Veli Giovanni, Pilajuttuja ja piirroksia n:o 2 (1944)

Veli Giovanni kirjoitti Pilajuttuja ja piirroksia lehden numeroon 2/1944 pitkän pääkirjoituksen, jossa hän muisteli lehden neljännesvuosisataista taivalta. Siinä hän kertoo myös lempinimensä alkuperän...

Pilajuttuja ja piirroksia 2/1944
Kansi: P. Soisalo

Ei niin pientä pilaa,
ettei totta toinen puoli.

Kesällä 1919 ilmestyivät toimittamani "Pilajuttuja ja piirroksia" sarjan ensimmäiset numerot. Samoihin aikoihin ryhdyin toimittamaan Suomen Kuvalehteen ajanvietesivua, joka sekin siis näinä aikoina on neljännesvuosisadan ikäinen. Kumpaakin julkaisua varten tarvitsin itselleni nimimerkin. Siksi valitsin Jenny Blicher-Clausenin romaanin nimen "Veli Giovanni", koska olin Suomen Kuvalehden silloisen toimittajan veli, ja Giovanni on Johanneksen italiankielinen muoto.

Nimimerkki tuli otetuksi liian nopeaan, sillä en ehtinyt ajatella, ettei suomalainen tiedä, miten tämä nimi on äännettävä, eikä meikäläinen kieli useimmissa tapauiksissa osaakaan sitä oikein ääntää. Useimmiten ostaja pyytää vain: "Saanko Kiovannin?" Tuota nimeä kirjoittamaan on Suomen kansa myös ,joutunut hyvin usein. Kerrankin saapui erääseen laatimaani kilpatehtävään yli 80.000 vastausta ja jokaisessa oli nimimerkki vastaanottajana. Suuri G:kin on suomen kielessä niin harvinainen, että se vastaajilta usein vaihtuu muuksi: Diovanni, Fiovanni ym.

Kun minulta on joskus tiedusteltu, miten nimimerkkini olen valinnut, olen sen nyt näin neljännesvuosisadan kuluttua sen syntymästä julkisesti selittänyi.

"Pilajuttujen ja piirrosten" sarjassa on enimmäkseen ollut kuvitettuja vitsejä. Silloin tällöin on ollut humoreskeja.

Suurin osa piirroksista on ollut alkuperäisiä. Jo 6. numero oli kokonaan kotimainen, R. Rindellin kuvittama - "Rindell-numero". Numerossa oli mm. hänen kuvittamansa Tiituksen humoreski "Kattolamppu". Ensimmäisiä ahkerimpia kuvittajia olivat taiteilijat A. Kotilainen ja A. Tawitz. Monet kymmenet kotimaiset piirtäjät ovat kuvittaneet sarjassa julkaisiuja vitsejä. Miellyttävässä muistissa on toimittajalla yhteistoiminta ikihumoristisen Toivo Vikstediin kanssa. Hänen kuvansa ovat näihin asti säilyttäneet tuoreutensa ja niitä voi julkaista vielä nyt yhtä hyvin kuin vuosikymmeniä sitten. Muistan hänen leppoisan tapansa suhtautua niinkin arkailuontoisiin asioihin kuin piirustuspalkkio-kysymys. Kun olin tarjonnut hänelle piirroksesta määrän, joka oli enemmän kuin muille alkuaikoina, sanoi Topi Vikstedt: - Voi hyvä Giovanni, sehän menee alle omien hintojen!

Moni alkava piirtäjä on saanut koetella voimiaan ensimmäisiä kertoja juuri "Pilajuttujen" sivuilla. Pilalehtien tehtävänä on aina ollut mahdollisuuden antaminen karrikatyyritaiteen kehittymiselle. Tämä taide on tehokas ase vinoon kehittyvien ilmiöiden havaitsemiseksi. Toivottavasti sarjani on täyttänyt jollakin tavalla tämänkin tehtävän.

Pilajuttujen ja piirrosten pääasiallinen tarkoitus on ollut hyvän tuulen ja iloisuuden luominen ja levittäminen. Miten se tässä tehtävässään on onnistunut, siitä kai puhuu se suosio, jota sarja aina on nauttinut huumorintajuisen yleisön puolelta. Tämän päätarkoituksen ohella se on tietämättä suorittanut sellaisiakin tehtäviä, jotka tavallisesti kuuluvat aivan muille. Siitä pari esimerkkiä. Jotkut nyt jo aikaihmisiksi varttuneet kansalaiset ovat väittäneet oppineensa lukemaan Pilajuttujen avulla ja - Lapinlahden hullujenhuoneessa "Pilajuttuja" on käytetty jonkinlaisina oppi- ja tutkimusvälineinä.

Eräänä päivänä talvisodan jälkeen soitti minulle Lapinlahden ylilääkäri, prof. F. ja tiedusteli, olisiko minulla antaa hänelle "Pilajuttuja", koska "joku p- oli vienyt" hänen kaikki numeronsa.

- Ne ovat niin mainioita, sanoi professori. - Olin jo kiittää tunnustuksesta, vaikka se tuli vähän omituiselta taholta, mutta sitten seurasi jatko: - Katsokaas, minä käytän niitä kokeillakseni mielenvikaisuuden astetta. Minä projisoin kuvan seinälle ja luen siihen kuuluvan vitsin. Ne, jotka ymmärtävät sen, ovat paljon vähemmän sairaita kuin ne, jotka eivät millään tavoin reagoi siihen.

Huumorin taju ei ole viisaittenkaan joukossa vain määrältään, vaan myös laadultaan erilainen eri ihmisissä. Toiset voivat nauraa kuvalle tai vitsille, joka jättää toiset aivan kylmiksi. Sen vuoksi täytyy jokaisessa numerossa olla "osansa kullekin".

Kun näin olen kerran neljännesvuosisadassa ottanut rohkeuden puhua nimimerkistä itsestään ja hänen julkaisustaan, haluan samalla käyttää tilaisuutta kiittääkseni kaikkia avustajiani, piirtäjiä ja vitsien lähettäjiä, siitä hauskasta, millä he ovat julkaisuni täyttäneet, sekä yleisöä, joka on ostanut ja lukenut näitä kirjasia.

Yhä suosioonne tunkeutuen

PS. Mainittakoon, että J. Blicher-Clausenin "Veli Giovanni, kertomus Fiesolesta" ilmestyi suomeksi vuonna 1908 Hilja Nuormaan kääntämänä ja Otavan kustantamana. Veli Giovannin oikea nimi oli siis Hillari Johannes Viherjuuri.