Lisäksi innostuin siitä, että Suomeenkin saapuivat vihdoinkin yhteisökirjanmerkit (kuten Blogispotti, jonka kanssa alkoi syvempikin kumppanuus). Valitettavasti niistä innostuivat kovin harvat; Web 2.0 ei täällä "pohjan perillä" vielä ole lyönyt täysillä läpi. Tänä vuonna nähdään, menestyvätkö ne (siis kerrotaanko ja herqutellaanko).
Viime vuoden toinen puolisko alkoi heinäkuun helteillä, jolloin luettiin vanhoja dekkareita kuten Viimeiset mandariinit ja Skarabeen salaisuus. Lomalla käytiin Porin maauimalassa ja Peli SALOONISSA. Ja keitä olivatkaan mm. Vappu, Raili, Touhu ja Pertti? Myös elokuussa oltiin vielä jonkin aikaa kesälaitumilla ja moni muukin kävi katsomassa sivuilta, miltä näyttää nuottaruoho. Vanhaa suomalaista sarjakuvaa löytyi arkistoista, Professori Itikaista ja Kaksoset. Mutta kovin moni haikaili hakukoneista vielä Vinettoa, koska sitä ei enää Alkosta saa. Helga Sjöstedtin Afrikan veitikoita antoi oman kuvansa aikansa asenteista. Syyskuussa janoisia muistettiin vielä Karhu-viinalla ja Ami-Colalla. Pikkuista kulttuurisotaakin tuli käytyä, kun populaarikulttuuri iski takaisin kuin miljoona volttia! Merkille pantiin myös Seura-lehtien vanhat, hienot kannet, joista monet olivat Eila Koskinen-Krusbergin taiteilemia. Ja hei, olut ei lihota! Lokakuussa riehaannuttiin Kaari Utrion romaanien kansitaiteesta, uhkeat aatelisneidot ja porvaristytöt kovine kokemuksineen esiteltiin hulvattomien takakansitekstien kera. Toki käytiin myös kirjamessuilla. Menneisyysvisioita nähtiin monessa paikassa, Teräsmiehen poikaankin saatiin uutta näkökulmaa perätin Baabelin tornin ajoilta. Montaa lukijaa nauratti Aatun silmätulehdus, joka oli pientä piikittelyä tiettyyn suuntaan. Toimenkuvaksi tajuttiin menneisyystoimittaja ja PopuLAARI on menneisyysikkuna. Marraskuussa käytiin paitsi kääntämässä vene niin myös hirviöiden laaksossa. Kuuden sanan sf-novellit osoittautui hyvin suosituksi meemiksi ja se lähti leviämään kulovalkean tavoin; yritin myös antaa osalle novelleista kuuden sanan arvostelut. Pohdiskelu stereotyypeistä ei unohtunut, sillä neekerinsuukot ja blondit asetettiin näytille blogivitriiniin. Elämän arvoitus toki ratkaistiin myös, panspermaa, selvä se. Toinenkin meemi lähti liikkeelle: miksi luen blogeja. Suomalaisen paperitähtikultin suuri hetki, Kristianin itsemurha, kuvien kera, kaivettiin myös kaikkien nähtäväksi. Joulukuu alkoi Joulupippurilla ja monta muutakin joulun ihmettä löytyi viesteistä, vaikkapa että Karitsan veri puhtahaksi sai mustan Saaran kokonaan. Yllättävän vähälle huomiolle ja kiinnostukselle jäi se, että Matt Damon löytyi elokuvasta Minority Report. Odotin kymmeniä tuhansia kävijöitä ympäri nettiä vaan tuli tuskin yhtään. Panin jopa sähköpostin Damonin fanisivuston ylläpitäjälle, mutta tämä ei suostunut edes vastaamaan. Jäätynyt mies oli aikansa multimediatapaus romaanina, sarjakuvana ja radiokuunnelmana. Novan jänis -mainoksen arvostelu Hesarissa pisti ihmettelemään, millaiset ihmiset mediakritiikkiä oikein kirjoittavat. Vuosi päättyi hieman alavireiseen tunnelmaan, sillä viikatemies sai vaihtaa vuoden.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti