Tulenkantajat (1929)

tulenkantajat
ei ole ohjelma. Tulenkantajat on uusi elämäntunne.

Tulenkantajat on uusi optimismi, uusi elämänusko.

Tähän asti on Suomessa vallinnut vain yksi hengensuunta: eripuraisuus. Jokainen suomalainen, joka tekee jotakin, joka uskoo jotakin, joka tahtoo luoda uutta, on yleisen viisauden mukaan häikäilemätön egoisti. Tähän pessimismiin on tukahutettu elämänilo ja luomisen riemu.

Pessimismi on häpeäksi kulttuuri-ihmiselle.

Me julistamme uutta aikaa, uutta ihmistä.

Hän on sydämeltään nöyrä. Hänen tahtonsa on terästä.

Yksilö ei merkitse mitään, yhteisö on kaikki.

Vain yhteisön kautta, vain sen osana voi yksilö toteuttaa sisintä olemustaan.

Luolaihminen oli vapaa yksilöllisyydessä. Kulttuuri-ihminen on vapaa vain silloin, kun hän koneenosana pyrkii toteuttamaan suurta kokonaisuutta, uutta aikakautta, ihmiskunnan yhteisyyttä.

Johtajia ovat ne, joilla on usko ja rohkeus. Kulttuuri-ihmisen aatelismerkki on se, että hän yksilöllisen itsekkyytensä tukahuttaen palvelee niitä päämääriä, joiden tarkoitus on vain yhteisön onni ja kukoistus.

Uuden ajan subjekti ei ole Minä vaan ME.

(Tulenkantajien julistus Tulenkantajat-lehden numerossa 3/1929)

Kansikuva: Alvar Aallon pienoismalli Turun teatterin katsomosta.

Tulenkantajat oli aikansa populaarikulttuurilehti, vilkas ja nopea, joka oli tuskaantunut hitaaseen ja jähmeään korkeakulttuuriin... Lehden päätoimittaja oli Erkki Vala, ja kustantajakin oli Tulenkantajain osakeyhtiö (joka kustansi myös kirjoja kuten Edith Södergranin Levottomia unia). Lehti ei ollut kovin pitkäikäinen, ja kuinka se sitä ajan hengen ilmentäjänä olisi edes voinut ollakaan, ja se ilmestyi vain vuosina 1928-30.

Ks. myös Itseä etsimässä: tulenkantajien kasvutarina

HALLO! HALLO! Estonia, Latvia, Lithuania, Poland, Tshekoslovakia, Hongary! Here is Young Finland! We greet you from the shores of Arctic Ocean and the Baltic Sea. We seek contact with you. Long live Young Europe!