Tohtori Frank 8/1974 (Kolmio-Kirja)
Seitsemän pelon tuntia
En ole lukenut tätä Tohtori Frank -kirjaa, enkä kyllä mitään muutakaan kyseisen herran seikkailua, mutta yo. kansi on niin kiehtova että minun tekisi mieleni analysoida vihon sisältöä pelkästään sen perusteella...
Tohtori Frank seisoo etäällä potilaastaan ja hänellä on valtansa ja ammattinsa instrumentit esillä, jotta lukija heti tietää ja tunnistaa hänen asemansa. Tausta on pelkistetty niin pitkälle, että se näyttää valokuvaajan käyttämältä lakanalta (joka se todennäköisesti onkin). Frank tarkkailee tilannetta kauempaa, analyyttisesti ja kylmästi, mutta selvästi sisäisen tunnekuohun vallassa. Kädet on puristettu puuskaan ja oikean käden sormet tunnustelevat stetoskoopin vartta, aivan kuin hänen pitäisi muistuttaa itseään siitä, että hän on lääkäri ja että hänen pitäisi käyttäytyä sen mukaisesti. Tohtori Frank kuitenkin hillitsee itsensä, sillä hän on vahva sekä henkisesti että fyysisesti.
Paksusankaiset silmälasit korostavat Frankin älykkyyttä ja yrittävät peittää katseen, joka on suuntautunut naiseen ja naisen pitelemään punaiseen ruusuun. Ruusu on nostettu henkilöiden välille, se liittää heidät kuvassa sommitelmallisesti yhteen mutta vertauskuvallisesti se myös erottaa. Nainen ei edes näe Frankia vaan hän tuijottaa rakastuneesi ruusua, jonka hänelle on lähettänyt hänen ihailijansa, todennäköisesti salainen sellainen. Nainen on saanut tältä ihailjalta ison kukkalähetyksen, joka on suorastaan päällekäyvän eroottinen keisarinliljoineen - mutta ruusu kertoo myös syvästä rakkaudesta. Yöpöydän tavarat kertovat naisen viettäneen aikaansa jo kauemminkin sairaalassa, onhan kirjaakin luettu jo pitkälle.
Naisen yöpaita on romanttinen, sen sijaan Frankin pitkä valkoinen sairaalatakki on kliinisen ammattimainen. Sairaalatakin alta näkyvä kauluspaita ja kravatti kertovat säntillisen konservatiivisesta luonteesta. Nainen on haaveellinen ja elää unelmien maailmassa, Frank on korostetusti analyyttinen. Mutta Frankin pidäteltyä intohimoa kuvasteleva olemus ei voi olla nostattamatta mieleen ajatusta, että ristiriitojen sisäisesti repimä Frank olisi sittenkin itse lähettänyt kukat... rakkauden merkit ovat esillä mutta itse rakkaus on mahdoton!
Minulle tulee mieleen, että tri Frank tietää, että nainen on mielisairas tai jonkinlaisessa hypnoosin kaltaisessa tilassa, josta hänet nostaa pois hetkeksi ruusu. Frank on tuonut hänelle ruusun testatakseen hypoteesiaan ja nainen on noussut istumaan ja haistelee kukkaa ja muistaa.. niin, mitä hän muistaa? Entisen rakastetun, jonka julmat arabimiljonäärit murhasivat risteilyllä Välimerellä?
VastaaPoistaEivät näytä suomalaisilta nuo mallit. Olikos tämä saksalaista alkuperää vai ihan kotimaista?
Hyvä analyysi ja lukematta teosta olen kutakuinkin samaa mieltä. Ero on siinä, että tohtorin oikea käsi ei puserra stetoskooppia vaan pitelee papereita, ilmeisesti sairaskertomusta, joka mahdollisesti liittyy naispotilaaseen, mutta liittykö sisälö myös tarinan nimeen? Yrittääkö tohtori pelastaa ihastuttavan potilaansa jollain salaisella lääkkeellä, jota ollaan tuomassa monien esteiden hamkaloittamaa tietä siraalaan kilpaa ajan kanssa?
VastaaPoistaTuima, skannaus on vähän "krouvi", Frankilla ei ole papereita kädessään, ryppyyn mennyt hiha vain näyttää paperinipulta.
VastaaPoistaEn puuttunut kuvaa tutkiessani tarinan nimeen, mutta se todellakin viittaa kuolemanvaaraan.
Juri, kuva todellakin näyttää (jostain syystä) saksalaiselta.
Frank saattaa olla tosiaankin parantamassa naisen amnesiaa "rakkauden roolipelillä".
No kuvan varjot sitten hämäsivät, näytti ihan paperipinolta. Eli tulkintasi kuvasta on oivallinen.
VastaaPoistaTosin se tulkinta voi olla täysin päin seiniä, sillä en tosiaankaan ole lukenut sivun sivua koko jutusta... mutta oli jotenkin hauskaa vähän hassutella tällaisen kuvatulkinnan kanssa.
VastaaPoistaMINÄ OLEN ´HASSU TOHTORI
VastaaPoista