Sydney Horler: Kamppailu keksinnöstä (1942)

Kamppailu keksinnöstä julkaistiin lmarisen Mustanurkkaiset-sarjassa, joista monet oli ensiksi julkaistu jatkokertomuksena Lukemista kaikille -lehdessä (kustantaja Ilmarinen), kuten tämäkin. Kustannustoimittaja on ollut vireessä, sillä sekä kirjailijan etu- että sukunimi on kannessa väärin: Sidney po. Sydney, Horley po. Horler. Takakannessa sukunimi on pienemmällä präntillä sitten jo oikein. Olen aina hiukan epäillyt, että nimet kirjoitettiin tahallaan väärin kanteen koska Suomesta korvauksia kirjailijoille ei välttämättä maksettu ollenkaan. Mutta tämä on ihan vain arvailua... Pitää myös huomata, että tämäkin brittikirja on julkaistu Suomessa sota-aikaan vuonna 1942. Maksuliikenne vihollismaahan saattoi olla vaikeaa.

Lehtimies Sydney Horler (1888-1954) kirjoitti 157 kirjaa ja niiden myyntiluvut yhteensä olivat useissa miljoonissa. Hänen kuuluisin sankarinsa oli "Tiger" Standish, joka aikanaan oli yhtä suosittu kuin Sapperin Bulldog Drummond tai Leslie Charterisin Pyhimys. Horler oli tästä kolmikosta kaikista rahvaanomaisin, rasistisin ja roisein - eli lukijoiden mieleen! Pääkilpailijanaan Horler kuitenkin piti Edgar Wallacea, joka oli lähes yhtä tuottelias kuin hän.

Kansi voisi hyvinkin olla Ami Hauhion.

"Kulta, laitoitko jo yllesi sen ostamani 'tuhman' leikkipyjaman?"
"Aargh! Muru, en ole varma olenko valmis tähän..."

Uusi "mustanurkkainen" romaani kertoo neuvostovakoojien katalasta yrityksestä varastaa erään kuuluisan tiedemiehen käänteentekevä keksintö. Jännittävät tilanteet seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa pitäen lukijan mielenkiinnon herpautumattomassa vireessä.

Julkaistu aikaisemmin Kvaakissa

English Summary: During the Second World War British pulp hack Sydney Horler was published in Finland by the name of Sidney Horley. I suspect that it was done 'cause the publisher didn't want to pay any royalties to the author. However, during that time Finland and Great Britain were officially at war with each other (not a single shot ever was shot) so, I've to admit, it also could've been difficult to send cheques by mail to enemy country! The book (maybe "The Vampire") had a really great cover as you can see above...

Technorati tags: Pulp, Cover Art, Sydney Horler

Eila Koskinen-Krusberg (1954)

Mitä Suomi lukee? Suomi lukee ainakin sarjakuvia!
Kotimaisen kaunokirjallisuuden listalla on kolme
Viivi ja Wagner -kirjaa, käännöskirjallisuuden
listalla on kaksi mangaa. Mistä kustantaja
Punainen jättiläinen on tietysti onnessaan.
Top 10 -listat, ks. AdLibris.

Seura_9_1954, Tallentanut Lurker.

Seurassa julkaistiin monta hienoa kantta (ks. Seura n:o 45/1951), joiden alareunassa olivat nimikirjaimet E.K.

Kyseessä oli Eila Koskinen-Krusberg (1913-1996). Hän oli myös Seuran taittaja. (Lähde: Sarjainfo 42 (.pdf 1 Mt).

Krusberg julkaisi runokokoelmia ja lastenkirjoja nimellä Eila Kaustia.

• PS. Tiesitkö, että Viivit ja Wagnerit voi lukea myös "sähköisesti"?

Suomen kuvittajat -blogi

Komea porsas!

PopuLAARI suosittelee!
Suomen kuvittajat on hieno, joskin suhteellinen verkkaan päivittyvä blogi. Mutta jos sitä ei ole aikaisemmin käynyt katselemassa, lukemista on paljon. Suomen kuvittajat tietää esimerkiksi kertoa, että yo. kansi on "Hugo Trentschin kansikuva Väinö Väkkärän eli valtiotieteen tutkijan Yrjö Ruudun lastenkirjaan "Sankari-Porsaan uljas urotyö" (Karisto 1953).

Blogissa on pääasiassa kirjojen kansia ja lyhyitä kuvauksia taiteilijoista ja kuvittajista.

Koti n:o 6 (1952)

Orbasan arvoituksen
ratkaisu oli tietenkin:
Kieli! Hyvä, Eufemia.

Kuka sinä olit, Orbasa...

Koti oli kotikasvatusyhdistyksen lehti: "KOTI jokaiseen kotiin! Näytä tätä lehteä naapureillekin ja kehoita heitä tilaamaan KOTI." Päätoimittaja oli Armas Loiri.

Takakannessa ilmestyi Ami Hauhion sarjakuva Jylhänevan asukkaat. Siinä meininki on supisuomalaista, markkinoilla tapellahan! Toimintakohtaukset ovat aika rankkoja, kuten alla olevasta kuvasta nähdään.

↓
Klikkaa kuvaa nähdäksesi koko sarjakuvan!
Copyright Ami Hauhio 1952

"Elämän lupaus"

• PS. Kotikasvatusyhdistys toi äitienpäivän vieton Suomeen.
• PPS. Jotkut tienaavat blogeilla elantonsa! Mediablogi: Time to start blog in english for money!
  

Pääskynen, lasten runoja (1914)

Pääskynen (1906-1935) julkaisi paljon lukijoittensa, siis lasten, omia runoja. Tässä muutama vuodelta 1914, yli yhdeksänkymmenen vuoden takaa.

Kirjoittajat peittää jo "musta multa", mutta lapsina he elävät ikiajat näissä värssyissä.

Karjalainen, Orbasan ja Metsän tyttö heräävät vielä hetkeksi henkiin, täällä tulevaisuudessa, sellaisissa sähköisissä viestimissä joista he eivät edes unta nähneet. Orbasanin runoa "Arvoitus" mietin pitempäänkin, sitä, mikä on hänen arvoituksensa vastaus...

Mierolaisen valitus

Yksin kuljen hyljättynä
korven synkkää polkua.
Varjot väistyy kätkettynä
peloittaakseen minua.
Rakas, hyvä Jumala,
auta mua pienoista!

Äidin peittää musta multa
valitust' ei kuulla voi.
Tyhjä ompi koti kulta,
kylmät tuulet siellä soi.
Rakas, hyvä Jumala
auta mua pienoista!

Karjalainen.

* * *

Arvoitus.

Tyttö tanssii tanhualla,
holhoojansa johdannolla,
antaa ilmi salaisetkin,
holhoojansa ajatukset.

Orbasan

* * *

Kuuntele soittoa.

Kuuntele soittoa kantelon

kuinka se vienosti soipi,

kuuntele laulua leivosen,

niin surusi poistua voipi.

Kuuntele metsän kuusia

kuinka ne humisevat,

kuuntele aaltojen loiskinaa,

niin murheesi raukenevat.

Kuuntele neuvoja hyvyyden,

kun kuljet sä elon tiellä,

ettei turmio pohjaton

sinua saisi niellä.

Metsäntyttö.

Ks. myös Auringossa kylpijät (1929).

Päivän blogivinkki, kehykset pois kuvista

PopuLAARI tarjoaa pehmeiden arvojen lisäksi myös kovaa tekniikkaa.

Blogin muokkaaminen antaa mielestäni sivustolle omaa ilmettä ja saa sen eroamaan muista, edes hivenen verran. Sisältö on toki tärkeintä, mutta muodollakin on merkityksensä.

Halusin viestieni kuvien ympäriltä pois kehyksen, joka on oikeastaan aivan turha ja usein pilaa "kuvallisen" vaikutelman.

Käytän Bloggerin Beta -versiota, jossa voi jo muokata templaten html-koodia. Käytän Tic Tac Blue -templatea, jossa kuvilla on kehykset mutta näin ei ole kaikissa valmismalleissa.

* * *

Etsi pääpalstan asetusten alun kommenttirivi.

/* ---( main column )--- */

Siirry sen jälkeen hiukan alempana olevaan kuvien kehysmäärittelyn kohtaan (.post img).

Vaihda pikselien (px) arvoksi nolla, kuten olen alla tehnyt.

Padding ilmoittaa sen, paljonko kuvan ympärille jää tyhjää tilaa, joten sitä ei kannata muuttaa aivan nollaksi, arvo välitä 3 - 6 on sopiva.

.post img { padding: 3px;
border-top: 0px solid #ddd;
border-left: 0px solid #ddd;
border-bottom: 0px solid #c0c0c0;
border-right: 0px solid #c0c0c0; }

Alä tallenna, ennen kuin olet esikatselulla (preview) varmistanut että muutos onnistui.

Voi myös tehdä sivuasetuksistasi turvakopion omalle työasemallesi ennen muutoksia.

That's all, folks.

• PS. Rajatapauksia, Kulttuuria marginaalista ja vähän muualtakin tietää kertoa, että King Kongin ohjaaja Peter Jackson perustaa pelifirman.

Löfving pilapiirtäjänä (1926)

Aivan oikein huomattiin,
että Maijan ja Nukkumatin
seikkailuja oli inspiroinut
Marc Chagall.

Hjalmar Löfving oli paitsi hyvin etevä sarjakuvien tekijä myös lahjakas (ja tälläkin alalla sangen tuottelias) pilapiirtäjä. Alla oleva esimerkki on Hakkapeliitta -lehdestä n:o 24/1926.

- Miksei Puupponen paikkaa vaatteitaan?
- Eihän niitä tiijä ennen paikata, kuin näkee kuinka suuriksi reiät tulevat.

• PS. Deathmatch PopuLAARI vastaan PARNASSO jatkuu korkeakulttuurilehden blogissa. Sieltä tullut vasen suora oli häikäilemättömän kova: ..."myös PopuLAARI on osa korkeakultturia... " Hoipun vielä tästä mojautuksesta ja mietin, miten iskeä takaisin.
  

Korkeakulttuurin, ei vaan populaarikulttuurin vastaisku!

Parnasson blogissa korkeakulttuuri iskee takaisin kuin miljoona volttia ("Ilmassa on selviä merkkejä siitä, että jako viihteeseen ja korkeakulttuuriin on sittenkin olemassa, ja yhä useampi ilmoittaa valitsevansa mieluummin korkean kuin matalan."); niinpä niin...

...jos joku pystyy minulle kertomaan perustellusti, mikä arvollinen ero korkea- ja populaarikulttuurilla on, niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Korkeakulttuurilla Parnasson yhteydessä tarkoitetaan ilmeisesti, varsinkin kirjallisuuden osalta, sellaiseksi kanonisoituja romaanitaiteellisia kirjoja - mitä sitten lienevätkään. Matalakulttuuriksi käsitetään sitten varmaankin tuo massojen oopiumi, populaarikulttuuri, ajanvietekirjallisuus - jota tässäkin blogissa on hartaudella esitelty ja vaalittu: Rudyard Kipling, Raymond Chandler, Matti Hälli, Paronitar Orczy, John Wyndham ja Anni Swan. Ajanvietekirjallisuuden edustajia kaikki tyynni. Luen parhaillaan Topeliuksen Välskärin kertomuksia, joka on oikeastaan suomalaisen historiallisen viihderomaanin alkupiste. Väitän, että kaikki edellä mainitut kirjailijat ovat kirjoittaneet kirjoja joiden arvo on säilynyt vaikka ne ovatkin viihdekirjallisuutta. "Rajalinjan" olette keksinyt te itse (ketä ihmettä minä tässä oikein teitittelen...).

Parnasso, minua nolottaa puolestanne, teidän analfabeetti naiiviutenne. Sivistysmieli ei ole ylimielisyyttä. Sivistys on suvaitsevaisuutta. Vailla rajoja. Kulttuurissakin. Toisaalta, ehkä Parnasso onkin vain oma alakulttuurinsa, yksi monien joukossa.

Parnasson massa, päätoimittaja, yrittää pitää viihderomaaneja
lukevaa massaa kurissa!

Yhdyspankki ja Nukkumatti (1954)

Mainossarjakuva on sellainen mainostamisen muoto, jonka toivoisin taas palaavan muotiin. Alla on Yhdyspankin herttainen mainos vuodelta 1954, jossa Liisa nukahtaa ja pääsee Nukku-Matin kanssa kokemaan ns. lentounen.

Huomasin heti rivien, tai siis kuvien, välistä, että pariskunnan välillä oli selvästi säpinää - ja muutenkin uni oli "intiimin" oloinen. Sitten tajusin, miksi vaikutelmani oli niin vahva. Keskimmäinen ruutu on alluusio hyvin kuuluisan maalarin hyvin kuuluisaan tauluun rakastavaisista... Tunnistatteko viittauksen?

Äkkiä Liisa säpsähti - kuin joku olisi koskettanut häntä. Hän ensin pelästyi, kun oli jo niin myöhä, että hänen olisi pitänyt olla sängyssä, mutta sitten hän huomasi, että Nukku-Mattihan se hänen vieressään seisoikin.
(...)
Ihmeellinen oli Liisan ja Nukku-Matin matka. Matka joutui huimaavaa vauhtia yli suurten metsien ja merien, yli korkeitten vuorien ja suurten, vieraitten maitten.

YHDYSPANKKI meidän pankki

* * *

• PS. Digikkon sivulla on mielenkiintoista pohdintaa aiheesta Kansalaisreportterit tulevat - ovatko yritykset valmiita?
• PPS. Katso Kasan Syötit ja hallitsijat "(...) rasistinen postikorttiteema, jossa neekerilapset ovat vaarassa joutua tai joutuvat alligaattorin kitaan. Valkoiset lapset taas hallitsevat alligaattoreita (...)"

Prinssi Urhea (1953)

Kippari Kalle oli suomalainen hyvin laadukas nelivärinen sarjakuvalehti, joka ilmestyi 1952-1955 Sanoman kustantamana.

Sisältönä oli amerikkalaisia sanomalehtisarjakuvia. Lehdessä seikkailivat mm. Hal Fosterin Prinssi Urhea (tunnetaan suomeksi myös nimillä Prinssi Peloton ja Prinssi Rohkea), Lee Falkin Naamio (=Mustanaamio), Flash Gordon ja Maaron (Taika-Jim).

• PS. Käykääpä lukaisemassa Propaganda-arkiston reportaasi Sarjakuvafestivaalien anti by Hans Nissen. "...poikkeuksellisesti käynti sarjakuvafestivaaleilla ei ollut masentavaa laisinkaan! Mikään mieltäylentävä kokemus se ei ollut tänäkään vuonna mutta..."
• PPS. Yllä oleva isompi kuva on ensimmäinen Flickr-kuvani. Koska Bloggerilla on tarjota vain rajallinen määrä tallennustilaa, aion kierrättää osan isoimmista kuvistani Flickrin kautta.

Voimakas Porilainen (1965)

Onko tämä sitä mielikuvamainontaa?
Mainos on vuodelta 1965.
OLUT+SAUNA+ MAKKARA

Kansainvälinen olutmaku
vaatii kunnolliselta
oluelta pehmeän
pyöreätä ja voimakasta aromia.
Porin oluella ne ovat. Porin olut
maistuu kuin maistuukin
erilaiselta. Siksi se on palkittu
useimmin. Kansainvälisesti.

Sinebrychoffin Porin panimo (Pohjoismaiden vanhin alkuperäisellä paikallaan toimiva panimo) juhli 150-vuotispäiviään vuonna 2003. Nythän pullotus ollaan siirtämässä muualle, mutta panimo jatkaa vielä... saas nährä, kuinka kauan. Karhulla on hienot sivut (Kielletty alle 18-vuotiailta).

Vanhoissa olutmainoksissa oli usein myös maininta oluen kotikuljetuksesta! Suomalainen alkoholikulttuuri (>> Wikipedia) on käynyt läpi monia vaiheita, vapaamielisyydestä kieltolakiin.

* * *

Ylen elävä arkisto tarjoaa herkullisia pätkiä suomalaisten suhtautumisesta alkoholiin: Pukeutuminen ravintolaan, Jari Tervo ja Arto Paasilinna baarissa (1995), Pääseekö nainen ravintolaan? (1961, 1967) ja Keskustelu viinasta viinaa juoden (1972). Miksi tämä viinan kanssa läträäminen on meille niin vaikeaa?

Ks. myös Olut ei lihota (1966) ja Karhu-viina.

Beta Blogger -vinkki, pikkukuvat sivupalkkiin

Blogin "tuunaaminen" on rattoisaa puuhaa...
Laitoin sivupalkkiin kolme pientä kuvaa (ks. oikea yläkulma), joista klikkaamalla pääsee suoraan niitä koskeviin viesteihin. Beta Bloggerissa, jota käyttämään olen siirtynyt, se kävi sangen helposti.

Template-toiminnossa annoin komennon Add a Page Element ja lisäsin html-koodina kuvat ja linkit:


Hain kuvien html-koodin leikepöydän kautta alkuperäisistä viesteistä. Poistin turhat parametrit, jolloin kuvat rivittyivät nätisti rinnakkain. Kuvien korkeudeksi määrittelin 70 pikseliä, mutta niitä voi kukin säätää sen mukaan, millaista templatea käyttää.

Koska kuvat ovat pieniä, kannattaa käyttää alt-parametrissa jotain kuvaavaa tekstiä, joka opastaa klikkailijaa. [Edit: en enää käytä näitä thumbnail-kuvia, tekivät jotenkin liian levottoman vaikutelman].

English Summary: Here is my very humble Beta Blogger hack - how to get little pics with links to show up in the sidebar for your very important postings (or for what ever). You can see 'em in the right upper corner of my blog. First open the Blogger's template page and then do Add the page element. Then write the code (or copy and paste it from the original message) as you can see in the picture above. I simpilified the parameters. Just follow my example. It's so simple.

Check this one out, 'xcellent blog 'bout bloggin: InstaBLOKE™ a blog about blogging

Nastasarjat ja Cisco Kid (1965)

Pancholta ovat patit lopussa!

Mitä on Ciscolla mielessä?

Cisco Kid oli suosittu radio-, televisio- ja elokuvasankari, joka sai syntynsä O. Henryn (William Sydney Porter) vuonna 1907 julkaistussa novellissa "The Caballero's Way"; ko. hahmo ei tosin ollut meksikolainen eikä sankari, mutta mediatulkinnoilla on omat vapautensa.

José Luis Salinas piirsi (ja Rod Reed kirjoitti) graafisesti upeaa Cisco Kid -strippiä vuosina 1951-1968. Suomessa Cisco Kidiä julkaistiin pitkinä tarinoina Sarjakuvalehti- ja Nastasarjat-lehdissä (ennen Nasta), ja lukuisissa eri sanomalehdissä. Cisco Kidin veijarimainen tyyli, miehekkyys ja rento meininki olivat aivan toisesta maailmasta kuin jonkun Roy Rogersin hevosoopperat.

Tarina Cisco Kid ja aarteenetsijät ilmestyi numerossa Nastasarjat 15/1965.

Kannen Spartacus on selvästi sukua Kirk Douglasille!

English Summary: Mexican caballero Cisco Kid was a popular media character also in Finland, especially as a comic strip character (drawn by José Luis Salinas). Magazines "Sarjakuvalehti" and "Nastasarjat" published his (and Pancho's), often humorous, adventures and misadventures in the Wild West.

Technorati tags: Comic Books, Cisco Cid, Wild West, Comic Strips, Comics

Peltiauto X-10 (1970-luku)

Ennen aikaan pojat leikkivät isoilla peltiautoilla. Nykyään sellaisten valmistuskustannukset olisivat varmasti aivan liian suuret, jotta niitä voitaisiin myydä kohtuuhinnalla. Muovikrääsä saa välttää... Keräilyliikkeissä peltisiä autoja myydään yhä, kalliilla ja aikuisille. Pikkuautojen keräily on suosittua.

Kuvassa on Porvoosta kirpputorilta löytynyt X-10 Racing Team -auto (valmistaja tuntematon). Mittakaavan vuoksi vierellä on Matchbox-auto (musta brittitaksi vuosimallia 1986).

Ks. myös Corgi vai Matchbox? (hs.blogit)

1, 2, 3... Thunderbirds are go!

Eilisen päivän arvuuttelu pikkukuvilla ei suurta suosiota saanut, mutta PA oli oikeilla jäljillä. Myrskylinnuista oli kyse. Tässä joka tapauksessa vastaukset:

Thunderbird 3


Thunderbird 5

Ylimmäinen on vanhaa tuotantoa, Matchboxilta; alempi on uustuotantoa, joka on tehty Thunderbirds-leffan aikoihin.

PS. Halo Efekti kertoo Peikkojuoman salaisuuksista blogissaan, josta löytyy Jyväskylän Juomatehtaan lyhyt historiikki, mukana on myös kuvia! Batmanjuomaa ei sitten tehtykään Jyväskylässä, Peikkojuomaa sen sijaan kyllä. Kulttuurihistorialliset tutkimukset etenevät...

Arvaa kuvat - mitkä pienoismallit?

Vaihteeksi jotakin uutta.

Ohessa on kaksi pikkukuvaa, jotka ovat yksityiskohtia pienoismalleista.

Osaatko arvata, mitkä pienoismallit ovat kyseessä?

Oikea vastaus lähetetään PopuLAARIin huomenna, kokokuvien kera.

Vihjeeksi kerrottakoon, että ne kuuluvat yhteen numeraalisesti.

1, 2, 3...

The Jam: In the City (1977)

The Jamin In the City on jostain syystä uskottavimmillaan c-kasettina, vaikka onhan näistä remasteroidut cd:t tehty, totta kai.

Away from the Numbers soi vieläkin välillä päässä, vaikka minulla ei kasettisoitinta ole ollut herran aikaan. Pitäisi varmaan hankkia...

"Ticket" muuten tarkoitti muistaakseni rivimodia, "number" ja "high number" olivat vähän pidemmälle edenneitä alan harrastajia ja "face" sitten jo kutakuinkin mod-eliittiä. Siitä se The Face-lehtikin nimensä keksi. Ja Small Faces.

C-kasetin estetiikkaa!

English Summary: The aesthetics of the old c-cassette! Jam's In the City has never looked more cool than this. You lot can buy those remastered CDs... I got by in time.

Lasten maailma -kansi n:o 8 (1952)

Kesä on ohi, mutta sienimetsässä juhlitaan,
koko väripaletilla!

Copyright Maija Karma, Lasten maailma 1952

Olut ei lihota (1966)

Tämä olut-aivopesutietoisku on vuodelta 1966. Siinä ei todellakaan mainosteta mitään tiettyä olutmerkkiä vaan puffataan vain suomalaista OLUTTA! OLUTTA! OLUTTA!

Janohan tässä tulee...

terveydeksenne!

Olutta! Virkistävää, täyteläistä, suomalaista. Olutta! Terveellistä iltajuomana, verratonta aterialla. Olutta! Kaloreita vähän, makua niiden tilalla. Olut ei lihota. Pullollinen suomalaista olutta sisältää vain 125 kaloria.
Olutta! suomalaista - tottakai!

Jos nainen käyttäytyisi kuin mies (1945)

Pauli Soisalo (ks. 1 ja 2) piirsi myös Joulukärpäseen. Tässä näyte vuoden 1945 albumista, jossa on hauska kuvaelma sukupuoliroolien vaihtumisesta väärinpäin. Nämä joululehdet olivat aikoinaan yllättävän "tuhmia", melkein kuin vappulehtiä.

Copyright Pauli Soisalo, Veli Giovannin Joulukärpänen 1945

Siinäpä vasta jalat. Ja sääret kuin sokeria.

Kenton Steel (1953)

Kenton Steel oli brittidekkari, jota julkaistiin novellin mittaisina tapauksina Lukemista kaikille -lehdessä 1950-luvulla. Kirjoittajan nimeä ei suvaittu ilmoittaa. Yllä oleva tapaus on numerosta 11/1953. Konna on hieman hätääntyneen näköinen jouduttuaan sukkasilleen salapoliisimme edessä...

Hyvin on Kenton jälkensä hävittänyt, en löytänyt hänestä internetistä yhtikäs mitään tietoa.

---

English Summary: Kenton Steel was a British detective whose adventures were published in Finnish by Lukemista kaikille (Something for Everyone) -magazine without the name of the author. My own investigations (by good ol' Google) in relation to this gentleman produced total nil. Mr. Steel has covered admirably all the traces of himself. Has anyone out there any information of this man of mystery?

Scalextric Grand Prix (1993)

Vaan kenen kännyssä
on tässä kuvassa
Nintendo Game Boy?
Klikkaa kuvaa...

Scalextric-autorata oli kova sana vielä 1990-luvun alussa. Mutta enää näitä ei joulupukin kontista taida juuri löytyä, videopelit ovat tulleet tilalle. Virtuaalinen on todellisempaa kuin konkreettinen.

Mainos löytyi Nintendo-lehdestä n:o 2/1993.

LIITY F1 HUIPPUTEAMIIN

Mika Häkkinen, suomalainen formula 1 -huippukuljettaja, on palkattu Scaletrix-teamin ykköskuljettajaksi. Liity sinäkin Mika Häkkisen rallikaveriksi Scalextric-huipputeamiin. Kierrä Mikan mukana koko formula 1 sirkus. Aja harjoitusajat, taistele paalupaikoista ja voita F1 maailmanmestaruus.

Scalextric autoradalla tunnet aidon ajonautinnon. Räjähtävän lähdön, huimat nopeudet ja mahtavan pidon rataan.

Scalextric rataosista voit rakentaa kaikki F1-sarjan radat ja olla mukana jokaisessa osakilpailussa.

PS. Muista Mika Häkkisen neuvo: "Vain tehokkaalla päivittäisellä harjoittelulla voidaan tulla mestariksi."

English Summary: Scalextric is a slot car racing brand originating from the 1950s. This Grand Prix set above was advertised here in Finland like this: "Mika Häkkinen, Finnish Formula 1 driver has been recruited by Scalextric to join their team as a number one driver." The advert was published in Nintendo lehti (magazine) #2/1993.

McClusky, lepää rauhassa

John McLusky, James Bond -sarjakuvastripin piirtäjä, kuoli 5. syyskuuta 83-vuotiaana.

Viikkolehti Kotiposti julkaisi 60-luvulla tätä John McLuskyn hienosti piirtämää James Bond -sarjakuvastrippiä.

Mutta mitäs pidätte käännöksen tyylilajista? "Superkonnat hipsivät junaan ja köröttävät nyt kaappaamaan Fort Knoxin suuret kultavarastot. He ovat naamioituneet lääkäreiksi ja kipusiskoiksi." Suomentaja tyylitaju ei ehkä ole ollut aivan täydellinen.


McClusky piirsi myös Vaaleanpunaista pantteria!
[Julkaistu aiemmin Kvaakissa.]

Tussin-pastilleja ja tupruttelua (1938)

Fazerin Tussin-pastilleja markkinoitiin tällä tavalla vuonna 1938, tupakoijille. Nykyään olisi mahdotonta edes kuvitella, että makeismainoksen yhteyteen pantaisiin käryävä tupakantumppi.

Huomatkaa, että myös tulitikkuaskissa on Fazerin etiketti.

Tussin pastilleja 2:- Fazer

Nuori Voima, Tinasotamiesnäyttely Pariisissa (1933)

Nuori Voima on jälkeenpäin mielletty hyvin pitkälle kirjallisuus- ja kulttuurilehdeksi, mutta kyllä se oli myös nuorten harraste- ja askartelulehti. 1930-luvulla lehden lähes joka numerossa mainostettiin Meccano-leluja ja olipa lehdessä kilpailujakin mekanorakentamisesta.

Kansiteksti:
Aarne Pietinen: Eero E. Böök NVL, yleissuomalaisen turnauksen voittaja, pelaa shakkia.

Uuden vuoden uljas numero: Nuorten uusista riennoista. - Kauniita kuvia Liettuasta. - Suomen Joutsen Välimerellä. - Liitolento harrastusalaksi. - Hienoja runoja. - Saima Harmaja kertoo Eestin tytöistä. - NVL:n talvijuhlien selostus ja kuvia - Kaanin uni, uusi jatkoromaani alkaa. - Hauska kuvaus luonnon insinööritaidosta. - Ponon osasto, kilpailuja, ongelmia ym.


Ponon posti -sivulla on Heikki Brotheruksen (1909 - 30.10.1985) raportti "Tinasotamiesnäyttely Pariisissa". Kuva upeasta pelilaudasta on samasta jutusta.

Parastaikaa on täällä Pariisissa, Invaliidihotellissa, joka on jättiläismäinen sotamuseo, näyttely, jonka on järjestänyt "Tinasotamiesten kerääjien seura". (...) Mitään sellaista en luullut edes näkeväni. Koko Ranskan armeija Jeanne d'Arcista ja Patayn taistelusta aina maailmansodan kenraaleihin ja Marnen taisteluun saakka yhdessä ainoassa salissa! Siellä ratsastivat kuninkaan muskettisoturit harmaissa ja mustissa puvuissaan komeiden hevosten selässä, sekä totinen Athos että papillinen Aramis ilmielävinä. Ludvig XIV:n vihollisilta riistämät liput liehuivat värikkäinä. Napoleon marsalkoiden ympäröimänä pienimpiä piirteitä myöten taidokkaasti muovailtuina. Merkillisiä nuo tinaiset pikkumiehet! Kukapa menisi, hetken niitä tarkasteltuaan, väittämään, ettei niissä olisi muutakin kuin pikkusen tinaa ja pikkusen heleitä värejä.

Henrik "Heikki" Brotherus aloitti diplomaattiuransa 1932, joten hänen ensimmäinen asemapaikkansa lienee ollut Pariisi.

Olli Teerimäki (1958)

Olli Teerimäki oli suomalainen Villin lännen "pulp-sankari", joka eli 1880-luvulla Villissä lännessä. Näitä seikkailuja kirjoitti 1958-1959 Erkki Karhunkuru, oikealta nimeltään Erik Dahlberg (1892 - 1976). Hän oli kirjoittanut ruotsiksi Olle Degersvärdin seikkailuista (Västern kallar Olle Degersvärd, Söderström 1945) jo aiemmin ja ilmeisesti tämä samainen sankari heräsi uudelleen henkiin suomenkielisenä näissä seikkailuvihkosissa, joita ilmestyi vain puolenkymmentä. Häneltä ilmestyi 1946-48 Oregon-Mike -sarja kirjailijanimellä Flynn Everett.

Kumpaakin sarjaa näyttää yhä liikkuvan divareissa, joten ne lienevät olleet suosittuja aikoinaan. Kansista ja kuvituksista vastasi A. Bengtsson.

Pää pystyssä ja mieli nuorekkaan itse tietoisena Erkki Olavi Valdemar Teerimäki astuu Amerikan mantereelle aavistamatta, kuinka paljon seikkailuja, vaivoja ja kieltäymyksiä tuo maa oli varannut hänelle.

Olli matkustaa Amerikkaan etsiäkseen enonsa, postimestari Fred Andersonia, siellä kaukana Kultaisessa Lännessä, taivuttaakseen hänet palaamaan kotimaahan ja lunastamaan Ollin kotikartanon Tuomilahden, joka oli joutunut vieraisiin käsiin. Mutta kun hän saapuu perille odottaa häntä musertava uutinen: äsken ammattiin valittu sheriffi Fred Anderson on odottamatta siirtynyt tästä murheenlaaksosta, kahdeksan vastustajiensa luotia ruumiissaan, jättäen ainoana perintönä sisarensa pojalle nipun arvottomia kultakaivoksen osakkeita.

Siellä seisoo nyt Olli Teerimäki, hienon suomalaisen maatilan ainoa perillinen, ilman ystäviä, kolmekymmentä dollaria taskussaan hänen ja nälän välillä ja ilman mahdollisuuksia edes palata kotimaahansa.

Olli on kuitenkin täynnä sitkeätä suomalaista sisua eikä jää seisomaan peukalo keskellä kämmentä. Hän saa paikan rajaratsastajana suurella karjaranchilla Kalliovuorilla, ja nyt alkaa kova ja jännittävä aika. Niin greenhorn kun Olli onkin, hän nopeasti saavuttaa työtoveriensa ystävyyden ja arvonannon ja myös Mariane, ranchin esimiehen reipas tytär ja kaikkien poikien lemmikki, ihailee hänen reippaita otteitaan.

Mutta kotikartanoa Olli ei voi unohtaa - ja Tuomilahti on nyt niin kaukana, kaukana...

Sarja:
1 - Olli Teerimäki lähtee Amerikkaan
2 - Olli Teerimäen ritarinkannukset
3 - Länsi toistaa kutsunsa
4 - Kaksi naista ja yksi mies
5 - Lännen tytär pulassa

Näin kirjoittaa kirjailija itse...

Dollarin luvatussa maassa on tapana sanoa, ettei kukaan
greenhorn lammikon tuolta puolen voi välttää "koiravuosia" ennenkuin tuntee lujaa maata jalkainsa alla.

Omasta puolestani pidin parhaimpana uhrata viimeiset kotimaasta tuomani kolikot rautatielippuun "Villiin Länteen" missä miestä on aina pidetty miehenä. Sinne minua ajoi poikamainen seikkailuhaluni, joka oli kiertänyt suonissani aina lapsuuteni vertatihkuvista intiaanikirjoista lähtien, sekä myöskin halu kerran nähdä omin silmin, oliko tämän päivän Kultainen Länsi yhtä villi kuin minkälaisena se oli kirjoissa esitetty.

Omat kokemukseni ja seikkailuni Lännessä noin 35 vuotta sitten sekä tovereiltani kuulemani jutut kuvittelin jo silloin sopiviksi säilyttää jälkimaailmalle, kun kerran palaisin kotimaahan. Näin syntyi
- OLLI TEERIMÄKI -
Lännen sankari­suomalainen nuorukainen parhaimmillaan!

Rohkenen omistaa nämä Ollin seikkailut kaikille 10-100 vuoden ikäisille, pojanmielellä varustetuille miehille - ja miksei samanikäisille naisillekin - ja hartain toivomukseni on, että ne tuottaisivat lukijoilleni samaa huvia kuin minulle niiden muotoutuessa kirjoituskoneeni näppäimien säestäessä muistikuviani. Ollin reippaassa seurassa vanhimmatkin nuortuvat. Niin on käynyt minunkin!
Lännen terveisin
Erkki Karhunkuru

English summary: Olli Teerimäki was a Finnish "pulp hero" from the late 1950's. Alas, his adventures lasted only for five magazines. The stories were accompanied by small glossary of western jargon, words like greenhorn, posse, showdown, tenderfoot etc. were explained in Finnish.

Technorati tags: Pulp, Cover Art, Wild West

Uuden Suomen huumorisivu (1939)

Veli Giovannin toimittama Huumorisivu ilmestyi Uuden Suomen sunnuntailiitteen takasivulla 1930- ja 40-luvulla. Muiden tuttujen piirtäjien töiden ohella mukana oli myös Pauli Soisalon pilapiirroksia, joiden rento viiva jaksaa ihastuttaa - ja eiköhän tuossa viivassa ole melkoisesti vaikutetta Poika Vesannolta. Myöhemmin Soisalon kuvat modernisoituivat ja hän löysi selvästi oman tyylinsä. Olavi Järven Parhaat pilapiirtäjämme -kirjan mukaan Soisalo eläkepäivinään omistautui keräämään pitkäsarvisten heimoon lukeutuvia kovakuoriaisia. Soisalosta lienee (?) aika jo jättänyt, mutta hänen pilapiirroksensa naurattavat yhä.

Copyright Pauli Soisalo, Uusi Suomi - sunnuntailiite n:o 38/1939

S.G.T.O.Y - Nokia-urheilukengät (1964)

Nokian uudet mallit ovat tulleet markkinoille - vuonna 1964. Iskut ostaisin vielä koska vain, jos vain voisin!

VAUHTI - suunnistajille
PALLO - jalkapalloilijoille
VETO - kevyt yleiskenkä
ISKU - mainio retkeilykenkä
KUNNARI - pesäpalloilijoille

Nokia-urheilukengät

Urheiluun - retkeilyyn - vapaa-ajan viettoon.
Teillä on kerrankin varaa valita!

Suomen Kumitehdas Osakeyhtiö

Mikko ja Musti (1931)

Ensin epäilin tätä Mikko ja Musti -sarjakuvaa Maija Karman (1914-1999) sarjakuvaksi, mutta koska hän olisi ilmestymisajankohtana ollut vasta seitsemäntoista, näyte on lastenlehdestä Pääskynen (n:o 7/1931), niin eiköhän vain kyseessä sittenkin ole Rudolf Koivu. [Edit 4.3.2008: Vaan kun ei ollut, tekijä onkin suuri suomalainen koulutaulumaalari Akseli Einola! Ja onhan tuossa nimmarissa ihan selvästi A ja E, nyt kun sen tietää! Ks. Akseli Einola (1935) ]

Voi ravitsee luonnollisella tavalla (1958)

Tämä meijerijärjestöjen "propaganda" 50-luvun lopulta on herkullista luettavaa... Uhkasiko margariini markkinoita? Kuinka lapsenne pysyy pirteänä herkullisen ruokavalion avulla?

MEIJERIJÄRJESTÖT 1958

Antakaa lapsellenne ravinto- ja rakennusaineeksi sellaista, mitä luonto on itse tähän tarkoitukseen luonut. Tällöin lapsenne saa juuri niitä poltto- ja rakennusaineita, joita hän tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen normaalisti.

Luonto pitää huolen omien tarpeittensa tyydyttämisestä ja siksi se on antanut meille ruokahalun ja makuhermot, jotta osaisimme valita sopivimmat ravintoaineet.

Aidot luonnontuotteet kuten maito, voi, juusto ja ruisleipä ovat herkullisia. Ne ovat jo vuosisatojen aikana tehneet kansastamme sitkeä ja sisukkaan.

LUONTO ITSE SUOSITTELEE MEILLE VOITA. VOI ON TERVEELLISTÄ JA HERKULLISTA.

Pitkät jäähyväiset (1956)

Raymond Chandlerin Pitkät Jäähyväiset (WSOY, 1956, Sapo-sarja 17) oli kirjameemissä "kirja, jota luen parhaillaan". Luettu on. Hieno kirja ja aito klassikko, ei siinä mitään, mutta pakko on todeta kirjan vanhentuneen; Marlowen moraalinen ylemmyydentunto on välillä aivan sietämätöntä... vaan aikansa kuvastin tämäkin romaani on, pientä rasismiakin olin välillä huomaavinani.

Kansi: Heikki Ahtiala

English summary: Above is the Finnish cover of
Raymond Chandler's The Long Goodbye.

Kapteeni ja Ville, taas (1934)

Kapteeni ja Ville (by Poika Vesanto) on jatkuvan fanittamiseni kohde. Ihailkaa tätä graafista taituruutta... sarjakuva on julkaistu 21.4.1934.

Tappelun nujakkaa.

Copyright 1934, Poika Vesanto ja Suomen Kuvalehti

Luokkapilvi (Tag Cloud)

Ihmetteleville lukijoille tiedoksi, että PopuLAARIn sivupaneeliin on ilmestynyt Zoomcloudsin ns. tag cloud, jolle keksin suomenkieliseksi nimeksi sanan luokkapilvi - luokittelun painottamisestahan tässä on kyse. Sen paras anti lienee siinä, että yhdellä silmäyksellä näkee suurin piirtein blogin aihealueet, siis yleisimmät käyttämäni sanat.

Pilvi päivittyy, kun kirjoitan lisää viestejä (sitä mukaa kun atom feedini muuttuu); vanhojen viestien päivittämisestä pilvi ei tunnu välittävän.

Apricot Brandy ja Anis (Alko 177 ja 188)

Joskus vähemmän on enemmän... Alkon vanhat etiketit ovat todella hienoja ja konstailemattomia: kerrotaan vain sisältö, ei sen enempää.

Brandyn brändi saatiin aikaiseksi vain parilla värillä ja tekstityypillä. Eikä se hienostelu myisikään sen enempää, jossei jopa vähemmän...

30º OY ALKO AB 177
APRICOT
BRANDY
FRENCKELL
ANIS
OY ALKO AB
182
FRENCKELL

Ks. myös Karhu-viina.

Rikospoliisin mukana (1957)

Rikospoliisin mukana, tosi jännityksen ystävien ikioma lukemisto (Kustannus Oy Valokirjat 1954-1962) oli yhdysvaltalaista alkuperää oleva kolme kertaa kuukaudessa ilmestynyt lehti, joka julkaisi herkuttelevia tositarinoita (vahvasti dramatisoituna) rikostapauksista Atlantin takaa, usein vielä ronskien kuvien kera.

Lehden motto oli: RIKOS EI KANNATA. Pääkirjoituksen allekirjoitti nimimerkki "Varjo".

Copyright-merkintä oli Fawcett Publications, Inc. and Dell Publishing Company, Inc. Kyseiset yhtiöt julkaisivat paljon true crime -lehtiä. Ao. kansikuva on edustava näyte lehden tyylistä ja sisällöstä.

N:o 6/1957
Otsikot puhukoot puolestaan: 39 murskattua jalkaa, Kuolemantuomio, Kaksi tusinaa säilöttyjä morsiamia, Dullamiehet tyrmään.
Lehdessä mainostettiin saman kustantajan kolmea sarjakuvalehteä: Davy Crockett, Kit Carson ja Buck Jones. Huimapäinen ja kova kolmikko!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä oli takakannessa ilmestynyt klassinen sarjakuva Dick Tracy!
Takasivu on Rikospoliisin mukana -lehden numerosta 5/1957. Strippi on päivätty 31. lokakuuta 1953. © Tribune Media Services

English summary: Rikospoliisin mukana (With the Crime Squad) was a Finnish true crime -magazine (published 1954-1962). It was copyrighted by Fawcett Publications and Dell Publishing Company. On the back cover was Dick Tracy, famous comic strip detective. The magazine's motto was: CRIME DOES NOT PAY. Editorial was signed by "The Shadow" ("Varjo" in Finnish).