Lasten runoja, Pääskynen-lehti (1916)

Nämä runot lapset ovat lähettäneet lastenlehti Pääskyseen vuonna 1916. Saakoot nämä runot taas uuden elämän, ainakin hetkiseksi. Ja kuinka kävi Pikku Pekan, saiko hän maailmalta kultamarkkoja äidilleen?

Pikku Pekan laulu äidille

Kun minä vartun vanhemmaksi,
lähden mä maailmalle.
Paljonhan mahtuu pellavapäitä
tuon sinisen taivaan alle.

Siellä mä sitten äidilleni
kultamarkkoja kaivan.
Kultamarkat ja silkkikaavut
saa minun äitini aivan.

Lammen Laine


Haudalla...

Nyt sammui silmäs kirkas
jo uneen ijäiseen.
Nyt jätit kaikki virkas
ja pääsit taivaaseen.
Mutt' muistosi nyt elää
ain' sydämissämme.
Siks' kunnes kaikki kerran
taivaassa kohtaamme.

Kipuna


Metsässä

Minä metsän polkuja kävelen
taas yksin unelmoiden.
Kuu kulkee kujia kullaten
ja honkia hopeoiden.

Taas kuulen kuin hymniä hiljaista,
jota salojen kannel soittaa,
se kuutamokulkijan tenhoaa,
ja mieleni valtaa ja voittaa.

Minä kuljen metsien helmoihin,
jossa hämärän hunnut väikkyy,
lumi himmeän hohdon vallassa on
ja kuutamon kullassa säikkyy.

Tääällä kulkee kuin salainen tenhotar,
joka herättää haaveet kummat,
täällä metsäinen tunnelma tenhoaa,
täällä leikkii varjot tummat.

Kotipääsky

Ks. myös Pääskynen, lasten runoja (1914) ja Auringossa kylpijät (1929).