Auringossa kylpijät (1929)

Päivä paistaa, perho lentää
eikä kerro minne entää.

Arvilyn runon "Auringossa kylpijät" (Pääskynen 13-14/1929) kuvituksena on käytetty valokuvaa, jossa tyttö ja poika loikoilevat suvipäivää suomalaisessa maalaismaisemassa (taustalla hienoa riukuaitaa).

Vanhoissa valokuvissa haikeutta (kirjoitti joskus joku, ehkä Susan Sontag?) synnyttää se, että niissä olevat ihmiset ovat yhtäaikaisesti sekä elossa että läsnä, sekä kuolleita että poissa. Kuvan poika ja tyttö olivat nuoria aikuisia, jos elää saivat, kun sota syttyi. Mutta tuon kesäpäivän he ehkä muistivat elämänsä loppuun asti.

Suvituuli soittaa, soittaa,
kirkas viulu sillä on. -

Ks. myös Lasten runoja (1916) ja Lasten runoja (1914).