Helteinen heinäkuu... (1962)

HELTEINEN HEINÄKUUN SUNNUNTAI SUURKAUPUNGISSA...
KAUNIS TYTTÖ panee muutamat pojat suunnittelemaan toverin murhaamista.
NUORI ETSIVÄ saa elämänsä vaarallisimman tehtävän.
Katu kylpee auringonpaisteessa... salattu jännitys kasvaa.

Ilvessarja 26: Olenko minä yksin syyllinen (1962, alk. See Them Die)
Kansikuvassa on hieno syvyysvaikutelma...

Jo nuorna poikana huomasin, että Ilvessarjassa oli kaksi muita parempaa kirjoittajaa: Richard S. Prather ja Ed McBain. Minulla ei ole ollut mitään syytä muuttaa käsitystäni myöhemminkään.

McBainin (oik. Evan Hunter) kirjat kertoivat 87. poliisipiiristä. Ne sisälsivät usein hyvin uskottavan tuntuista kuvausta poliisin työstä ja joskus niissä oli tekstin joukossa melkein kollaashiromaanin tapaan lomakkeita ja muita virkapapereita. Jännittäviäkin ne olivat.

Ilvessarjan pokkarit olivat taiten lyhennettyjä ja ihan kohtuullisesti käännettyjä. Kannetkin olivat silloin tyylikkäitä. Niissä oli aina nainen, joko uhitteleva vamppi tai sitten pelokas neito.

Ilvessarjaa on alettu keräämään ja hyväkuntoisesta kappaleesta saa pulittaa jopa neljä euroa - toki halvemmallakin löytää.

Ilvessarja 30: Askeleet kadulla (1963, alk. Cop Hater)

Papukaija G. Pula-Aho (1964)

Lähde: Apu 49/1964

Papukaija G. Pula-Aho pakinoi Apu-lehdessä 1960-luvun alkupuolella. Väsähtäneen linnun piirsi oheen Eino-Olli (Olavi Hurmerinta). Pula-Aho oli nimittäin ainä välillä myös viikon käkenä...

Speden Ruljanssiriihi löytyy myös Ylen Elävästä arkistosta.
Ks. G. Pula-aho Wikipediassa.

• PS. Blogissa Realistisen optimistin juttuja on aiheena suomalainen scifi-harvinaisuus Aikamme tieteislukemisto.

Nocebo ja Radovan Karadzic

Nocebo on latinaa ja tarkoittaa "minä vahingoitan", sen vastakohta on tutumpi placebo, "minä autan". Termejä käytetään yleensä lääketieteessä (lumelääkkeistä), mutta niillä on myös antropologinen merkityksensä.

Rituaaleilla voidaan aiheuttaa samat vaikutukset, kuten vaikkapa voodoossa tai ihmeparannuksessa. Suggestio voi olla niin voimakas, että kohde voi kuolla pahan silmän tai voodootaikuuden "uhrina". Todellisuus muuttuu sellaiseksi, kuin sen uskotaan olevan. Viime sunnuntain Murha mielessä -jaksossa aiheena oli juuri tämä nocebo. Jakso oli pelottavampi kuin moni kauhuelokuva.

Wire In The Blood Season 5 - Nocebo - Preview

Vaan kauhuelokuvia pelottavampi on todellisuus... Monet ovat ihmetelleet sitä, kuinka Radovan Karadzic onnistui ottamaan itselleen vaihtoehtoparantajan, Dragan Dabicin, henkilöllisyyden. Lehtijutuissa myös sanotaan, että hän esitti parantajaa. Väärin. Hän on oikeasti ollut parantaja. Nocebo vaihtui placeboon.

Karadzic on erittäin taitava nocebon käyttäjä, vihanlietsoja, joka sai ihmiset tekemään sellaisia hirmutekoja etteivät ne normaalisti kuulu kenenkään todellisuuteen. On aivan loogista, että hän pystyy käyttämään poikkeuskykyään myös placeboon ja auttamaan ihmisiä. Yksi hänen kursseistaan oli "rauhallisuuden ja meditaation välinen suhde". Niinpä. Oleellista oli myös, ettei hän piileskellyt. Piilo löydetään aina. Se, että hän oli esillä aivan toisena ihmisenä, teki entisestä henkilöllisyydestä näkymättömän. Itsesuggestiolla hän todennäköisesti muuttui personallisuudeltaan uudeksi ihmiseksi.

Kun Karadzicin parantaman autistisen pojan vanhemmat saivat tietää totuuden tohtoristaan, he sanoivat:

Me rakastamme silti häntä. Meille hän on hyvä mies.
Lähde: Ilta-Sanomat 29.7.2008

Linkkejä:

• NOCEBOS AND VOODOO DEATH SPELLS
• Voodoo Death, Placebos, and Optimal Health
• Nocebo - Wikipedia

Lenita Airisto (1967)

Vuonna 1967 Lenita palasi televisioon vakituiseksi avustajaksi ohjelmaan "Jatkoaika" - ihanana blondina. Seuraavana vuonna hän pääsikin sitten jo paperinukeksi Apu-lehteen, kuten kaikki muutkin tosi julkkikset; he todellakin aivan kirjaimellisesti olivat paperitähtiä Juicen laulun mukaisesti.

Lenita Airisto-Meliniä on innoittavaa haastatella. Hän puhuu aina asiaa. Kiinnostavaa asiaa omalla ajatellulla tavallaan.
(...) hän säälii naisia, jotka eivät pysty ponnistamaan ylös tuosta velttoudestaan, eivät jaksa osallistua yhteisiin asioihin, eivät edes yritä 'ajatella'.

Elokuva-Aitta 18/1967

Lenita ja Vesa Matti Loiri aikas "villeinä" Vesku-show'ssa.

Ks. myös Lenita-sukat!

Yön Ritari ja Le Pakkomieli (1970)

Lepakkomies ja Robin, värikäs superkirja
(70-luvun alku, ei painovuotta)

Le Pakkomieli (loistava suomennos, alk. Bat-Mite) on samanlainen kiusanhenki Batmanille kuin Herra Mxyzptlk Teräsmiehelle. Molemmat riiviöt asuvat 5. ulottuvuudessa, missä se sitten ikinä lieneekään. Le Pakkomieli -seikkailut olivat lapsille ja lapsenmielisille. Batman ei ole aina ollut samanlainen Yön Ritari -synkistelijä kuin nykyään.

Lepakkomies-sarjakuva oli 60-luvulla (televisiosarjan suosion siivittämänä) hulluttelevan absurdia poptaidetta.

Batman-limsaa oli näköjään taas kaupoissa myynnissä; vaan on sitä ollut ennenkin.

Ks. myös Lepakkotyttö (1967).

Tilt-Zeitung (1979)

Tilt-Zeitung oli ärhentelevä, vähän intellektuellikin punk-ajan pienlehti. Toimituskuntaan kuului mm. Kauko Röyhkä ("Seksipoika Turust" kakkossivun mukaan). Ainakaan tässä numerossa (2/1979) hän ei ollut päätoimittaja, vaikka semmoistakin tietoa joistakin lähteistä löytyy. Näitä lehtiä tilattiin yleensä lähettämällä rahaa Soundi-lehden ilmoituspalstalta löytyvään osoitteeseen ja lehti tuli sitten postissa. En muista, että yksikään tällä tavalla tilaamani lehti olisi jäänyt tulematta. Rehellistä porukkaa.

Tilt-Zeitung oli hirvittävän suttuisesti taitettu, jos vaikka Hilse-lehteen vertasi, mutta jutut olivat rennon asiallisia.

Keikka-arvostelu Kuusrockista sujui tähän tyyliin: "Teddy&theTigers oli HASSU pieni. EPPU NORMAALI taas mielekästä pop-musiikkia soittava kehittyvä kyky. KAIKILLA oli tosi hauskaa." Heh.

Cuil - uusi hakukone

Cuil on Googlesta (virtuaaliovet paukkuen?) lähteneiden bittitaitureiden uusi ja Googleakin laajempi (indeksoituina sivuina laskien) hakukone.

Käyttöliittymä on pelkistetty, ja ainakin meikäläiselle musta tausta tuntuu liian synkältä. Toivottavasti mahdollisuus ulkoasun muokkaukseen saadaan jossain vaiheessa. Tulos näytetään kahtena tai kolmena palstana, ja sivuilta on otettu pieni pätkä tekstiä mukaan. Haku on hirveän nopea.

Kun hain sanalla "populaari" sain ensimmäiselle hakutulossivulle linkkejä PopuLAARIin sisältäviä sivuja. PopuLAARIn sivut löytyivät vasta toiselta sivulta. Rankkausalgoritmissa on siis vielä hiomista (ainakin oman blogini kannalta!).

Hakutulos operaattoreilla "populaari and sarjakuva" antoi hyvän tuloksen, sen sijaan "populaari and sarjakuvat" ei toiminut oikein ollenkaan. Google osaa nykyään sanojen haun suomen perusmuodoissa. Cuilista ei tuntunut löytyvän joitakin suomalaisia sivustoja ollenkaan...

Cuil on selvästikin vielä kehitysvaiheessa ja parhaiten se näyttää taipuvan englanninkielisen sisällön etsimiseen.

Googlen lisäarvo on paitsi siinä, että se on kielitaitoinen (käännökset kyllä ovat vähän niin ja näin), niin myös sen lukuisissa innovatiivissa rönsyissä (joista harva edes tietää, kuten books). Cuililla on pitkä matka edessään ennen kuin sen on samalla lähtöviivalla Googlen kanssa.

Mutta se olisi kyllä tärkeää, että hakukonekilpaan tulisi taas pitkästä aikaa todellista säpinää!

Nokia-nappikset

Nokia oli joskus jotain muutakin kuin kännykkä - nimittäin nappulakengät eli nappikset!

Ks. myös S.G.T.O.Y - Nokia-urheilukengät (1964)

Telefoni Afrikassa (1910)

Lastenlehti Pääskynen julkaisi suuret määrät lasten runoja. Lehden numerossa 11/1910 julkaistiin ehkä ensi kerran Arvilyn (eli Arvid Lydeckenin) runo "Telefoni Afrikassa." Sanat ovat sittemmin hiukan muuttuneet ja telefoni-koneistokin vaihdettiin telefonilaitokseksi. Laitan vain näytteen ensisäkeistöstä, koska tekijänoikeuden alaista tekstiähän tämä vielä on. Mutta viimeisessä säkeessä viitataan suoraan kuvaan: "Aivan niin se menetteli, kuten kuva näyttää, ja tuo uusi telefoni kaikki toiveet täyttää!"

Pääskynen-lehti itse suhtautui vuosisadan alussa hyvin suuripiirteisesti tekijänoikeuksiin, ja sekä Anni Swan että Arvily käänsivät tekstejä laittaen ne omiin nimiinsä. Yo. vieraan tuntuinen kuva (joka selvästikään ei ole lehden suomalaisten vakikuvittajien kynästä) pistää miettimään, että mahtoiko tämäkin aihe olla lainaa jostain saksalaisesta tai brittiläisestä lastenlehdestä?

Ks. myös Lasten runoja, Pääskynen-lehti (1916)

Sarjakuvalehti (1951)

Teräsmies hyväntekijänä Sarjakuvalehden 16/1951 kannessa

1950-luvun Sarjakuvalehti on ehkä paras Suomessa koskaan ilmestynyt, tuota noin niin, sarjakuvalehti. Numerossa 16/1951 seikkailivat:

• Teräsmies (Wayne Boring, Superman)
• Rauta-Jaakko
• Terttu ja Topi (Jimmy Murphy, Toots and Casper)
• Pikku Anni (Darrell McClure ja Brandon Walsh, Little Annie Rooney)
• Pekka Pikanen (Bill Holman, Smoky Stover)
• Mirkku (Bill Holman, Spooky the Cat)
• Kulmalan kaverit (Martin Branner, Winnie Winkle)
• Pasi (Ferd Johnson, Lovey Dovey)
• Apusheriffi Sämpylä
• Verneri (William Tymym eli Tim, Oh Casimir!)
• Timo Terävä (Lyman Young, Tim Tyler's Luck)
• Liehu-Petteri (Ferd Johnson, Texas Slim and Dirty Dalton)
• Casanova (William Tymym eli Tim, Caesar)
• Kova-Kalle
• Felix-kissa (Otto Messmer, Felix the Cat)
• Sam Seikkailija (William Ritt ja Clarence Gray, Brick Bradford)
• Riku seikkailuissa (George Wunder, Terry and the Pirates)
• Yksinäinen Ratsastaja (Fran Striker ja Charles Flanders, The Lone Ranger)
• Mustanaamio (Lee Falk ja Ray Moore, The Phantom)

Ankaralla googlaamisella sain vihdoin selville nimimerkki Timin eli William Tymymin henkilöllisyyden. Mutta anonyymin piirtäjän Kova-Kalle jäi arvoitukseksi. Se oli ilmeisesti brittiläinen tieteissarja, jossa kulkuväline olikin sitten varsin erikoinen vempele (ks. kuva alla). Mutta mikähän mahtaa olla tämän sarjan alkuperä?

Hurjaa steampunk-meininkiä villien mailla!
Mieleen tulevat suomalaisen Olli Pirteän seikkailut.

Kalle, ammu tykeillä!
Mutta älä surmaa ketään!

Tove Jansson pienenä (1927)

Veli Giovanni, Pilajuttuja ja piirroksia -pilalehden numerossa 107 (1927) on 8-osainen sarja pilapiirtäjien painajaisunia. Yo. kuvassa Alexander Tawitz on mustepullo päässä metsästämässä aiheita Junnu-sarjakuvaansa. Junnut ovat lintuja mutta Alli on päässyt oravaksi!

Mutta samalla aukealla on myös sivu piirtäjältä Signe Hammarsten-Jansson, joka on joutunut kyselyikäisten lastensa kanssa autiolle saarelle. Tämäpä mielenkiintoista!

Klikkaa isommaksi!

Koska Tove (s. 1914) oli Signen lapsista vanhin, on syytä olettaa Tove Janssonin olevan pitkä 13-vuotias tyttö oikealla (ks. kuva alla). Tove kyselee: "Äiti, miten puunilaissota päättyi?" Vieressä oleva poika on Per Olov (s. 1920) ja pikkuinen nyytti maassa on sitten tietty Lars (s. 1926).

Joskus näihin vanhojen lehtien kuviin uppoaa kuin toiseen maailmaan...

Tovenkin piirroksissa Muumilaakson maailma, ja varsinkin saaret, omasi varsin trooppisia piirteitä. Olisiko ollut mamman vaikutusta?

Uskallettu Modesty Blaise (1977)

Jos täällä on jotain uskallettua -
se olet juuri sinä!

Lisää uhkeita naisia ja ylikehittyneitä maitorauhasia... Peter O'Donnellin luomalla naisseikkailija Modesty Blaisella on tapana "hämätä" hämärämiehiä riisumalla itsensä alasti ja kiinnittää tällä tavalla näiden huomio itseensä, jolloin kumppani Willie Garvin pääsee kopauttamaan konnilta tajun kankaalle.

Enrique Romeron piirtämässä Modesty-sarjakuvassa "Hässäkkä San Lucerossa" (Agentti X9 4/1977) puhekuplat on osattu sijoittaa sangen ikävällä tavalla. Sensuuria!

Kosmosstressi iski levytaiteilijaan (1973)

Hmm... huomaako kukaan mitään samankaltaisuutta vanhassa Shokki-sarjakirjassa ilmestyneen Kosmostressi-sarjakuvan ruudun ja Drew Struzanin taiteileman Sabbath Bloody Sabbath -levyn kannen välillä? Uumoilin tätä jo aikaisemmin, mutta yhdenmukaisuus oli jopa muistamaani selvempi.

Naisia rinnat paljaina! (1971)

Salama
minun
makuuni

Peter Cheyney: Myrkkykukka (#193, 1972), James Hadley Chase: Ei kiitetä rahasta (#182, 1971)

Matti Louhi on tehnyt pitkän päivätyön kansitaiteilijana, mutta mielestäni hän teki melkeinpä parhaat työnsä Salama-sarjan kirjoihin. Vai mitä mieltä olette? Tunnetuin hän lienee Päätalo- ja Tolkien-kansista.

On vaikea piirtää naisia rinnat paljaina ilman, että se kuuluisa "miehinen näkökulma" tekee kuvista teennäisen tyrkkyjä ja halvan seksikkäitä. Louhi on onnistunut erinomaisesti näissä kahdessa dekkareiden pikkuklassikossa. Aihe tuntuu suorastaan inspiroineen taiteilijaa! Hän teki kansia myös Gummeruksen Erotica-sarjaan. PopuLAARIssa on aikaisemmin esitelty hänen Ellery Queenin jännityslukemistoon tekemiään kansia (1, 2).

Ks. Pyhimys kutsuu teelle ja Pikkusisko.

Kuvat: Copyright © Matti Louhi

* * *

English summary: Matti Louhi was an excellent Finnish cover artist. Above are two examples: Peter Cheyney's Poison Ivy and James Hadley Chase's Come Easy - Go Easy. Both covers are from the early 70's. His pop art style The Saint covers are also of very high quality.

Sam Hurja (1938)

Ami Hauhio: Sam Hurja (Seura 6/1938)

Lentäjä Sam Hurjan seikkailut maalla, meressä ja ilmassa oli puhdasveristä suomalaista seikkailusarjaa 1930-luvulla. Se ilmestyi Seura-lehdessä vuosina 1937-1938, muttei ilmeisesti joka numerossa. Sarja kaiketi jäi kesken vuonna -37, mutta kyllä seikkailun loppu saatiin selville seuraavana vuonna, ja sidekick Kalle löysi lopulta ne varastetut jalokivet (ks. kuva yllä). Piirtäjänä oli tietysti Ami Hauhio. Näytteitä löytyy myös Kävelyllä-blogista. Sam Hurja seikkaili Seurassa koko sivun "lakanassa" ja oli komeasti väritetty.

Tyylikäs Sam!

• PS. Myös Kvaakista löytyy Sam Hurjasta tietoa.

Ei enää elämää Marsissa

Life on Mars loppui, ja millä tavalla! Mieleen tuli saturomaani Veljeni Leijonamieli...

1970-luvun "kauhujen" jälkeen Sam Tylerin käynti nykyajassa oli vierailu kalvaassa dystopiassa, ballardiaanisessa modernissa. "Minä en tunne mitään."

USA:ssa tehdään oma versio, omalla jämeräleukaisella sankari-ideologialla.

Taistelu Buddhan silmästä (1952)

Tauno Karilas: Taistelu Buddhan silmästä (Valistus 1952)
Tauno Karilaan valitut seikkailukertomukset N:o 4
Kansi: Ami Hauhio

Ami Hauhio ei aina malttanut uhrata tarpeeksi aikaa sarjakuviensa viimeistelyyn ja joissakin niissä näkyy hiukkasen hutiloiva kiireen jälki. Sen sijaan Tauno Karilaan "poikapulp"-kirjassa Taistelu Buddhan silmästä on hieno kansi ja viimeistellyn runsas kuvitus. Ao. kuvassa professori Osculaton hiuskiehkurat liehuvat suorastaan paholaismaisella tavalla.

Takakannessa lainattiin Uuden Suomen arvostelulausuntoa Karilaan Valituista Seikkailukertomuksista.

Valittujen teosten sarjaa on kuuleman mukaan tarkoitus jatkaa lähivuosien kuluessa ja kirjailijan parhaat aikaansaannokset sisällytetään siihen. Jos näin tapahtuu, tulee julkisuuteen kiehtova kokonaisuus, sillä Tauno Karilas on erinomainen, nuoret varmasti mukaansatempaava kertoja. Hän on valinnut kertomusten aihepiirin maapallon eri puolilta. Niihin mahtuu mielikuvituksen siivittämiä kuvauksia kaukomailla elävien ihmisten vaiheista, mikä kiinnostaa myös varttuneempia lukijoita. Hän tutustuttaa lukijansa milloin eksoottisiin maihin, milloin koskemattoman luonnon mysteerioihin. Hänen teoksensa ovat lukijain tietopiiriä avartavia, mutta ei suinkaan tyrkyttävän opettavia. Nyt ilmestyneet Valitut teokset ovat yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne ensi kerran näkivät päivänvalon.

• PS. Tekno-Kekko nakkasi kommenteissa jalolla kivellä. Tattis!

Hra Hiiren kootut (1949)

Miksi et soittele Vesalle näitä mikkihiirilevyjä, jotka tätiseni lähetti syntymäpäivälahjaksi!

Vesa Vekkuli (Snookums, alkup. julk. päivä 17.4.1949)

Kappas! Vesa Vekkulissa mainitaan Mikki Hiiri. Rouvalla on kädessään äänilevysetti nimeltä "Hra Hiiren kootut". George McManusin piirtämä Vesa Vekkuli ilmestyi 1940-50 -luvuilla Seura-lehdessä.

• PS. Vierailun arvoinen blogi on Spontaaneja seikkailuja populaarikulttuuriviidakossa - se sisältää vähän nuorekkaampaa kirjoittelua kuin tämä meikäläisen arkistopölyallergiaa aiheuttava arkeologia.

Kesälomille...

Kansikuva: Eeli Jaatinen (Seura 28/1952)
E. Jaatinenkin oli sarjakuvapiirtäjä: Kalle Vilunen ja Ville Kilunen.

Nyt lähdetään ahvenia narraamaan ja pariksi viikoksi kesälomille.
Aurinko paistaa!

Lukekaa vaikka näitä: Meten oma lehti - Sisyfoksen kivi - Opettajankouluttajan päiväkirja - Parnasso - Teknokekko - Halo Efekti - jurintekstit.

Väkevä Matti (1945)

Suomalaisten naispuolisten sarjakuvapiirtäjien joukkoon kuuluu myös Maija Kaarina Nenonen (s.1917). Hänet tunnetaan parhaiten Anni Swanin ja Martti Haavion satujen kuvittajana (Onnentupa-kokoelmasta on otettu uusintapainoksia näihin päiviin saakka, kuvittajia on useita).

Nenosen tyylin tunnistaa heti. Hahmot ovat usein jotenkin pitkulaisia ja hauskasti liioiteltuja. Vaikkapa Maija Karma piirsi sarjakuviaan paljon "söpömmin". Nenosen taiteellinen ilmaisu sen sijaan oli kertovampaa ja ehkä enemmän kuvittavampaa kuin sarjakuvan tyylikeinoja ymmärtävää. Kemppisen mukaan Nenonen muutti Argentiinaan, jolle tielleen jäi...

Kimmo-lehdessä ilmestyi Raul Roineen kirjoittama ja Nenosen piirtämä Väkevä Matti, joka oli selvää jatketta suomalaisille ihmesaduille. Väkevä Matin hahmo oli ennestään tuttu kansansaduista, ja mainitaanpa hänet Maamme-kirjassakin pohjalaisena. Samaan aikaan ilmestyi myös (sekin Roineen kirjoittama) suosittu Antti Puuhaara -sarjakuva Yhteishyvässä ja Inkeri-lehdessä. Ao. olevassa tarinanpätkässä Syöjätär paiskataan kuin nyytti kallionkupeeseen. Sitten soppa taas Matille maistuu. Sellaisia olivat suomalaiset supersankarit ennen vanhaan.

Roine, Nenonen: Väkevä Antti (lähde: Kimmo 5/1945

Raul Roine on ollut varmasti yksi ahkerimmista suomalaisista sarjakuvan käsikirjoittajista.

Dumbo ja varikset (1988)

Varikset seuraavat vahingoniloisina
hurjaa syöksyä.

Dumbo ja varikset (Aku Ankka 52B/1988)
Piirros: Al Hubbard
© Walt Disney Productions

Herttaista sarjakuvaa, hassut varikset nauraa räkättävät lentämään opettelevalle Dumbolle. Moni onkin huomannut, että filmin ja sarjakuvan varikset ovat karikatyyrimaisia amerikanafrikkalaisia. Mutta mitä sana varis, crow, oikein tarkoittaa tässä yhteydessä? Alla onkin sitten vähän toisenlainen varis, se alkuperäinen Jim Crow (kuvan lähde: Jump Jim Crow, Wikipedia).

Nimellä Jim Crow Laws -nimellä tunnetaan ne USA:n etelävaltioiden lait, jotka kielsivät mustia ja valkoisia menemään keskenään naimisiin tai asumaan yhdessä jne.

Ks. myös Neekeri Jenkki (1956)

Olympialaiset kohta on (1939)

Olympialaiset kisat
ihmisillä kohta on.
Eläinmaailma omat kisat
järjesteli kuntohon.

Lähde: Pikkuväen joulu 1939
(toimittanut Aukusti Salo), takakansi

Nyt ne olympialaiset taas "kohta on", Pekingissä. Pikkuväen joulussa vuonna 1939 oli takakannessa kuva (Helga Sjöstedt) ja runo (Siiri Lameri) tulevan vuoden 1940 olympialaisista, joita ei sitten Helsingissä sinä vuonna pidettykään´- tunnetusta syystä. Eläimet ehtivät ne pitää, mutta ihmiset olivat liian eläimellisiä... Mutta pidettiinpä ne sitten myöhemmin, myös eläinten.

Aukusti Salo, joka toimitti Koulutarpeiden keskusliike Oy:n joululehtiä, oli aikoinaan hyvin tunnettu nimi koulukirjojen (>>Kemppinen-blogi) nyt niin nostalgisessa maailmassa.

Siiri Lamerin sanoittamista lastenlauluista tunnetuimmat ovat "Herra Harakka" ja "Orvokkini tummasilmä."

Ks. myös Hellaksen Ekstrapriimapussi ja Helsingin olympialaiset

• PS. Kokkeli-blogissa on mielenkiintoinen artikkeli King Kong -sarjakuvasta otsikolla
  KOELMA: KOULUPOIKAVUOSIEN KARTESIOLAINEN JÄTTILÄISROBOTTI.

Lotta-lysteriä (1926)

Seesteinen perisuomalainen maisema, heinät kuhilailla ja sotilaslentokoneet kauniisti laveeratulla taivaalla... johan tässä rinta pakahtuu isänmaallisessa hengessä. Tämä lienee ollutkin tieteiskirjailija ja taiteilija A. Karimon tarkoitus.

Kansikuvan kuhilaita sanottiin myös viisikoiksi, koska niissä oli viisi erillistä jalkayhdettä pystyyn nostettuna. Isäntä taitaa asetella juuri "hattua" päälle. Joskus tehtiin myös kymmenikköjä. Taustalla näkyy vinttikaivo, jollainen oli ennen melkein jokaisen maatalon pihassa.

Hakkapeliitta-lehdessä jopa mainokset oli räätälöity suojeluskuntahengen mukaiseksi kuten ao. Finlaysonin mainoksesta hyvin näkyy.

Mutta mitä ihmeen kankaita olivat lysteri, twilli ja moleskin? Moleskin lyhentyi varmaankin myöhemmin molskiksi, ja sehän oli tietääkseni paksua puuvillakanagasta.

Ja Svärd kun lähtöhön käskettiin,
Hän Lottansa vei mukanaan

Lotat ja suojeluskuntalaiset!
Kysykää 100 vuoden kokemuksen takaamia kankaitamme.
Lotille: Lotta-lysteriä.
Miehistölle: Twilliä ja moleskinia.
Vaatikaa niitä. Verratkaa niitä muihin tarjolla oleviin.
FINLAYSON