Meten omassa lehdessä esitellään Frank Frazettan hienoa kansitaidetta, joka on tuttua myösAce-kannet
Tarzan at the Earth's Core -pokkarin kannen on piirtänyt Frank Frazetta.

Ja ihan vain vertailun vuoksi laitoin viereen Avram Davidsonin kirjan The Island under the Earth

Mitä nyt (1945)

Mitä nyt n:o 10/1945. Kansikuva: A. Lukala

Mitä Nyt -lehti ilmestyi turkulaisen Auran kustantamana vuosina 1945-1946. Numeron 10/1945 "teemana" näyttää olleen täydellinen auringonpimennys, joka sattui Suomen kohdalle 9.7.1945. Aihetta käytettiin niin kansikuvassa kuin takakannen mainoksessa.

Auringonpimennystä ei ihminen pysty poistamaan. Mutta on toinen pimeys - tämä nykyinen puute vähän kaikesta - minkä määrätietoinen työ kyllä voittaa. Toiveikkaana kohti normaaliaikoja ponnistelee myös KESTILÄ, ALANSA SUURIN.

Kansikuvan aihetta en heti tajunnut, mutta ilmeisesti poika on katsellut auringonpimennystä noetun lasin läpi.

Mikko Nykypäivä joutuu ryöstön uhriksi

Sodan jälkeen elettiin tosiaankin niukkuudesta. Nykylukija ei välttämättä älyä lehden sarjakuvaan, Mikko Nykypäivään, sisältyvää vitsiä. Tupakasta oli kova pula.

Yo. sarjakuvan piirtäjä oli A. Lukala. Pilapiirtäjän omakuva löytyy ilmeisesti ao. pilakuvasta. Kyseessä on uskoakseni turkulainen taiteilija ja kuvittaja Arvo Hjalmar Lukala (1903-1956), joka hänkin on siis kuulunut varhaisten kotomaisten sarjakuvataiteilijoittemme joukkoon.

Mars-kirjat

Edgar Rice Burroughs: Marsin jätti (Taikajousi 1977) ja Marsin miekat (Taikajousi 1975)

Mars-kirjat olivat aitoa eskapismia! Uskon, että Burroughs oli siitä itsekin hyvin tietoinen. Päähenkilö John Carter kirjaimellisesti pakenee vanhasta elämästään toiselle planeetalle melkeinpä vain tahdonvoimallaan.

Lukijalle kävi aivan samoin kuin päähenkilölle, sinne sitä vain lennettiin, Marsin (Barsoomin) punaisen taivaan alle. Jotakin uskomattoman tenhoavaa ja houreisen romanttista näissä kirjoissa on. Mutta kovin harvinaiseksi ne ovat käyneet. Uusintapainoksia ei ole otettu Siniset-sarjan 1970-luvun puolivälin pokkaripainosten jälkeen. Sarjan viimeinen osa, Marsin jätti, ilmestyi Taikajousen kustantamana 1977. Kirjan jälkimmäisessä tarinassa John Carter seikkaili tosin jo Jupiterissa!

Kovakantisista Mars-kirjoista saa pulittaa monta kymppiä, jos niitä enää edes löytää. Poikavuosien lukukokemuksista kyseltäessä Burroughsin kirjat ovat monella ensimmäisinä mielessä.

John Carter ja Dejah Toris koko loistossaan

Ks. myös Tarzan taistelee jälleen ja Tarzan ja Agibin saalis.

Hellas - Pelastusrengas (1953)

Hellaksen Pelastusrengas - uutta Suomessa, vuonna 1953. Hellas kilpaili kovasti 1950-luvulla makeismarkkinoista Fazerin kanssa.

Ks. myös Hellaksen Ekstrapriimapussi ja Hellas aina herkullista.

Rudolf Koivu: Nöpö och Söpö (1957)

Kurre ja Kirre sekä Nöpö ja Söpö olivat Raul Roineen sarjakuvia, piirtäjänä oli muuan Rudolf Koivu (jonka sarjakuva-ura oli pitkä ja kunniakas). Näitä söpöjä ja hyvin värikkäitä eläinsarjakuvia julkaistiin Säästäjä-lehdessä. Kustantaja oli Suomen säästöpankkiliitto, joka julkaisi näitä sarjakuvia myös erillisinä vihkosina 1950-luvulla. Vihkosten kansikuvat maalasi Toivo Fahlenius. Sarjakuvat ilmestyivät sekä suomeksi että ruotsiksi.

Nöpö och Söpö 8 (1957)

Armi Kuusela - Tummaa ja vaaleaa... (1953)

Osattiin sitä ennenkin mainostaa. Aikansa lapsi.

Tummaa ja vaaleaa...
Armi Kuusela Suomen lähetystön kutsuilla New Delhissä, Intiassa.

Vaaleaa ja tummaa...

Armin mielimakeiset ovat Hellaksen suklaatangot.
COCKTAIL-mokka-rommi-täytteinen maitosuklaatanko, hinta 30:-
MARIZA-tryffelitäytteinen tummasuklaatanko, hinta 30:-
Hellas

Melkoinen partasuu siellä Armin selän takana luuraa.

Masters of Horror (2005)

Varo! Katso taakse!

Täydellisen mediahiljaisuuden vallitsessa (eikö näitä voisi mitenkään mainostaa?) on Nelosella alkanut aivan kelvollinen kauhutelevisiosarja: Masters of Horror.

Sarjaa esitetään Nelosella perjantai-iltaisin. Ohjaajina ovat mm. John Carpenter (Halloween), Tobe Hooper (Teksasin moottorisahamurhaaja), John Landis (Amerikkalainen ihmissusi Lontoossa) ja Don Coscarelli (Phantasm - Yön kauhut). Tuotantokausi käsittää kolmetoista (kuinkas muuten) jaksoa.

Viime perjantaina näytettiin ensimmäinen, Don Coscarellin ohjaama, jakso: Tapaus vuoristotiellä. Tarina perustui kauhukirjailija Joe R. Lansdalen novelliin. Eipä ollut huono tämä eka jakso, ei ollenkaan. Se oli oikeastaan melkein kuin peikkosatu aikuisille. Ja kohtaus, jossa Moonface hyppää tielle kuunvalo takanaan oli taianomainen doncoscarelli-hetki, hyvin phantasmainen. Muutenkin leikkaus ja rytmitys oli niin harkittua ja huolellista, että sitä oli ilo katsella. Jatkuvat takaumat sopivat hienosti juoneen ja perustelivat päähenkilön psykologian, tämän takia ns. loppuyllätyskin oli ihan uskottava (siis kauhuelokuvien maailmassa) - yllättävän rankkaa, kovaa ja anteeksiantamatonta horroria, feministinen versio Teksasin moottorisahamurhaajasta.

Ja voi tätä ilon päivää, seuraava jakso 25.1.2008 klo 23:25 on H.P. Lovecraftin Unet noitatalossa (Dreams in the Witch-House). Pulp-televisiota!

Carter Brown: Pommi (1964)

Povipommi Lily Teal on kadonnut ja kapteeni Parker on varma siitä, että hänet on murhattu. Johtolankoja ei ole, mutta AL WHEELER ottaa riskin ja seuraa huimaa päähänpistoaan. Hän eksyy rahamiehen haaremiin, joutuu syytetyksi väkivallasta, jopa murhastakin. Yllättävän selvityksen tapahtuessa kohoaa jännitys huippuunsa - kuten aina Al Wheelerin seurassa!

Carter Brown: Pommi (Valpas-Mainos 1964, The Bombshell)
Ks. alkuperäinen kansi

Australialainen Carter Brown (oikealta nimeltään Allan Geoffrey Yates) on varmasti ollut yksi Suomen luetuimmista kirjailijoista. Melkein mistä tahansa vähän nuhjuisemmasta divarista löytyy yhä hänen kirjoittamiaan pokkareita.

Useimmiten carterbrowneissa seikkailivat Al Wheeler tai Mavis Seidlitz. Kirjat sisälsivät enemmänkin huumoria kuin väkivaltaa.

Kioskikirjallisuus-sivuilta löytyy kansia lisää, ja paljon.

Mutta uskotteko, että Mr. Brown käväisi Suomessakin Valpas-Mainoksen konttorissa (ks. kuva yllä)? Uskokaa pois, kuva ei valehtele. Valpas-Mainoksen perusti Hugo Valpas, joka aikoinaan toimi myös Suomen Urheilulehden päätoimittajana.

42 MILJOONAA KAPPALETTA 23. ERI MAASSA on Carter Brown -dekkareita tähän mennessä painettu. Carter Brown on maailman eniten luettu taskudekkari. VM-kirja.

Lasse Marttinen (1926-2007)

Helsingin Sanomissa oli Kuolleet-palstalla muistelukirjoitus taidemaalarista Lasse Marttinen (25.9.1926 - 28.11.2007). Hänellä oli pitkä ja hieno ura taiteilijana. Tekstistä oli kuitenkin jäänyt uupumaan hänen uransa sarjakuvapiirtäjänä. Tietenkin on mahdollista, että kyseessä on joku toinen Lasse Marttinen. Tietääkö joku?

Lähde: Kimmo, nuorten lehti 5/1945

Marttisen tunnetuin sarjakuva oli Kimmo. Tuo sarjakuvakoira oli Kimmo-lehden maskotti. Marttinen toimi myös Kimmon päätoimittajana Armand Lohikosken jälkeen.

Marttisen toinen sarjakuva lehdessä oli Janne Jännäri, joka tasoltaan ei ollut lainkaan Kimmon veroinen.

Lähde: Kimmo, nuorten lehti 6/1945

Kuvat Copyright © Lasse Marttinen. All rights reserved.

Vihuri (1954)

Vihuri (Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto 1911-1977), Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton äänenkannattaja, lienee yksi pitkäikäisimpiä suomalaisia nuorisolehtiä. Lehden tunnetuin avustaja oli Väinö Riikkilä. Yo. numerossakin (10/1954) on Pentti Huovisen koko aukeaman juttu poikakirjallisuudesta. Tässä siitä ote:

Esim. kotimaisen poikakirjallisuuden sivuilla esiintyy vilisemällä täysin luonnottomia vuorosanoja, jopa suoranaisia kielivirheitäkin, jotkut kirjailijat (mm. Aaro Honka ja Uula Aapa) sepittävät tekstiin omasta päästään kompelöitä sananparsia jne. (...) Kotimaisista uranuurtajista lienee Vaasassa vuosisadan vaihteessa elänyt vankilasaarnaaja ja kirjailija A. E. Ingman huomattavin; hänen kertomuksensa - joista varsinkin kaksi, 'Rimpisuon usvapatsas' ja 'Latvasaaren kuninkaan hovilinna' ovat varsin raikkaita - ovat aivan syyttä jääneet unohduksiin. Nykyisin toimivista nuorisokirjailijoistamme näyttää Väinö Riikkilällä olevan suurimmat mahdollisuudet kasvaa huomattaviinkiin saavutuksiin; erikoisesti hänen avunsa humoristina on merkittävää laatua.

Tekstissä taisi olla pieniä poliittisiakin painotuksia.

Sihi-juoma (1959)

SIHIPUSSI à 15;- = pullollinen virvoitusjuomaa

Lähde: Uusi Kuvalehti 33/1959

Makea maistuva virvoitusjuoma, joka sisältää etelän hedelmien vitamiineja. Sihin te tuotte pienissä raikkaissa pusseissa kotiinne liivintaskussa, ostoslaukussa, käsilaukussa, povitaskussa.

CO-CO SYRUP CO OY

Sihi näyttää olleen Rymd-juoman edeltäjä...

Akseli Einola: Mikko ja Musti (1931)

Pääskynen 17/1931

Vanhojen lastenlehtien valokuvissa silmään pistää se, että kaikki lapset ovat laihoja - siis aivan kaikki. Helsingin Sanomissa oli hiljattain juttua kutsunnoista. Itsenäisyytemme alkuvuosina nuorukaisten keskipaino kutsunnoissa oli 40 kg ja keskipituus 140-160 cm! Nykyään keskipaino kutsunnoissa taitaa olla jo 70 kilon paremmalla (huonommalla?) puolella. Täysikasvuisen miehen mitta saavutettiin ennen vanhaan vasta 25-vuotiaana.

Vaan sitten ihan toiseen asiaan...

Pari viestiä sitten kyselin, kuka mahtaisi olla Mikko ja Musti -sarjakuvan piirtäjä. Kommentissa ehdotettiin, että kannattaisi skannata nimmari uudestaan niin isolla resoluutiolla kuin skannerista irtoaa. Sehän auttoi! Kyllä signeerauksesta voi arvata, että siinä on pienillä kirjaimilla rk.30. Rudolf Koivu, tuo suuri suomalainen sarjakuvataiteilija, olkoon siis Mikon ja Mustin tekijä. [Edit 4.3.2008: Vaan kun ei ollut, tekijä onkin suuri suomalainen koulutaulumaalari Akseli Einola! Ja onhan tuossa nimmarissa ihan selvästi A ja E, nyt kun sen tietää! Ks. Akseli Einola (1935) ]

© Pääskynen 15-16, 17/1931, Akseli Einola

Pokstaavi (1964)

Pokstaavi (1961-1969) oli Kirjakauppiasliiton lehti. "Viisaus alkaa pokstaavista." Numeron 1/1964 kannessa oli Veijo Meri, (Pohjola-Nordenin kirjakomitean nimeämä) maaliskuun pohjoismainen kirjailija. Sekä kansi että kohdet ovat sangen tyylikkäät. Meren Peiliin piirretty nainen oli tuolloin ns. tapetilla.

Pokstaavin päätoimittaja oli Armas J. Pulla, jonka 60-vuotiskuva on ihailtavananne alla.

Bloxorz-peli

>> Bloxorz-peli vie mennessään. Se on ilmainen flash-peli ja toimii selaimessa.

Kirjoita ylös tason passcode, jos et selvitä sitä loppuun. Näin voit aina palata kesken jääneeseen peliin.

Pelin säännöt selviävät sitä pelatessa. Mikäli palikkasi jakautuu kahteen eri osaan, voit siirrellä osia vuorotellen välilyöntinäppäintä painettuasi.

Radiolaivalla maailmalla (1929)

Lisää mustia kissoja...

Ja olikin Killellä silmät sellaiset kuin vain hienonhienolla angoralla.
Tuossa ne olivat Hannun sarvisankaiset radiotorven pimennossa.
Kun Kille niitä käpälällään tavoitteli, sattui hän painamaan jotain nappulaa.
Ja voi ihmeitten ihme.

Lastenlehti Pääskynen julkaisi vuonna 1929 sarjakuvaa Radiolaivalla maailmalla. Radio edusti tuon ajan suurta teknistä ihmettä, joka oli lähellä taikuutta. Eetteriin uskottiin.

Radiotorven kautta pääsivät maailmanmatkalle koulupojat Hannu ja Santtu. Heidän kissansa Kille ei sentään uskaltanut lähteä mukaan, vaikka se vahingossa saikin koko matkan aikaan.

[klikkaa kuva isommaksi!]

Lähde: Pääskynen n:ot 2 ja 3 /1929

Piirtäjää ei ole sarjakuvalle ilmoitettu, mutta oikealla puolella olevan sivun kolmas ruutu on kyllä aivan selvästi Hjalmar Löfvingin siveltimestä, jonka tunnetuin sarjakuva oli Olli Pirteä ja Jussi Metkanen. Hannu ja Santtu ovatkin selvästi jonkinlaiset Ollin ja Jussin esiasteet tieteisfantasian riepoteltavina.

Pääskynen oli hyvin tärkeä lehti suomalaiselle sarjakuvalle (ks. Ilmari Vainio ja professori Itikainen).

Mutta kuka piirsi sarjakuvaa Mikko ja Musti (1931)? Tunnistaako joku?

Onnea, Wikipedia! (2001)

Onnea 7-vuotiaalle! Englanninkielinen Wikipedia aloitti vuonna 2001 kuluvalla päivämäärällä.

Ellette ole vielä tehneet uuden vuoden lupauksia, tehkää nyt yksi (tai yksi lisää). Luvatkaa kirjoittaa yksi artikkeli (tai laajentaa jotakin aihetta) suomalaiseen Wikipediaan.

Se on helppoa. Hyvin helppoa.

Kotikissa (1945)

Kotikissa-lehden (Helsinki Kustannus Fennia, 1945-1949) näytenumero käsitti seuraavia aiheita: avioliittoprobleemeja, sisustusohjeita, huonekasvien hoitoa, taidetta, teatteria, ideoita ym.

Lehden kuvituksesta vastasi hienosti Helena Malisto selkeällä viivallaan.

Lehti sisälsi myös Helvi Hämäläisen mielenkiintoisen novellin "Aidan takana", joka otsikoltaan on sekä konkreettinen että abstrakti.

Ao. kuva ei ollut suinkaan pilakuva vaan osa lehden asia-artikkelia "Avio-onni voi riippua pukeutumisestakin".

Älkää antako aihetta aviomiehellenne epäedulliseen vertailuun.
Pukeutukaa vähintään yhtä hyvin kuin talossa vierailevat ystävättäret.

Heikki-poika (1939)

Lähde: Kimmo 8-9/1949

Carl Anderson on yksi sarjakuvan suuria ja unohdettuja. Hänen Henrynsä (Uudessa Suomessa Heikki-poika, Kimmossa pelkkä Heikki) oli aikoinaan hyvin suosittu ympäri maailmaa. Tähän vaikutti varmasti se, että kyseessä oli (lähes) sanaton sarjakuva. Päähahmo ei osaa puhua ja hänellä ne selvästi jokin kehitysvamma (vesipää?). Heikin tunnelma on sydämellinen ja joskus hyvin omalaatuisensa.

Heikki-pojalla näyttää olevan myös keskittymishäiriö, ainakin alla olevan Uuden Suomen sunnuntailiitteen stripin perusteella, mutta kyllä hän keinot keksii... siinä meillä on todellinen sunnuntailapsi.

Lähde: Uusi Suomi - sunnuntailiite n:o 38/1939
Kuvat © King Features, päiväys stripissä on 13.8.1939

Talismani (1918)

Ristiretkiromaanit eivät mene koskaan pois muodista. Jan Guilloun Arn-kirjat ovat viime aikoina olleet hyvin suosittuja, ja onpa niistä nyt tehty menestyselokuvakin.

Vaan muuan Walter Scott kirjoitti samantapaisia tarinoita jo paljon aikaisemmin. Scott kuvasi saraseeneja varsin myönteiseen sävyyn romaanissaan Talismani (1825), varsinkin heidän päällikköään Saladinia. Sivilisaatioiden sodat ovat ikävä kyllä jatkuneet näihin päivän saakka...

Talismani, tarina ristiretkien ajoilta
(WSOY 1918)

Talismani julkaistiin WSOY:n sarjassa Suuria historiallisia romaaneja. Sarjaan kuuluivat mm. Kaksi kaupunkia, Ben-Hur, Kolme muskettisoturia, Quo vadis? jne.

Rengas-margariini (1961)

Arkipöytään oivallista,
juhlapöytään herkullista.

Lähde: Apu 39/1961

Iloinen kauppias mainostaa makkaroiden keskellä... OTK:n Sini-Rengas -margariinia, joka "loihtii teidät hyvälle tuulelle."

Margariinin historiaa Suomessa on muisteltu myös Kävelyllä-blogissa kovin pahaenteisellä otsikolla: Kattimargariinia.

Isolde Kurz (1925)

Löysin tämän runon vanhasta Panu-lehdestä (5/1925). Isolde Kurz oli aikanaan hyvinkin suosittu runoilija, mutta hän tuhosi kirjallisen maineensa ryhtyessään Hitlerin kannattajaksi.

Ensimmäinen yö on runona yhtä aikaa sekä kaamea että koominen, mutta jotenkin se jää mielen perukoille pyörimään.

Ensimmäinen yö.

Isolde Kurz.

Jo saapuu yö, ens yö sun haudassas.

Oot ensi yötä poissa kotoas.

Sun vuotees on kylmä, kylmä maa.

Kuin voitkaan silmäs uneen ummistaa?

Päänalaises on sateen-kosteat,

yölinnut, tuulta säikkyin, kirkuvat,

ei sulle loista lamppu yksikään,

kuun sädeleikin haudallasi nään.

Ja tunnit hiipivät niin verkalleen.

Kai heräät kellonlyöntiin jokaiseen

kuin minäkin? Mä yhtään nuku en,

kun, armas, sait niin kehnon vuotehen.

(Suomentanut Uuno Kailas)

Jane Eyre (2008)

Ostin sitten minäkin elämäni ensimmäisen Harlekiini-kirjan. Kerran se vain kirpaisi! Eikä se hassumpi ollutkaan. Pistäkää kirjailijan nimi mieleen: Charlotte Brontë. Jane Eyre kertoo kotiopettajattaresta ja kartanon isännästä, jolla on hullu vaimo piilossa ullakolla.

Tarina on harmitonta romanttista viihdettä Harlequin-kirjojen tapaan, joskin siinä on mukana hitunen feminismiäkin modernin maun mukaisesti.

Kannessa kirjaa suosittelee joku William Makepeace Thackery: "Neron mestariteos". Lieneekö Williamkin joku harlekiinikirjailija?

Harlequin-klassikkoja suolletaan ulos joka toinen kuukausi.

PS. Vuoden vaihtuessa PopuLAARIssa ylittyi sadan tuhannen kävijän raja!

Loppiaistorttu

Joulun aika on sitten ohi, eilen loppiaisena se loppui. Tässä vielä kuva silloin popsitusta (mielettömän herkullisesta paahdetulla marengilla koristellusta) sitruunatotortusta.

Tortussa ei ollut papua eikä papukuningasta valittu... Ai että mitä? No, lue vaikka Meten omasta lehdestä: Loppiainen.

Tosin syntyjäni porilaisena täytyy sanoa, että nuutinpäivänä se jouluaika vasta ihan ihka oikeasti on ohi kun nuutipukit ovelle kolkuttavat.

Könsi-puku (1965)

Tästäkö juontaa miestä kuvaava sana "könsikäs"?

Lähde: Viikkosanomat 16/1965
Könsipukua valmisti Volanen & Kumpp.

KOLME

HYVÄÄ SYYTÄ

MIKSI

VALITSETTE

KÖNSI

PUVUN

Yksinäisen tähden harhailija (1959)

Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija
Kansi: Eeli Jaatinen (WSOY 1959, Riksin sarja 45)

Zane Greyn kirjat (tietty Riksin sarjassa) kuuluivat ennen lähes jokaisen kesämökin vakiolukemistoon. Elokuviakin on hänen tekstiensä perusteella tehty reilusti yli 100 kappaletta.

Vaikka Greyn kirjat ovat puhtaan viihteellistä ja romanttista 'länkkäriä', on niissä silti ihmeellisesti jokin aikaa kestävä elementti. Ehkä se on luontokuvaus. "Hänen jalkainsa juuressa lepäsi kaunis viheriä laakso, keltainen, hitaasti virtaava Rio Grande kimalteli auringonpaisteessa ja Meksikon laajat, villit ja vuoriset erämaat jatkuivat etelään päin." Ei tällaista eskapismia voi vastustaa. Eivätkä hänen kirjansa ihan täyttä fantasiaa olleet. Greyn ensimmäinen kirja, Betty Zane, perustui hänen sukulaisensa päiväkirjaan (tieto löytyi täältä).

Greyn kirjojen nimet ovat myös aivan loistavasti keksittyjä, elämää suurempia (jopa suomennoksina): Erämaan kukka, Metsien mies, Auringonlaskun sola, Rajaseudun henki etc. Myöhemmistä kirjailijoista joku Louis L'Amour tuntuu rakentaneen koko kirjallisen uransa Zane Greyn perustalle.

PS. Nostalgista Zane Grey -muisteloa, turkkusen murteella.

Pikkusisko (1987)

Raymond Chandler: Pikkusisko (The Little Sister)
Kansi: Matti Louhi (WSOY 1987)

Raymond Chandlerin Pikkusisko on jotenkin aina jäänyt lukematta, ja joululomallahan on aikaa. Kun kirja sattui vielä löytymään divarista 8 eurolla Matti Louhen kannella niin tilaisuuteni oli tullut. Hirvittävän tiivistahtinen ja monimutkainen juoni ei oikeastaan haittaa ollenkaan tyylitietoisen tekstiniekan ladatessa jatkuvasti aivan järjettömiä kielikuvia. Joitakin en tajunnut ollenkaan: "...loistin heille nyt värikkäänä kuin kiropraktikon taulukko." Täh? Murhaajaa en arvannut, koska koko juttu oli minulle aivan liian sekava. Annoin juonen vain mennä. Nautinnollista.

Kansi on valitettavan epäonnistunut. Marlowen jalat ovat jotenkin oudon surkastuneet ja hintelät. Lisäksi sankarimme polttaa savuketta, vaikka kirjan ko. kohtauksessa hän polttaa piippua. Ja tytön silmälasit olivat kehyksettömät (jota korostettiin moneen kertaan). Verikyyneleen ampuva mies on selvästi kopsattu jostain Humphrey Bogart -valokuvasta. Ehkä yleensä loistavia kansikuvia (ks. Pyhimys kutsuu teelle) tehnyt Louhi yritti liikaa tällaisen klassikon kanssa. Verikyynel pyssyn piipussa on sekin toisinto hänen tekemästään Spillane-kannesta. Ensipainoksen kansikuva löytyy Wikipediasta.

PS. Auringonkukkametsä kertoi antaneensa äänensä PopuLAARIlle Vuoden 2007 blogit äänestyksessä kategoriassa Vuoden kulttuuriblogi. Kiitos. Olen oikein otettu!