpailun yleisö että jury pitivät häntä ylivoimaisena voittajana.

Viime viikon lopulla palasi menestyksestään huumaantunut Thelma takaisin kotimaahan. »En tiedä miten kaikki kävi», hän sanoi lentokentällä, »Koko ajan oli niin kiire, etten ehtinyt tutustua kuin kilpailupaikkaan Lido di Jesoloon. Olisin toivonut tapaavani Cataniassa asuvan kirjeenvaihtotoverini, mutta ehkäpä se tapahtuu toiste.» Kilpailu oli hyvin rankka, kolmen päivän ajan tyttöjä arvosteltiin uima-, ilta ja kansallispuvuissa. Thelma Ramström oli valinnut kansallispuvukseen Pukkilan puvun.

Kilpailun jälkeen otettiin Thelmasta koefilmi Roomassa sekin hurjalla kiireellä kello 3 yöllä. Filmisopimus ei vielä ole varma, mutta Thelma palaa halusta päästä kokeilemaan kykyjään kameran edessä. Miss Cinema Europeen palkintokokoelmassa oli muun muassa miljoonan liiran arvoinen briljanttikoru, komea pokaali ja ruskeankirjava lasipatsas. (Elokuva-Aitta 18/1966)

* * *

Lukemisen arvoisia blogeja arjesta ja työstä: Paskaäidin päiväkirja ja Hotellielämää. Ja harvoin saa lukea lähiöelämästä yhtä "väkevästi" kuin tässä Metten viestissä Hakunilan ruppaisesta elämästä.

Sokerirotta (1937)

Sokerirotta tavataan itse teossa... mainos on vuodelta 1937. Suomalainen sokeri on terveellinen luonnontuote!

[klikkaa isommaksi]

Mutta äitipä sanookin:
"pupu on hyvä ja jatkaa vain"

Pekka Pikanen (1957)

Älkää
surko!

Pekka tarjoaa kavereilleen sikaareja...
...karhunrautojen kera! (Sarjakuvalehti 18/1957)

Bill Holmanin piirtämä >>Pekka Pikanen (Wikipedia) (Smokey Stover, ilm. ensimmäisen kerran 1935) oli Mad-huumorin edelläkävijä ja sarjakuvaa surrealistisimmillaan sitten Krazy Katin. Suomessa sitä julkaistiin Sarjakuvalehdessä (isolla ässällä, ks. Sarjakuvalehti ja Veikko Karumo). Pekan huoneentaulu (jota roikkui vähän kaikkialla) sisälsi viestin "Älkää surko". Lausahdus jäi elämään suomen kieleen.

Kuvitettuja klassikkoja

Kuvitettuja klassikkoja oli sarjakuvalehti, jossa julkaistiin "kuuluisien kertojain parhaat kirjat". Ja tottahan se oli! Sillä kaikkien aikojen parhaita kirjoja olivat, tai siis ovat, aivan varmasti H.G. Wellsin Aikakone...

...ja Odysseus, Kuningas Salomonin aarre, Hurja Bill Hickok, Caesarin valloitukset, Villi Leopardi, Kaksi kaupunkia, Robinson Crusoe, Preeriavaunut, Setä Tuomon tupa, Romeo ja Julia, Waterloo, Oregonin tie, Rob Roy, Ivanhoe, Preeria, Monte Criston kreivi, Robin Hood, Valkohammas, Pyörremyrsky, Matka maapallon keskipisteeseen, Kahden lipun alla... tässä vasta parikymmentä ensimmäistä lehteä! Mikä sivistyksen määrä nuoren lukijan ulottuvilla olikaan tuolloin. Lehtien määrä ehti Suomessakin toiselle sadalle ennen kuin sen julkaiseminen (valitettavasti) lopetettiin.

KUVITETUT KLASSIKKOT
- paras tie
hyvän kirjallisuuden pariin!

Matrix Reloaded -mashup

Tänä iltana SubTV:llä mainettaan parempi Matriisin uudelleenlataus... ja tässä mashup-maistiainen YouTubesta.

Matrix Reloaded ja Future Prophecies, kappale on "Magnetic".

Ellery Queenin jännityslukemisto (1962)

Ellery Queenin jännityslukemistoa ilmestyi Suomessa ilmeisesti vain kahdeksan kappaletta vuosina 1962-1963. Sarjaa on sittemmin yritetty tuoda markkinoille eri nimillä (mm. Ellery Queens valitut jännärit, Ellery Queen Jännityksen Mestari, Maailman parhaat jännärit), mutta aina julkaisu on jäänyt vain muutamaan, ellei peräti yhteen, numeroon.

Paras versio oli tämä ensimmäinen, ja jos divarissa sattuu eteen ao. numero (3/1962) ja sattuu pitämään Raymond Chandlerista, kannattaa ottaa mukaan. Lehti sisältää novellin Philip Marlowen viimeinen juttu.

Lähettäjä PopuLAARI

Ulkoasultaan tämä lehti muistutti enemmän Parnassoa kuin muita jännärilukemistoja. Gummerus julkaisi muutaman numeron uusintapainoksena vuonna 2000.

Dino ja Retu (1975)

Retun "lemmikki" Dino käyttäytyy joskus kovin koiramaisesti...

Kiviset ja Soraset n:o 9/1975

"Joskus vielä lopetan sen!"

Hillary-video

Internet "kuohuu" tästä videosta, jossa isoveli on muutettu isosiskoksi, Hillary Clintoniksi. Pätkä on tehty pieteetillä Applen vanhasta 1984-mainoksesta.

Katsokaapa lekaa heittävää naista tarkkaan ja mitä hänellä on vyöllään (jotakin sellaista, jota ei ollut edes olemassa alkuperäisen mainoksen aikaan).

Tietoisku väittää olevansa Obaman puolella, mutta salaliittoteoreetikot voivat vetää johtopäätöksensä...

Pirita, Karjalan tytär (1973)

Sen kunniaksi, että PopuLAARIssa meni tänään 50000 kävijän raja rikki, palaamme lukijoiden ihanaksi iloksi (katkeraksi kauhuksi?) Kaari Utrion vanhojen kirjankansien pariin! Pirita, Karjalan tytär oli Suuren suomalaisen kirjakerhon toukokuun kirja vuonna 1973. Upean kannen teki Kari Piippo.

Kansikuvissa on hehkeän neitosen lisäksi yleensä taustalla haahuilemassa salskea komistus, mutta tällä kertaa "intohimon hämäräriksi kohteiksi" ovat päässeet paksut ja parrakkaat pajarit...

Takakansiteksti:

Kaunis Pirita Henrikintytär syntyi syvässä Karjalassa, luopiomunkin ja aatelisneidon kielletyn rakkauden hedelmänä. Pirita myytiin orjaksi Avraamovin taloon nikkaassa Novgorodissa. Hän oppi sen mitä orjan on opittava — olemaan nokkela, nöyrä ja rohkea. Korskea Atim Avraamov pakotti Piritan vuoteeseensa ja tyttö joutui mukaan vaarallisiin valtajuonitteluihin, joita ohjaili kaunis ja demoninen »Novgorodin kuningatar», Marfa Boretskaja.

Kaiken sortuessa Pirita joutui seuraamaan Atimia katkeraan maanpakoon, kylmän Kuollan rannoille. Vain Piritan lujuus ja neuvokkuus pelasti pakolaiset monesti uhkaavasta tuhosta. Nälkä ja kuolema silmien edessä Pirita taisteli omasta ja suojattiensa elämästä, taitavasti ja hellittämättömästi — kunnes viimein löysi rakkauden ja suojapaikan.

Piritan kohtalon jännittävänä taustana on Karjala ja tarunomainen Novgorod, sen bysanttinen loisto ja pajarien komea elämä, mustan rahvaan kurjuus, Vienan erämaiden ankaruus.

Kaari Utrio on kirjoittanut romaanin, jolla on paljon annettavaa erityisesti niille lukijoille, joita vanha Karjala ja sen historia kiehtoo. Ainutlaatuisen eloisasti ja yksityiskohtaisesti kirjailija kuvaa Vienan-Karjalan keskiaikaista elämää. Piritan jännittävät elämänvaiheet äkkinäisine käänteineen liittyvät vaivattomasti Novgorodin mahtavuuden ajan aitoon kuvaukseen.

- Oletko sinäkin seksisymboli?
- Joo, naiset tykkää tästä parrasta. Muutama kilo pitäisi kyllä pudottaa...

Suomen eduskuntavaalit (2007)

Suomen vaalit on pantu merkille ulkomailla tavallista laajemmin. Google Newsissa on yli kolmesataa artikkelia aiheesta! Räikkösen Formula 1-osavoitosta oli samaisessa uutispalvelussa yli 2000 artikkelia - toki asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen...

Minna Canth (1897)

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille!

Yleisin kuva Minna Canthista on se ikonimainen "tanttaralla"-kuva leskirouvasta, jossa hän näyttää enemmänkin kuningatar Viktorialta.

Mutta nuori Minna oli piirteiltään herkkä, tosin silmissä ja suupielissä oli jo silloin hyvin määrätietoinen ja omatahtoinen pilke... kuten ao. kuvista voimme nähdä.´

Kuvat ovat julkaisusta Nuori Suomi, Päivälehden joulualbumi VII (vuodelta 1897), jonka Päivälehden toimitus oli omistanut Minna Canthin muistolle.

Minna Canth 17-vuotiaana

Tämän valokuvan Minna on jo signeerannut uudella nimellään...
Ulrika Wilhelmina Johnson on muuttunut lehtorin vaimoksi
Minna Canthiksi; kuva tosin taitaa olla seminaarivuosilta,
sillä ao. potretissa Minna poseraa nuorena vaimona
miehensä rinnalla.

Pet Shop Boys vs. Cybermen

Nämä fanien tekemät musiikkivideot, joissa yhdistään hyvä biisi ja ja hyvä televisiosarja (video mashing up), ovat mielestäni aivan hillittömän hyviä! Tässä Pet Shop Boys vs. Cybermen (INTEGRAL):

Ymmärrän kyllä, että tässä varmasti rikotaan kaikkia mahdollisia copyright-säädöksiä, mutta enemmän nämä nyt silti kaiketi ovat (öh, menikös tuo sanajärjestys nyt ihan oikein) mielestäni taidetta, kollaasia konemaailmassa...

Joka Poika (1963)

Joka Poika 2/1963

Silmälasipäinen "jokapoika" lukemassa Pikku Prinssiä... saksaksi.

Onko kenenkään muun mielestä Pikku Prinssissä jotain falskia ja ylimielistä sen hiukan halveksuvan tyylin takana? Tekstikuorrutus on toki humaani ja ihmistä kovasti ymmärtävä, mutta jotain tarkemmin määrittelemättömän outoa ja epärehellistä kirjassa on - kuvittelen. Näin minä tunsin jo saman ikäisenä kuin kuvan poika. Monillehan tuo kirja on aarre.

Ehkä se johtuu siitä, että en ole oikein koskaan uskonut ihmisiä "jotka näkevät sydämellä, eivät silmillä"...

Ks. myös Joka Pojan askartelua.

• PS. Jere Kostamus on tosi kova... jatkosarjakuva.

Conrad Nagel (1924)

Conrad Nagel oli tunnettu filmitähti, jonka ura alkoi jo mykkäelokuvien aikaan. Löytämässäni postikortissa oli valmis postileima: "Suomen korttijakelu 1924". Postimerkkiä ei ollut. Oliko kyse jonkinlaisesta varhaisesta "postimaksu on maksettu puolestasi" -merkinnästä?

Kortti on tavallisuudesta poikkeava filmitähtivalokuva. Sankari on jotenkin häijyn ja omituisen oloinen...

Mikäli mykkäelokuvat kiinnostavat, PopuLAARI suosittelee Mykkäelokuvasivustoa.

Safiiri ja Teräs (1982)

Lisää vanhoja televisio-ohjelmia! >> Klikkaa tästä.

Safiiri (vasemmalla) oli Joanna Lumley ja Teräs (oikealla) David McCallum.

Safiiri ja Teräs -televisiosarjaa löytyy YouTubesta yllin kyllin (kiitos käyttäjän dalek64).

Safiiri ja Teräs olivat ihmismuodon saaneet alkuaineet (?), jotka ratkoivat anomalioita ajassa ja avaruudessa. Suomessa sarjaa näytettiin vuodesta 1982 (ja myöhemminkin uusintoina TVTV:ltä). Sarja ilmestyy nykyäänkin, ääniseikkailuina.

Olihan niitä muitakin unohtumattomia scifi-televisiosarjoja, kuten Triffidien kapina ja Tripodien paluu. Nykyään ne ovat hellyttävän kömpelöitä, silloin suuria elämyksiä!

Teräsmiehen poika (1967)

Alceste kirjoitti Rautapojan kuoleman kommentteihin Teräsmiehen pojasta: "Nyt täytyy nitpickata, koska vaihtoehtoisessa DC-universumissa todella oli sekä Teräsmies Jr. ja Batman Jr. - minä jopa omistan/omistin yhden lehden jossa olivat isät ja pojat samassa toilailussa. Kuraa, hirveätä kuraa."

Suomessakin julkaistiin (Teräsmies 5/1967) ns. kuviteltu tarina "Lois Lanen kuollessa", jossa Teräsmies ja Lois Lane saavat pojan. Tarinan sävy on sangen synkeä ja vainoharhainen, kun Lex Luthor ajaa juonillaan ydinperheen lähes psykoottiseen tilaan. Äiti kuolee ja poika yrittää tappaa isänsä (jonka epäilee murhanneen äidin); kreikkalaiset tragediat kalpevat tämän rinnalla.

Harmonia kuitenkin voittaa ja Clark Kent eliminoi Luthorin hajoitussäteellä, oman käden oikeudella: "Minä julistan hänet SYYLLISEKSI! Ja minä myös toimeenpanen rangaistuksen, joka on KUOLEMA!"

Lopussa on herkkä hetki Loisin muistomerkin luona...

Galactica-minikamut

Uusi Galactica on aikuiseen makuun tehty scifi-televisiosarja, kuten kuvan oheistuotteista näkyy...

Taistelutähti Galactican minikamut

Muijakirjat

Sunday Book Reviewissa on vallan
erinomainen essee chick litistä:
>> The Chick-Lit Pandemic.
Suomesta mainitaan esimerkkeinä
Niina Hakalahti ja Pauliina Susi.

Kirjailijan häiriöklinikalla on vastaanotto auki; potilaat keskustelevat kovaan ääneen siitä, millä nimellä tyttökirjoja ja naisten viihdekirjallisuutta pitäisi kutsua (engl. chick lit). Vai pitäisikö mokomat luokittelut jättää vallan omaan arvoonsa... Yksi ehdotus oli muijakirja, toinen tipukirja. Käykää antamassa oma ehdotuksenne!

* * *

Suomessa on ilmestynyt paljon tytöille tarkoitettuja kirjasarjoja kuten WSOY:n korkeatasoinen Vihreä kirjasto, jossa julkaistiin pohjoismaisia tyttökirjoja.

Vihreässä kirjastossa (n:o 17) ilmestyneeseen Brita Tornellin kirjaan Valkoinen kaulus on tehnyt tunnelmallisen ja herkkäviivaisen kannen Marjatta Vihma (1922 -); Ingan ajatukset ovat ikään kuin heränneet taustalla eloon... Vihma työskenteli WSOY:ssä 1964-87 (ks. verkkomatrikkeli).

Brita Tornell

VALKOINEN KAULUS

Pienestä esikaupunkikodistaan saapuu joka aamu Tukholman keskusasemalle hento, valkokauluksinen tyttö. Hänen kiireisiä askeliaan seuraa usein huoli: äidin terveys on vaarassa, ystävyyssuhteet umpisolmussa, Heinz salaisen ihastuksen kohde — aiheuttaa raskaan murheen. Mietteliäs, lahjakas Inga on luokan parhaita, mutta hän eroaa virkistävällä tavalla tutusta 'priimus tyypistä' — hän on omavarainen ja alati uudistuva nuori tyttö, jonka kohtalona on olla hiukan erilainen kuin toiset. Hänen tarinastaan, joka on kerrottu hienosti ja aidoin äänenpainoin, nuoret lukijat löytävät oman ongelmansa.

Teos on voittanut Bonnierin suuren nuortenromaanikilpailun. Palkintolautakunta totesi, että romaani on kirjallisesti erittäin korkeata luokkaa ja »antaa lämpimän ja oikean kuvan nuoren tytön ajatuksista, tunnelmista ja reaktioista koulun ja todellisuuden maailmassa.»

Makao maitokaakao (1961)

Vitsikkäässä Makao-mainoksessa (vuodelta 1961) näkyy hyvin myös kuva siitä, millaisia olivat tyttöjen liikuntatunnit tuolloin: nutturapäinen ikäneito tamburiini kädessä antamassa rytmiä sulohyppelyyn... Lornetti on tosin ehkä jo liioittelua!

Mutta Makao-kaakaon toki muistan, ja kyllä sitä juotiinkin - kuin pienet vasikat!

Makao maitokaakao pitää lapsenne pirteinä
- heti valmista
- herkullista
- ravitsevaa
KUIVAMAITO OY

• PS. Tutustumisen arvoinen blogi: ROSKAKRIITIKOT. Erinomaiset arvostelut ja varsinkin kuvat... roskaruokaa parhaimmillaan, ja pahimmillaan!

Pekka ja Ville (1943)

Varokaa heikkoa jäätä!

Uuden Suomen sunnuntailiitteessä julkaistiin "sota-aikaan" myös suomalaista sarjakuvaa, kuten Veli Giovannin Pekka ja Ville (vuodelta 1943). Sen inspiraation lähde on tunnistettavissa...

Kvaakissa keksittiin, että tyyli muistuttaa tyhjinä toljottavine silmineen suuresti Harold Grayn Little Orphan Annie -sarjakuvaa. Vaikutteita on saatu siis Atlantin takaa.

Uuden Suomen sunnuntailiite 3/1943

Vaan kuka on Jussin ja Villen piirtäjä? Signeeraus on alla: OE. Tietääkö joku viisas?

Mieltäni on usein askarruttanut myös se, että jatkosodan aikana suomalaisissa sanomalehdissä julkaistiin amerikkalaisia sarjakuvia. Saksassa ja Italiassa ei taatusti julkaistu, ja Ranskassakin jenkkisarjakuvat kiellettiin. Meillä sen sijaan Teräsmies lenteli kaikessa rauhassa Uudessa Suomessa, ja sunnuntainumerossa tappelivat Vihtori ja Klaara. Olikohan se aikansa heikko signaali siitä, ettei tässä nyt ihan samalla tavalla akselivaltoihin kuuluttu kuin muut?

• PS. Matrixx 2.1:ssä on tiukkaa analyysia televisiosarjasta 24.
• PPS. Saamme iloksemme lisää DVD-formaatteja... Versatile Multilayer Disc (VMD).
• PPPS. Emma Darwinin päiväkirjat on julkaistu netissä (kyllä, mies oli se Darwin).

Kotiopettajattaren romaani - rock-videona!

Jälleen kerran saimme nauttia uudesta Kotiopettajattaren romaanin televisioversiosta, ja erinomaisesta sellaisesta.

YouTubesta löytyy fanin tekemä Jane Eyre -musiikkivideo uuden televisiosarjan kohtauksiin sovitettuna, taustalla soi Snow Patrol ja "Make This Go On Forever". Toimii yllättävän hyvin.

Ks. myös Hornblower Queenin tahtiin...

Helen on pitänyt näkemästään, kuten myös kulttuurituottaja. BBC:n omat Jane Eyre -sivut löytyvät täältä.

Vaasan leipää (1937)

Kuten jo tuli mainittua, Saimaa-tupakan tapaan myös Vaasan leipää -mainoksia tehtiin jatkuvalla "syötöllä" lehtiin. Ao. kuva on edellisen viestin Kotiliedestä (1/1937).

Halajaa Heikin mieli maahan muuhun,
johonkin, jossa puusta tippuu suuhun
vain banaanit ja appelsiinit oivat,
ja jossa kookospalmut huminoivat!
"Ei vedä!" tuumii Vesa, meidän maa,
se sentään Vaasan leipää valmistaa!"

Syökää mureaa, maukasta, terveellistä
Vaasan leipää.

Joulusta kevääseen...

Kansi: Lea Jännes (Kotiliesi n:o 1/1937)
Aivan äskenhän joulukaktus kukki...

Kansi: Martta Wendelin (Kotiliesi n:o 7/1948)
...vaan nyt touhutaan jo kevätsiivousta -
ainakin Kotilieden kansikuvissa ennen vanhaan.

Nykyään vuodenajat ovat hävinneet kansikuvista, tilalle ovat tulleet kestojulkkikset, samat naamat ympäri vuoden.

Saimaa-tupakka ...sanoi isäntä (1932)

Saimaa-tupakkaa on mainostettu PopuLAARIssa ennenkin. Vaan nyt löytyi eräästä divarista oikein kokonainen albumi näitä ...sanoi isäntä -mainoksia (ERVA, Helsinki 1932). Ne vaihtuivat lehdissä viikottain Vaasan leipää -mainosten tavoin ja muistuttivat hyvin paljon pilasivuilla julkaistuja piirroksia.

Klikkaa isommaksi!

Saimaa-tupakkaa kehutaan estoitta... ja eiköhän sillä ole terveysvaikutustakin, ties vaikka Saimaassakin olisi vitamiineja. Tätäkin mainosta saa käyttää tulevissa tupakkaoikeudenkäynneissä PopuLAARIn luvalla!

Muutkin kuin isäntämiehet mainostivat Strengbergin savukkeita! Silmälasipäinen virkamiestyyppi polttaa tietty Fenniaa, taiteilija Mekkaa jne.

Strengbergin eri savukkeet ovat kylliksi monessa suhteessa erilaisia - hinnaltaan, voimakkuudeltaan, tuoksumaltaan y.m. - tyydyttääkseen erilaisia polttajia.

Yhtäläisiä ne ovat taas kaikilta niiltä ominaisuuksiltaan - hygienisesti valmistettuja, tasaisesti täytettyjä, ärryttävistä aineista puhtaita j.n.e. - joita kaikki polttajat yhtälaisesti arvostavat.

Siksi Teillekin on tarjolla sopiva Strengbergin savuke. Se voisi olla esim. jokin näistä: Mekka, Saimaa, Armiro 2, Saima tai Fennia.

Isännän seuraksi ilmestyi myöhemmin mainoksiin myös keksijänero Piki-Pekka. Saimaata valmistettiin pietarsaarelaisessa Strengbergin tupakkatehtaassa vuoteen 1980 asti, kunnes viimeisetkin pillitupakan tupruttelijat kokivat ns. luonnollisen poistuman ja amerikkalaistyyppinen filtteritupakka valloitti markkinat lopullisesti. Vaan mitä kaikkea onkaan piirretty pillitupakka-askien kansiin... ja runoiltu.

Kolme piippua

Ohessa näytille lisää vanhoja tulitikkuaskien etikettejä... ao. etiketit ovat isokokoisista askeista. Three Pipes -etiketin muistan joskus nähneenikin. Impregnated safety matches, Made by the Savo Factory, Finland.

Rautapojan kuolema (1968)

Juuri nyt media jaksaa jauhaa Kapteeni Amerikan "kuolemasta" (uskokoon, ken tahtoo), mutta kuka muistaa Rautapojan kohtalon? Minä muistan! Teräsmiehen poika n:o 6/1968 sisälsi tämän järkyttävän tarinan.

Tulevaisuuden Teräslegioonaan kuuluva Rautapoika kuljetti Tharokin (puoliksi ihminen, puoliksi robotti) keksimän imupommin Aurinkosyöjän sisälle räjähtäen samalla myös itse niin pieniksi kappaleiksi, että superälykkään Brainiac 5:nkin on todettava: "Ei edes minun laskukoneaivoni pysty keksimään keinoa, jolla RAUTAPOJAN hajonneet palaset saataisiin jälleen kokoon!" Ja Rautapoika pysyi kuolleena, mikä sarjakuvien maailmassa on melkoinen saavutus.


Ks. myös Teräspoika saa Hitlerin aivot ja Teräspoika Baabelin tornissa ja Teräspojan ilmavaivat. Tällaisia sarjakuvia ei enää tehdä...

Skynet käynnistyy!

Armeija odottaa Skynetin laukaisua... "The spacecraft will deliver secure, high-bandwidth communications for UK and "friendly" forces across the globe." Joo, niin varmaan.

Voi ei, eivätkö he ole nähneet elokuvaa tai lukeneet Wikipediaa! Fiktio muuttuu faktaksi! Tuomiopäivä tulee!

Viivi ja Wagner valloittavat

Uutisia tulevaisuudesta...

"Silmäilen vielä sarjakuvat, mitä Viivi sanoo sialleen? Viivi ja Wagner – parisuhde sarjakuva on vienyt Suomen kulttuuria jo kymmeniin maihin, sen ollessa yksi suurimmista vientituotteistamme. Mm Viivi ja Wagner-aiheisten akryylimaalauksien hinta on kohonnut Lontoon huutokauppakamarissa pilviin. Aiheesta tehdyt tv-sovitukset valloittavat maailmaa."
Suomi 90 Finland: Marja-Liisa Viherä, Lukuhetki tammikuussa 2017

* * *

Matka Maan keskipisteeseen...
...ja Jules Verne tiesi, mitä sieltä löytyy.

Liisa ja Carita (1966)

Elokuva-Aitan (n:o 18/1966) kannessa keikistelee pirteä Liisa Tuomi, joka tuolloin vietti 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Lehti kertoo Liisan teatteridebyytin tapahtuneen 17-vuotiaana "Stambulin ruusussa." Itse muistan Liisa Tuomen erittäin hyvin Lauantai-ilta MTV:ssä ohjelmasta.

Lehden ensimmäisellä sivulla oli kuitenkin juttu kansainvälista läpimurtoa tekevästä suomalaisnäyttelijästä, Caritasta, jolla oli nimirooli Hammerin Viking Queen -elokuvassa.

CARITA TULEE KOTIIN

Näinä päivinä odotetaan maanviljelijä Arvid Järvisen perheeseen Sipoossa Carita tyttären saapumista lomalle. Carita on aikaisemminkin palannut kuuluisana, mutta nyt hän palaa elokuvatähtenä, josta jopa ennustetaan Ursula Andressin ja Raquel Welchin luokkaan kohoavaa kuuluisuutta. Nämä molemmat tähdet ovat näet tehneet viimeisimmät elokuvansa samalle yhtiölle kuin Caritakin »Viikinkikuningattarensa» ja Hammer Productions on päättänyt esi tellä maailmalle joukon uusia uhkeita kaunottaria, joista puhutaan ja kirjoitetaan. Ursulan uusin elokuva on nimeltään »She» (Hän) ja Raquelin »One Million Years B.C.» (Miljoona vuotta e.Kr.) Yhtiö on pannut suuret mainosrahat likoon saattaakseen nämä tähtensä todella maailman tietoisuuteen jo ennen heidän esikoiselokuviaan (Ursula kyllä tuli tunnetuksi ensin Bond-filmillään), ja niinpä Caritastakin virtaa lehtien toimituksiin loistavia kuvasarjoja ja monenmoisia henkilötietoja.

Carita on juuri saanut päätökseen ensimmäisen elokuvansa ja tiedot kertovat hänen hämmästyttävästä eläytymiskyvystään. Niinpä hän eräässä tunteellisessa kohtauksessa ei tarvinnut lainkaan tekokyyneleitä. Hän itki pelkästä eläytymisestä. Ilmankos tuottajat ovat tyytyväisiä.

Kotona Sipoossa Caritaa odottavat hänen äitinsä ja isänsä sekä neljä sisarustaan. Puhelinlangat lehtemme toimituksesta Caritan kotiin ovat koko ajan kuumina. Me haluamme heti olla kuulemassa Caritalta uutisia.

Vaikka elokuvan nimi oli Viikinkikuningatar,
siinä ei ole ensimmäistäkään viikinkiä...

Copyright Hammer Productions