31. maaliskuuta 2012

Keskikoulun lukukirja (1971)

Keskikoulun lukukirja 1 oli oppikoulun I luokan lukemisto.
Missä ovat lukukirjat nykyajan kouluista? Lasteni äidinkielen kirjat ovat hyvin monipuolisia, niissä on paljon esimerkkejä erilaisista kirjallisuuden ja median lajeista, kielioppia ja kuvia tekstiä tukemassa. Mutta se kaikki on kuin silppua; taitto on levotonta ja tekstinäytteet hyvin lyhyitä.

Ennen koulussa oli sen kieliopin tukena lukukirja. Se sisälsi novelleja, pakinoita, runoja ja pitkiä otteita romaaneista, kuten  Keskikoulun lukukirja, jota oli monta osaa ja joka sisälsi aina vain "vaativampia" tekstejä luokalta toiselle edettäessä. Siinä oli kotimaisista mm. Veikko Huovista, Aapelia, Oiva Paloheimoa, Aleksis Kiveä, Uuno Kailaan runoja ja ulkomaisista vaikka Gogolia, Hamsunia, Kafkaa, Mark Twainia ja Edgar Allan Poeta. Ikäluokalle sopivat hyvin valitut tekstit olivat mieluisaa luettavaa, eikä siinä sen suuremmin mitään suurta sivistystä ajateltu, totta kai piti tuntea kirjailijoita niin koti- kuin ulkomailta. Keskikoulun lukukirja 1 oli itselläni oppikoulun I luokan lukemisto vuonna 1971.

Ymmärrän, että ajan mukana on muututtava, myös koulukirjojen. Mutta eikö juuri nyt, kun kaikki on jo muutenkin sitä silppua, nuoria pitäisi opettaa pienestä pitäen lukemaan pitkiä, "tylsästi" ladottuja tekstejä? Vai onko jo luovutettu? Onneksi lasteni koulussa luokanopettaja on ottanut tavaksi ns. pulpettikirjat, jotka ovat ihan oikeita romaaneja. Niitä luetaan useampi lukuvuoden aikana.

28. maaliskuuta 2012

Tintti-vaikutteet Mikissä (Mickey Mouse and Tintin, 1946)

© Hergé/Moulinsart S.A./ © Disney 
Jälleen kerran näyttää siltä, että Hergé on käyttänyt Mikki-tarinoita innoittajanaan, mutta, mutta... tällä kertaa kaikki onkin toisinpäin.

Rakham Punaisen aarre (Le Trésor de Rackham le Rouge), josta tuo Tintin sukelluskohtaus löytyy, on 12. Tintti-seikkailu. Ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1943 Le Soir Jeunesse -lehdessä. Mikki-sarjakuva on vuodelta 1946 (Sunken Treasure, ks. Inducks), eli Mikin on täytynyt saada vaikutteita Tintiltä! Plot thickens...

Tässäpä meillä mysteerin, jonka joku nerokas salapoliisin Tintin ja Mikin tyyliin voisi ratkaista? Onko tällä kertaa kyseessä ollut jokin yhteinen inspiraation lähde? Ehkäpä Jules Vernen kirjojen kuvitukset?

Wikipedian mukaan Casterman julkaisi The Secret of the Unicornin englanniksi vasta 1959, ja Tintti oli muutenkin lähes täysin tuntematon hahmo Yhdysvalloissa. Kanadan ranskankielisillä alueille Tintti toki tunnettiin. Disneyllä oli jo tuolloin runsas referenssikirjasto täynnä eurooppalaista kirjallisuutta ja taidetta, kuten Walt Disney ja eurooppalainen taide näyttelyn yhteydessä on kerrottu. Hergé otti itsekin yhteyttä Disneyyn ja lähetti tälle jopa albumeitaan, mutta se tapahtui vasta vuonna 1948, kaksi vuotta tämän Mikki-stripin julkaisun jälkeen. Mitä ihmettä?!?

© Hergé/Moulinsart S.A./ © Disney 

Hergé kävi ilmeisesti suht' harvoin elokuvissa, mutta kävi kuitenkin. Hän piti Chaplinista (tietenkin!) ja John Fordin elokuvista.(lähde: Assouline - Ruas). Ehkä hän näki myös Cecil B. DeMillen ohjaaman ja John Waynen tähdittämän Kun myrsky raivoaa (1942) -elokuvan. Ainakin sukelluspuku on kovasti tutun näköinen. Gottfredson otti ehkä sitten mallia samasta filmistä (vaikka Mikin kypärä muistuttaa enemmän vaunulyhtyä). Sitä paitsi siinä elokuvassa oli taistelukumppanina mustekala, ei haikala... Ja voiko tuo ruutu, jossa haikala nappaa arkun suuhunsa, olla sattumaa. Muutenkin nuo ruudut ovat Mikissä aivan samankaltaisia kuin Tintissä, tosin kaikki peilikuvina. Me olemme astuneet Peilimaailmaan kuin Liisa aikoinaan. Mikä mysteeri!

John Wayne sukeltajana elokuvassa
Kun myrsky raivoaa
English Summary:  And now everything goes topsy turvy! Earlier I have demonstrated how Gottfredson influenced Hergé (1, 2 and 3). This time we also have almost identical panels, but... it's Mickey Mouse that's copying Tintin! 

Red Rackham's Treasure (Le Trésor de Rackham le Rouge) was serialised 1943 in the Belgian newspaper Le Soir. Mickey Mouse and the Sunken Treasure was published from May to June in 1946 (Inducks).

Hergé proposed to collaborate with Walt Disney on an animated Tintin series and sent some albums to Walt. However, that didn't happen until 1948! Could it be, that both Hergé and Gottfredson have seen Cecil B. DeMille's Reap the Wild Wind -movie in which John Wayne was diving for a treasure and fighting with the octopus. But really... that one panel, in which the shark takes treasure into its mouth... Can it be just a coincidence? I doubt it.

27. maaliskuuta 2012

Haddock muuttuu gorillaksi (Tintin and Mickey, 1932)

Merikarhu muuttuu gorillaksi!
Old sailor turns into gorilla!
© Hergé/Moulinsart S.A./ © Disney 
Nyt onkin sitten Tintti ja Mikki vertailussa luvassa suoranainen taikatemppu: Haddock muuttuu gorillaksi ja sitten taas takaisin ihmiseksi! Mikki aarresaarella seikkailussa Mikki on joutunut samaan jollaan gorillan kanssa. Välillä gorilla on ystävällinen, välillä agressiivinen. Vene keikahtaa lopulta ympäri ja sitten istutaankin jo pohjan päällä. Kuulostaako tutulta?

Kultasaksinen rapu -albumissa Tintti joutuu täsmälleen samaan tilanteeseen juoppohullun Haddockin kanssa. Ruutujen rytmi ja sommittelu on niin sama, että ne voi limittää keskenään.

Mikki-strippi on päivätty 25.7.1932. Kultasaksinen rapu ilmestyi jatkosarjakuvana ensimmäisen kerran vuonna 1941. Tämän idean Hergé otti takuuvarmasti Gottfredsonilta. Tekikö hän sen tietoisesti vai ei, sitä voi vain arvailla. Hauska sattuma on, että suomennoksessa Haddock haukkuu Tinttiä hiirulaiseksi!

Hergé käytti samaa Mikki-kohtausta myös Faaraon sikarit -albumissa. Tällä kertaa seilattiin sarkofageissa Miloun kanssa. Pankaa merkille, kuinka samanlaisia aallot ovat. Faaraon sikarit ilmestyi 1932-1934. Mikki-seikkailu meren armoilla jäi selvästi hyvin voimakkaasti Hergén mieleen.

EDIT: Fiksu kommentoija huomautti, että yhteinen innoittaja on saattanut olla Hokusain kuulu piirros "Kanagawan suuri aalto". Tosin sekä Hergé että Gottfredson ovat kääntäneet aallon tulemaan oikealta, se ei tule vasemmalta kuten Hokusailla. Sarjakuvassa toiminta kulkee useimmiten vasemmalta oikealle, ja on haluttu antaa vaikutelma siitä, että nyt mennään aaltoa päin.

English Summary: Now we have a comical magic trick for you!  I photoshopped the panels so that Haddock seems to turn into gorilla and then back to human form. In Mickey Mouse sails for a Treasure Island (Inducks) Mickey gets into exactly same situation with the gorilla than Tintti with Haddock in The Crab with the Golden ClawsPanels are so similar that you can sequence them with each other. This one Hergé got most certainly from Gottfredson. The Crab with the Golden Claws was first published in serial comic strip form in 1941. Mickey Mouse strip was published in 25 July 1932. Hergé used this same Mickey sequence also much earlier in the Cigars of the Pharaoh, which appeared as a black and white comic strip serial between December 1932 and August 1934 in Le Petit Vingtième.

Ks. myös Tintti ja Mikki ja hippo (1930) ja Tintti ja Mikki (Tintin and Mickey).

26. maaliskuuta 2012

Tintti ja Mikki ja hippo (Tintin and Mickey, 1930)

Tintti ja Mikki virtahevon päällä hyppimässä
Tintin and Mickey jumping on a hippo.© Hergé/Moulinsart S.A./ © Disney 
Mikki-tarinan Lost on a Desert Islandin nopeasti rytmitetyt gagit villieläinten ja alkuasukkaiden kanssa ovat häkellyttävän samanlaisia Tintti Kongossa kerronnan kanssa. Gottfredsonin stripit (ks. Inducks) ovat ilmestyneet aivan vuoden 1930 alussa, Hergé piirsi Tinttiä Kongossa  vuosina 1930-1931. Ajallinen yhteys on siis erittäin läheinen.

Yhtäläisyydet on hyvinkin saatettu huomata aikoinaan ja Tinttiä on pidetty Euroopan omana Mikkinä. Tintti ilmestyi mustavalkoisena jatkosarjakuvana ennen kuin se piirrettiin, siistittiin ja väritettiin uudestaan. Alkuperäisen mustavalkoisen Tintin yhteydet Mikkiin ovat saattaneet olla vielä ilmeisemmät.

Ks. myös Tintti ja Mikki (Tintin and Mickey), jossa lisää Tintin ja Mikin kohtalonyhteydestä!

English Summary: Mickey's Lost on a Desert Island adventure is full of fast gags and confontrations with the wild animals and natives, just like Tintin in Congo. Gottfredson's daily strips  (Inducks) were published in the beginning of 1930, Tintin au Congo was serialised in Le Petit Vingtième from 5 May 1930 through to 11 June 1931. So the chronological connection is very close. In those early years Tintin was black and white magazine strip just like Mickey Mouse, so the similarities could have been even more obvious!

25. maaliskuuta 2012

Tintti ja Mikki (Tintin and Mickey)

Melkoista ilmailuakrobatiaa!
Kyseessä on Tintti-albumi Mustan saaren salaisuus ja Mikki-strippi 22.5.1933.
© Hergé/Moulinsart S.A./ © Disney
Tinttiä on usein sanottu Belgian Mikki Hiireksi. Sanonnassa on perää enemmän kuin luulisi. Lukiessani Fantagraphicsin Mikki-kirjoja huomasin, että hyvin monet ruudut vaikuttavat perin tutuilta. Kas, Tintti-albumeista löytyy samoja vitsejä, kuva-aiheita ja jopa muutamia lähes yhtäläisiä ruutuja!

Näitä varhaisia Mikki-seikkailuja julkaistiin ranskaksi lehdissä, joita Hergén tiedetään lukeneen (mm.  Le Petit Parisien, ks. viite Hergéen). Hergé oli hyvin luova ihminen, mutta hän haki kuvilleen aina referenssejä muualta. Uskoisin, että hän on tallettanut näitä Mikki-strippejä talteen leikekirjastoonsa ja käyttänyt niitä tuon tuosta inspiraation lähteinä.

Postitan näitä yhtäläisyyksiä lisää. Yksi voisi olla sattumaa, mutta useampi ei... Ks. myös Tintti ja Mikki ja hippo (1930)

English Summary: Tintin has often been called Belgium's own Mickey Mouse. Indeed so. I’ve been reading Fantagraphic Book’s excellent Mickey Mouse Volumes by Floyd Gottfredson. Many of the gags and panels felt really familiar. And I found out that I’ve seen them before in the Tintin albums! There are so many similarities. There are more to follow than this one aerial acrobatics example above from The Black Island (first version published in 1937); matching Mickey Mouse strip was published in 22 May 1933 (The Mail Pilot).

23. maaliskuuta 2012

Nälkäpeli, vallankumouksen manifesti

Kuva: Tim O'Brien
Suzanne Collinsin Nälkäpeli (The Hunger Games) on kolmiosainen nuorille suunnattu kirjasarja, joka kelpaa luettavaksi aikuisillekin. Se kertoo, kuinka totalitarismi voi alistaa ihmisen ja kuinka sitä vastaan voi taistella. Kirjat ovat suorasukaisen poliittisia sanomaltaan ja viimeinen osa on jo vallankumouksellista manifestia.

Collins kertoo saaneensa idean kirjaansa kanavasurffaillessaan sotauutisten ja tositv-ohjelmien välillä. Kirjan lähtökohtana ovat televisioidut taistelut, joissa eri alueiden lapset, tribuutit, taistelevat kuolemaan asti; vain yksi voi voittaa. Eliitti, se yksi prosentti, katselee kisoja ruudulta suosikkiaan kannustaen. Kapinan siemen alkaa kuitenkin itää...

On loogista, että fantasian ja kauhun jälkeen nuorisokirjoissa on tieteiskirjallisuuden vuoro. Nuoret pelkäävät tulevaisuutta. Jos pelkää jotain, sitä pitää katsoa päin.

Wsoy:n sivuilta löytyy Nälkäpelin lukunäyte.


22. maaliskuuta 2012

Pyhimys kohtaa Tiikerin (1960)

Leslie Charteris: Pyhimys kohtaa Tiikerin
(Suomentanut Lea Karvonen, alk. The Saint Meets the Tiger)
Tammi julkaisi Lepakko-sarjaa (ks. DekkariNetti), jossa ilmestyi vuonna 1960 Leslie Charterisin Pyhimys kohtaa Tiikerin. Pyhimys on kuitenkin hyvin paljon vanhempi kirjasarja kuin luulisi, sillä tämä kirja ilmestyi nimellä Meet - the Tiger! jo vuonna 1928. Minulla on käsitys, että vuosikymmenten myötä kirjoja varovaisesti ajanmukaistettiin uusintapainosten myötä. Suomessa Pyhimys tunnetaan parhaiten 1960-luvun televisiosarjasta, jossa nimiosassa oli Roger Moore.

Ks. myös Pyhimys kutsuu teelle

16. maaliskuuta 2012

Pupu Pirteä (1957)

Pupu Pirteä (lähde: Nasta-9/1957)
Tarina: George Stallings Piirrokset: Riley Thomson (lähde: Inducks)
Walt Disneyn Pupu Pirteä on se sama "Brer Rabbit" (Veli Kani), joka eli Yhdysvaltain etelävaltioiden orjien tarinoissa. Ne koottiin Remus-sedän kertomuksiksi ja Disney teki niistä elokuvan Etelän laulu . Tunnetuin juttu on Tervapöpö (ks. Kari Rydmanin blogi). Disney toki valkopesi (heh!) jutut, mutta hauskoja ne olivat sarjakuvinakin.


12. maaliskuuta 2012

Aleksander Lindeberg (1961)

Ah, niitä aikoja, kun aikakauslehtien kansikuvat olivat taiteilijan piirtämiä! Nykyiset kannet, valokuva julkkiksesta ja levottomasti tekstejä pitkittäin ja poikittain, eivät todellakaan ole mikään ilo silmälle. Sen sijaan tämä A. Lindebergin Apu-lehden kansi vuodelta 1961 sitä todellakin on.

Onkohan kansi tämän Aleksander Lindebergin?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksander_Lindeberg


LinkWithin

Hae tästä blogista: