31. maaliskuuta 2006

Zorron bisnekset

Välillä sitä menee Zorrollakin paremmin, välillä sitäkin heikommin...



Out of the night, when the full moon is bright,
Comes the horseman known as Zorro.
This bold renegade carves a Z with his blade,
A Z that stands for Zorro.

Zorro, Zorro, the fox so cunning and free,
Zorro, Zorro, who makes the sign of the Z.

He is polite, but the wicked take flight
When they catch the sight of Zorro.
He's friend of the weak,
And the poor and the meek,
This very unique senior Zorro.

Zorro, Zorro, the fox so cunning and free,
Zorro, Zorro, who makes the sign of the Z.
Zorro, Zorro, Zorro, Zorro, Zorro.



Lähde: Zorro tv theme lyrics

Lasse Marttinen: Kimmo (1945)

Hau hau, koiraskoirilla jatketaan...

Kimmo-lehdessä, jossa julkaistiin Ami Hauhion Touhukasta Maijaakin, oli oma nimikkosarjakuvansa: KIMMO. Alla olevissa näytteissä sen on piirtänyt lahjakas Lasse Marttinen, mutta Kimmolla oli sittemmin myös muita piirtäjiä - joista toki esimerkkejä myöhemmin.
Mikäs tämän hauskempaa,
kun on myötätuuli apuna.


Copyright Lasse Marttinen, Kimmo 6/1945

Harmin paikka,
juoksin ihan suotta.

30. maaliskuuta 2006

Joonas: Lepsu ja Komittari (1957)

Koirateemalla jatketaan...

Joonas (Veikko Savolainen) on vuonna 1957 julkaissut kertomansa ja piirtämänsä lastenkirjan Lepsu ja Komittari (kustantaja Sanoma Oy), jossa olisi aineksia vaikkapa suomalaiseksi lastenkirjallisuuden klassikoksi - mikäli siitä vain joskus otettaisiin uusi painos.

Lepsun kaverina kannessa on professori Hameli.


Copyright Veikko Savolainen 1957

Jaa että mikäkö se komittari on?
No tietenkin komiikkamittari.

Seikkailiko sarjakuvasankari Joonaksen parina joskus vähän samanlainen koira?

PS. Kiitoksia Kasablogille maininnasta!

Olavi Vikainen - Peni (1961)

- Kappas vatsaa, ihan vinkuu, ruokaa sisällensä hinkuu!

Olavi Vikainen: Peni (Kuluttaja, 24-25 1961) © Olavi Vikainen

Olavi Vikainen ja Asmo Alho piirsivät niin samalla tyylillä, että luulin itsekin aluksi tätä Peniä Alhon kynästä lähteneeksi. Laikku 05 tiesi kuitenkin kertoa, että kyseessä on Vikaisen sarjakuva.

Ovat ko. taiteilijat menneet sekaisin muiltakin. Kuten Kvaakissa jo kertoilinkin, Vikaisen tekemän Kili ja Possu -albumin (Kuvataide, 1946) nimiösivulle oli ensin painettu tekijäksi Asmo Alho, jonka päälle kustantaja liimasi korjauslipukkeen jossa luki Olavi Vikainen. Lähde: http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/alan/kirj/albm2.html. Tyylejä on joskus lähes mahdoton erottaa.

Kts. Kvaak - Olavi Vikainen

29. maaliskuuta 2006

Jekovit-mainos (1953)


Kun Liisukka on väsynyt ja hieman murrillaan...


äiti antaa hänelle JEKOVITia, joka Liisukasta maistuu paremmalta kuin mikään muu...


ja silloin Liisukasta tulee pirteä kuin peipponen!


JEKOVIT sisältää runsaasti A- ja D-vitamiineja. Kaikki lapset ihastuvat sen makuun.

Saatavana apteekeista.

Eesau metsästää - fantasiasarjakuvaa

Onko tämä fantasiasarjakuvaa? Lasten Kuvalehti julkaisi suuret määrät Raamattuun ja kristillisiin aiheisiin perustuvaa sarjakuvaa. Näin Eesau metsästää. Ampumistyyli jalkoja hyväksi käyttäen on aika mainio...Lasten Kuvalehti 3/1960

28. maaliskuuta 2006

Näköpuhelimessa Rick Random (1957)

Uusi Avaruuden Korkeajännityssarja on ilmestynyt - vihdoinkin! Kirjaan sisältyvät Moog Konttisen ansiokkaat esittelyt Rick Randomin ja Jet-Ace Loganin tulevaisuuden maailmoista.

PopuLAARI esittelee puolestaan Randomin tulevaisuuden näköpuhelimet (Korkeajännityssarja 13/1957, Tutkijat jotka katosivat), joiden pallomainen ergonomia on huippuluokkaa.
Hei Nokia, siis jos saisi jo nämä mallit jakeluun...


Copyright Ron Turner ja IPC Media Ltd.

Marton Taiga

Marton Taiga (Martti Erik Hjalmar Löfberg) oli yksi tuotteliaimmista suomalaisista viihdekirjailijoista. Suuri osa hänen tarinoistaan julkaistiin Ilmarisen kustantamassa Lukemista Kaikille -lehdessä. Tällaiset lukemistolehdet olivat aikoinaan niin suosittuja, että tunnetaan jopa sananparsi: "Antakaa Viikkolehti ja Lukemista Kaikille ja lopulla leipää".

Taiga kirjoitti usein kuvitteellisesta eteläamerikkalaisesta valtiosta La Perla. Tarinoilla oli oma räväkkä logonsa, jossa pyssymies on juuri vetänyt revolverin esiin.

Vain maailmaa -logon alla hän kirjoitti lyhyitä novelleja, joissa oli lopussa jokin yllättävä käänne.

Kuvittajat olivat yleensä anonyymejä. Reunakuvat ovat tarinoista Manuelin kiitollisuus (vasemmalla) sekä Alibi ja sattuma (LK 45/1950) ja keskimmäinen tarinasta Perlakumia (LK 8/1955). Kuvista näkyvät hyvin aihepiirit...

27. maaliskuuta 2006

Maailman hauskin kuvasarjalehti

Hessu on mainoskuvassa jotenkin hellyttävän lapsellinen. Ja näin mainostettiin Aku Ankka-kuvasarjalehteä Maaseudun Tulevaisuudessa 10/1961:

MUMMO ANKALLA on ihmekone, ja hänen ympärillään hyörivät hullunkurisessa vyyhdessä PÄKÄ, TUPU, HUPU ja LUPU, MIKKO REPOLAINEN juonineen, kuorsaava HANSU ja monet muut. - HESSU myy auton - se auto vasta osaa oikkuilla. - TIKU ja TAKU haluavat tulla kuuluisiksi - yritykset ovat mainioita. - TUNTURIHOTELLISSA TAPAHTUU KUMMIA. - MUSTAN PEKAN KAAPPAUS onnistui ihan toisin kuin oli tarkoitettu.

JOKA VIIKKO MAAILMAN HAUSKIN KUVASARJALEHTI

Sensuellit scifi-ellit

Stranger in a Strange Land (Robert Heinlein) on tieteiskirjallisuuden klassikko (ei käännetty suomeksi!), josta on jopa tarttunut yksi sanakin, grok, englannin kieleen.

Vesi on hyvin keskeisessä roolissa tässä romaanissa, josta kertoo tämä kansikuva 1960-luvulta (Avon). Kansitaiteesta vastaa Hector Garrido. Tässäkin tulevaisuus esittäytyy oman aikansa, swinging sixties, suodattimen läpi nähtynä.

Tekniset rakennelmat ja avaruusmiehet vaihtuivat hetkeksi scifi-pokkareitten kansissa vähäpukeisiin tai suorastaan alastomiin naisiin.
E. R. Burroughs: Escape on Venus
New English Library julkaisi 1970-luvun alussa uusintapainoksina E. R. Burroughsia ja rohkeat kansikuvat olivat ajan hengen mukaisia. Toivottavasti lukijat eivät pettyneet sisältöön.



Nykyaikana scifi-pokkareitten kansissa on sota-aluksia ja sotilaita. Mitähän se kertoo ajastamme...

PS. Kiitoksia Vaikeneminen kultaa, Jack the Blogger ja Lavonardo, jotka olette suvainneet mainita vaatimattoman blogini sivuillanne.

26. maaliskuuta 2006

Suomen Ville Vallaton (1973)


Ville Vallaton -lehti ilmestyi Suomessa 1960-1978 ja 1987-1989. Nykyajan lapsille hahmo on tosin tunnetumpi jäätelöpuikon käärepaperista ja joillekin ehkä animaatiohahmona (isommat pojat tuntevat myös saman nimisen drinkin, johon tulee Pisang ambonia, vodkaa, maitoa ja jäitä).

Aikoinaan 70-luvulla lehti (numerossa 20/1973) julisti kilpailun: kenestä Suomen Ville Vallaton? Alkukarsintojen jälkeen tarjolla oli kuusi vekkulin näköistä ehdokasta, joiden kasvokuvat löydätte alta. Kukahan mahtoi voittaa?

Vastaajien kesken arvottiin hienoja palkintoja: SCHAUB-LORENZ -kasettinauhureita, JOPO-polkupyöriä, MATCHBOX-kilpa-autoratoja, KOHO-jääkiekkomailoja ja JENKKI-purukumilaatikoita. Arvelisin, että lehden lukijakunta koostui ainakin palkinnoista päätellen suuremmaksi osaksi pojista...


Kts. KVAAK - Ville Vallaton - Dennis the Menace

24. maaliskuuta 2006

Lauri Virta, kirjailija (1950)

Lähde Dekkarinäyttely kertoo: "Kustannusosakeyhtiö Ilmarisen toimittaja Yrjö Halme (vuoteen 1905 Eliasson, 1894-1978) kirjoitti ahkerasti, mutta vain pieni osa tuotantoa on painettu kirjoiksi asti. Hän käytti nimimerkkejä Lauri Virta ja Jaakko Riutta kirjoittaessaan seikkailukertomuksia. Halmeen ainut salapoliisitarina 24 tuntia ilmestyi v. 1944 nimimerkillä Lauri Virta. Kirjan päähenkilönä on rikosetsivä Lehtonen."

Ilmarisen Lukemista Kaikille (n:o 45/1950) -lehdessä on kuitenkin mainos, jossa kehutaan Virran lukuisia kirjoja (Karmankolon sankarijätkä, 24 tuntia, Minä en ole sellainen tyttö, Mies taistelee, Mies hurjistuu, Kaksi lämmintä kättä) ja niiden kymmenissä tuhansissa olevia painosmääriä. Unohdettu suuruus siis; varsinkin nuo Mies-kirjat kuulostavat mielenkiintoisilta.

Lehdessä on myös jatkokertomus Katkaistu spiraali, josta saatte nyt nauttia parin teksti- ja kuvaotteen myötä.

Tapahtunutta: Nuori, taitava sorvari Teuvo Auvo Talvi työskentelee suuressa tehtaassa. Kun sen toimitusjohtajan tytär Aino Inkeri Leino sattumalta joutuu auto-onnettomuuteen, on Talvi ainoana todistajana läsnä. Oikeudenkäynnissä todetaan neiti Leino syyttömäksi ja ilahtuneena siitä toimitusjohtaja kutsuu tyttärensä ja todistajana olleen Talven viettämään vapaapäivää. Juhlintaan ei kutsuttu Urho Riikosta, jota oli totuttu pitämään Aino Inkerin tulevana sulhasena, ja tutustuttuaan Talveen Aino on alkanut epäillä tunteitaan Riikoseen. Molemmat nuoret miehet ovat innostuneita moottoripyöräurheilijoita ja valmistautuvat Eläintarhan ajoihin.


Urho Riikosen ilme synkkeni ja hän tuntui purevan huultaan. Ensi kerran hän huomasi Aino Inkerin vastustelevan. No, hän kohautti kevyesti olkapäitään. Onhan vielä päiviä.

Joka Poika -kansia (1949)

Joka Poika -lehti oli hienosti toimitettu ja kuvitettu poikien "aviisi", joka sisälsi askarteluohjeita, jatkokertomuksia, sarjakuvia ja kristillistä sanomaa. Ja komeita olivat kannetkin.

Joka Poika 1/1949, kansi: Eeli Jaatinen (1905-1970)

Joka Poika 2/1949, kansi: Aarne Nopsanen (1907-1990)


Taiteilijat Jaatinen ja Nopsanen olivat hyvin ahkeria kuvittajia ja kansitaiteilijoita. Kummastakin herrasta on tulossa jossain vaiheessa lisää näytteitä PopuLAARIin.

23. maaliskuuta 2006

Jenkki-purukumin mainossarjakuva (1963)

Jenkki-purkkaa mainostettiin näin vauhdikkaasti villin lännen meiningillä 60-luvulla.
"Jipii! Tää on hurjaa villiä länttä! Toivottavasti rosvot ei yllätä meitä. Meillä on lastina Jenkki-purukumia."

Mainossarjakuvan on signeerannut nimimerkki Roy (jota käytti Tapio Vilpponen, toisella nimimerkillään Juan Batiste Montauban hän kirjoitti "El Zorro" -seikkailuja).

Sarjakuvan alareunasta löytyy myös lisenssimerkintä Frank H. Fleer. En ollut nimestä koskaan kuullutkaan, mutta googlella sain tietää hänen olleen purukumin keksijän. Ja Wrigley oli se kaveri, joka keksi lisätä purkkaan minttua!


Mainossarjakuva löytyi lehdestä Joka Poika (5-6/1963).


Joka Poika -lehteä julkaistiin 1932-1970 (levikki vuonna 1944 lähes 80 000). Nykyään se ilmestyy nimellä JiiPee -lehti.

22. maaliskuuta 2006

Teräspojan ilmavaivat

Ottaen huomioon että Teräspojan "paukku" pääsee Kuussa, jossa ei edes ole ilmakehää, pamaus on melkoinen! Hyvä näin sillä Smallville olisi mennyt maan tasalle...

Copyright DC Comics, 1964

Tarina julkaistiin alun perin lehdessä Teräsmiehen poika 10/1964. Tässä voitaisiin puhua todella huonoista ruokatottumuksista (ydinräjähdys vatsalaukussa!) Tällaisia sarjakuvia ei enää tehdä...


DC-lehdet Suomessa - Teräsmiehen poika

Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää

Mikäli "ystävämme andersson" ei ollut tuttu sanonta, niin ehkä tämä fraasi on tuttu: "Hyvää, sanoin Mustapartainen mies, päivää."

Väinö Nuorteva eli nimimerkki Olli oli ennen vanhaa taatusti Suomen tunnetuin humoristi.

Jutuissaan Mustapartaisesta miehestä (ensimmäisen kerran jo 20-luvulla) Olli teki pilaa byrokratiasta ja leikki suomenkielellä.



Erikoiskiireellisten tuotantokulutustoimitusjakeluasiain käytännöllistyttämistoimenpiteitten toimeksisaantilautakunnan viraston toimistopäällikön virkahuoneeseen työntyi ilman edelläkäyvää varoitusta suunnaton paperipinkka, jonka mukana tarkemmin katsoen seurasi myös mustapartainen mies.
Linkkejä:

21. maaliskuuta 2006

Touhukas Maija nukkuu elokuvissa (1946)


Ennen vanhaan lasten filmejä näytettiin nonstop -tyyliin, siis yhtäjaksoisesti. Sarjakuvassa vahtimestari herättelee pikku neitiä, joka nukkui kaksi kierrosta. Kippari Kalle oli suosittu. Lyhyitä piirrettyjä eli pätkiksiä näytettiin erityisesti Kit Kat -elokuvateatterissa, jossa Maijakin ehkä käy torkkumassa.
Kts. Muistojen 1950-luku

Kippari Kalle oli myös sarjakuvalehti.

20. maaliskuuta 2006

Kelpo blogeja...

Kevätpäivän tasauksen kunniaksi tässä muutama blogi-linkki:

19. maaliskuuta 2006

Maxwell Smart palaa vaikka haudan takaa

Jälleen kerran Salainen agentti 86 palaa tänä yönä (kiinni) ruutuun ihan ekalla mustavalkoisella jaksolla "Tuomiopäivän ase".

Don Adams on jo poissa, mutta suuri taiteilija ei koskaan kuole. Huumorilla voi usein kertoa vakavista asioista.

Itse muistan lapsena (60-luvulla) pelänneeni niitä alkutekstien aikana avautuvia ja sulkeutuvia ovia, ne paukkuivat jotenkin niin kamalasti.

Kunpa televisiossa uusittaisiin myös niitä vanhoja lännensarjoja, joita alkaa jo olla ikävä: Ruudinsavu, Lännentie ja ennen kaikkea Maverick.

Nuorisokulttuuri 1960-1979
Toosa 1967

PS. Bloggerissa on nyt joku vika, jonka takia viesteihin ei saada tallennettua kuvia. Joten valitettavasti täytyy pakosti pitää pientä taukoa hauskojen kuvien lähettämisessä. Harmi...

18. maaliskuuta 2006

Ystävämme Andersson - Matti Hälli

Joskus vieläkin kuulee sanonnan "ystävämme andersson". Tuo sanonta on peräisin Matti Hällin Andersson-kirjoista. Andersson on vanha ja vakaa vahtimestari, joka jakaa elämänviisautta ravintolansa asiakkaille.



Ystävämme Andersson alkaa monen sivun mittaisella krapulan kuvauksella, jossa ehkä ensimmäisen kerran Suomen kirjallisuudessa käytetään kielikuvaa puissa karjuvista linnuista.

Kirjojen kansista ja kuvituksesta (joissa seikkailee hauska pikkupiru) vastasi Rolf Sandqvist.

17. maaliskuuta 2006

Maija saa kotimuistutuksen

Touhukkaassa Maijassa on myös hyvää ajankuvaa siitä, millaista sotien jälkeisessä Suomessa oli. Kun Maija edellisellä kerralla kävi tuhlaamassa rehellisesti löytämänsä rahan pikku kukkaroon, kaupan ikkunassa oli Kalen tunnusmerkki (tosin logo väärinpäin ja kirjaimet eri järjestyksessä). Kyseessä oli KALEVA SALMINEN OY, joka oli hyvin tunnettu yritys tuolloin. Alla pari mainosta.HAU-HAU! Eli hyvä on, nimittäin tämä Kale-tornisteri. Suosittelen sitä kaikille "Kimmon" lukijoille! (Huom. Tornisterikin on alkujaan saksalaisperäistä sotilassanastoa ja tarkoitti sotamiehen kovitettua selkälaukkua. Lähde: Kimmo 6/1945)
Keinonahka ratkaisee monta pulmaa. Sodan tuoma raaka-ainepula on pakottanut monien uusien valmisteiden kehittämiseen. Niiden joukossa on sellaisiakin, jotka korkean laatunsa perusteella tulevat säilyttämään asemansa normaaliolojen palattuakin. Eräs sellainen on keinonahka, jonka valmistuksessa on päästy erinomaisiin tuloksiin. Keinonahalla on monia oikean nahan ominaisuuksia: se on sitkeää ja verrattain kestävää, mutta niinpä sen raaka-aineena suureksi osaksi käytetään oikeiden nahkojen valmistuksessa syntyviä nahkajätteitä. Kuvassa suoritetaan pintakuvion pusertaminen, joka onkin keinonahan valmistuksen viimeinen vaihe. (Lähde: Seura 21/1944)

16. maaliskuuta 2006

Touhukas Maija touhuaa lisää... (1945)

Maijan kärsimykset jatkuvat... HAHAHA!

"Äiti, äiti, katso minä löysin sadan markan setelin!"
"Et sinä saa sitä pitää."

Copyright Ami Hauhio, Kimmo 5/1945

"Anna anteeksi, äiti. Innostuin liikaa..."

Copyright Ami Hauhio, Kimmo 7/1945

15. maaliskuuta 2006

Avaruusagentit soutajien aamiaisella

Filemon (Fred) ja A:n haaksirikkoinen -sarjakuva-albumissa kohdataan tutun näköinen lautta...
Tällaiset viittaukset "korkeataiteeseen" eivät sarjakuvassa ole ollenkaan harvinaisia.

Tämä tuo sarjakuvan, tuon merkityksiltään niin rikkaan median, lukemiseen aivan uuden tason - kunhan nuo alluusiot vain huomaa.

Joskus nämä viittaukset ovat niin keskeisiä sarjakuvan kerronnan kannalta, että jos ne jäävät huomaamatta, tarinan käänteen tai kuvan sisältämän ironian merkitys jää lukijalle täysin välittymättä.

14. maaliskuuta 2006

Touhukas Maija -sarjakuva, Ami Hauhio

Ami Hauhio kuvitti ja teki paljon sarjakuvia Kimmo-lehteen (1945-1952). Alla hänen tekemänsä kansikuva (Kimmo 6/1945).



Lehden todellinen helmi on Touhukas Maija -sarjakuva, joka sekin on Hauhion kynästä. Signeeraus löytyy joistakin, joskaan ei kaikista Maijoista.

Tässä meillä on Pienten julmien tarinoiden henkinen edeltäjä. Toisin kuin kaikissa muissa tuon ajan imelissä ja opettavaisissa lapsisarjakuvissa, päähenkilö Maija aina epäonnistuu, saa syyttömänä syyt niskoilleen tai muuten toheloi. Loppuruudussa veli usein nauraa Maijalle. Isä sentään joskus ymmärtää...

Copyright Ami Hauhio, 1945

13. maaliskuuta 2006

Rip Kirby - kiitos ja näkemiin

Rip Kirby on ollut yksi suomalaisten suosituimmista seikkailusarjakuvista, pitkälti Helsingin Sanomien sarjakuvasivun ansiosta jolla klassikkosarjaa yhä julkaistaan.

Ohessa on viimeisen stripin (26. kesäkuuta 1999 julkaistu) viimeinen ruutu (© King Features Syndicate, Inc.)

Kuvassa miespalvelija Desmond, Rip Kirby ja Honey Dorian.

12. maaliskuuta 2006

Walter Farley, Musta orhi


Musta orhi (The Black Stallion) on yksi kaikkien aikojen parhaista nuorisoromaaneista. Siinä kuvataan ihmisen (Alec-poika) ja eläimen (Musta) yhteyttä kieltämättä hyvin romantisoidusti, varsinkin autio saari -jaksossa, mutta siinä on myös siekailemattoman suoraa kerrontaa, aitoa vaaran tunnetta ja hienoa ajankuvaa 40-luvun Yhdysvalloista.

Luin Mustan orhin iltakirjana ääneen lapsilleni ja se otettiin innolla vastaan. Walter Farley kertoo hyvällä jännitteellä, joka jaksaa kantaa tapahtumasta toiseen.

Elokuva "Musta ori" (jonka julisteesta yllä oleva kuva on) on myös hyvin onnistunut, joskin selvästi kirjaa jännempi varsinkin haaksirikon osalta.

Musta orhi -kirjasarja olisi mukava saada kokonaisuudessaan suomeksi. Lukijoita löytyisi varmasti.

11. maaliskuuta 2006

Peter Sellers, Vaaleanpunainen pantteri

Komediaelokuvien ystävien kannattaa tänään (11.3.2006 ja viimeinen leffa puolen yön jälkeen) virittää itsensä tai tallentimensa Neloselle, joka lähettää peräti kolme Peter Sellersin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvaa, ja vieläpä juuri ne parhaat:
  • Vaaleanpunainen pantteri,

  • Laukaus pimeässä ja

  • Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen.



Kts. The Pink Panther (From Wikipedia, the free encyclopedia)

10. maaliskuuta 2006

Pääskynen 3/1916 - Anni Swan, Ollin oppivuodet

Anni Swanin Ollin oppivuodet tavataan merkitä julkaistuksi ensimmäisen painoksen mukaan vuonna 1919, mutta se julkaistiin alun pitäen jatkokertomuksena jo kolme vuotta aikaisemmin. Tarinan ensimmäinen osa oli lehdessä Pääskynen 3/1916. Komea kuvitus oli Rudolf Koivun.

Rikkaan ja pilalle hemmotellun Ollin oppivuosista tehtiin yksi Suomen ensimmäisistä pitkistä elokuvista jo vuonna 1920. Teuvo Puro ohjasi 91 minuutin mittaisen elokuvan, Ollina oli Alfred Idström. Se on myös ensimmäinen täydellisesti jälkipolville säilynyt fiktioelokuva.

Ilkeä Kaarle-serkku ratsun selässä.


Ja jos joku vielä ihmettelee suluissa olevaa merkintää S.H., siitä on aikaisempi viesti blogissani.

Kirja on yhä hyvin suosittu. Kts. Lukijoiden mieleisimmät lasten- ja nuortenkirjat

9. maaliskuuta 2006

Pääskynen 4/1915 - Kääpiöhäät

Ovat ne kääpiöt niin lystikkäitä hoviväen katsella!


Kääpiökansa nyt tanssissa hyörii,
Vikke hän Sikkensä rinnalla pyörii.
Morsiuspari tää pieni ja jalo
häitänsä viettää, siis juhlivi talo.
Välkkyvät, loistavat silkit ja kullat,
makeilta maistuvat simat ja pullat,
tortut ja omenat, paistit ja herkut,
komeesti juhlivat pienetkin serkut!

Sikki ja Vikke ja Mikke ja Nikke,
ja Pikke ja Trikke ja Hikke ja Kikke
kukkelikuu! Tämä lystiä lie,
Vikke kun Sikkensä omaksi vie.
Sikke on pieni ja pyöree ja soma,
Vikka on vallan kuin kultansa oma,
polkassa potkii, laulaa ja soittaa
vielä kun aurinko aamulla koittaa!

Arvily

8. maaliskuuta 2006

Pääskynen 2/1915 - Variksen pesä

Tässä ollaan sarjakuvan alkulähteillä. Wilhelm Buschin mukaan kertonut Arvilyn: Variksen pesä. (Pääskynen 2/1915).

Ylätalon Jussi ja Alatalon Ässä
tikapuita kantavat niin iloisina tässä.

Näkevätpä variksenpesän. Päättävät sen viedä.
Eipä sitä urotyötä tikapuutkaan siedä.
...

7. maaliskuuta 2006

Pääskynen, lastenlehti (1915)

Pääskynen (Otava, 1906-1935) oli lastenlehti, jota toimittivat mm. Helmi Krohn, Anni Swan ja Arvid Lydecken.


Rudolf Koivu laati paljon kuvituksia ja vinjettejä lehteen.

Numerossa 1/1915 on ensimmäinen luku jatkokertomusta "Ihmeellinen matka historian mailla", kirjoittajana Jalmari Finne.

Tarinaa voi pitää juveniilina tieteiskirjallisuutena, jossa aikamatkailun avulla käydään (selvästi opetusmielessä) historian eri vaiheissa. Kalle ja Maija tutustuvat kummalliseen mieheen nimeltä Teofrastus Bombastus Paracelsus. Tässä hän saapuu...


Samassa hän oli jo ikkunan luona ja avasi sen. Hän ei ennättänyt kiivetä ikkunalaudallekaan, kun vetäytyi huoneeseen takaisin, sillä hän näki jotain merkillistä. Aivan ikkunan kohdalla oli jotain kummallista, joka pyöri ilmassa. Ei se ollut mikään hiekkapyörre, sillä se oli tiuhempi, ei se ollut mikään suuri paperin- tai kankaan palanenkaan, sen he huomasivat. Ikkunan kautta käypä veto toi tuon pyörteen huoneeseen. Molemmat lapset katselivat sitä aivan ihmeissään.
- Mikä se on? kysyi Maija.
- En minä tiedä, vastasi Kalle.
Se on jotain, joka pyörii.
He katselivat ja katselivat tätä ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Vähitellen alkoi pyörivä esine harventaa vauhtiaan ja silloin he huomasivat, että se ei ollutkaan mikään kuollut kapine, vaan jotain elävää. Ja kun vauhti vieläkin harveni, niin näkivät he, että se oli ihminen. Vähän ajan päästä tuli selville, että se oli mies, joka oli puettu kummalliseen leveään takkiin, jonka liepeet liehuivat sinne ja tänne hänen pyöriessään. Ja nyt he olivat kuulevinaan jo mutinaakin. Lopulta erottautui aivan selvästi latinankieliset sanatkin:
- 876, 875, 874, 873.
Samassa mies pysähtyi, katsoi lapsiin ja kysyi jotain. Maija säikähtyi tätä kummallisen pukuista olentoa, mutta Kalle oli rohkeampi, hän veti sisarensa taakseen turvaan ja lausui:
- Sanokaas tuo uudestaan!
Hän oli nimittäin huomaavinaan, että mies puhui latinaa, jota hän koulussa oli jo hiukan opetellut.
- Haec Roma est? kysyi mies.
-. Hän kysyy onko tämä Rooma, selitti Kalle Maijalle. Annahan kun minä vastaan.
Hän kokosi kielitaitonsa ja lausui:
- Hic haec hoe Helsingforsia!

6. maaliskuuta 2006

Buck Danny


Löytyipä tällainenkin divarista 50 sentillä. Koska hinta-laatu -suhde oli kohdallaan, korjasin pois. Albumin kansi tuntui epämääräisen tutulta ja sitten muistinkin, että tämä on julkaistu joskus suomeksikin Trumf-sarjassa (numero 4) nimellä Avaruuskapselin arvoitus. Jean-Michel Charlierin kirjoittama ja Victor Hubinonin piirtämä Buck Danny on rentoa amerikanmeininkiä eurooppalaisella tyylillä, ei mitään suurta ja mahtavaa, mutta nautittavaa viihdettä.

Ruutu-sarjakuvalehdessä julkaistiin Buck Danny -seikkailut Atomivaara (Alerte Atomique), Kuoleman laivue (L'Escadrille de la Mort) ja Hälytys Cape Kennedyssä (Alerte a Cap Kennedy).

LinkWithin

Hae tästä blogista: