The Style Council / Our Favourite Shop (1985)

Me ollaan niin viileet!
Mick Talbot ja Paul Weller.

Useimmitenhan C-kasetin kansi oli yksinkertaisesti vain pienennetty kuva LP-kannesta. Se tarkoitti tietenkin sitä, että kutistetusta kannesta ei erottanut juuri mitään yksityiskohtia.

Tyylitietoinen Style Council (>>Wikipedia) (kuinkas muutenkaan) käytti Our Favourite Shopin kasetin kannessa hyvin selkeätä mustavalkoista valokuvaa kun taas LP:n kannessa oli hauskoja detaljeja täynnään oleva "suosikkikauppamme."

Our Favourite Shop taisi myös olla Style Councilin paras levy. "Walls Come Tumbling Down!" En voi ymmärtää, että siitä on jo kaksikymmentä vuotta...

Yhdysvalloissa levy julkaistiin nimellä Internationalists, taas eri kannella (eBaystä löytyi kuva), joka on selvästi otettu saman session aikana kuin kasetinkin kansi.

• PS. Ylen uutisissa kerrotaan, että Vinyyli on löytänyt uuden sukupolven. "Vinyyliset äänilevyt eivät suostu katoamaan, vaikka esimerkiksi c-kasetit ja kelanauhurit on kuopattu."
• Alkoholin ja Naisten yhdistetty voima: "Tilanne on siinä mielessä loistava että aikakaudella milloin tyylisuuntana on CD, DVD ja i-podi on ihmisiä ja tilanteita milloin c-kasetti on ainoa toimiva formaatti. Tänään on Iron Maiden päivä. "
• Kasetti WALKMAN on yhä myynnissä, WM-FX197.

 

Technorati tags: Music, Style Council, Dead media, Cassette

The Jam: In the City (1977)

The Jamin In the City on jostain syystä uskottavimmillaan c-kasettina, vaikka onhan näistä remasteroidut cd:t tehty, totta kai.

Away from the Numbers soi vieläkin välillä päässä, vaikka minulla ei kasettisoitinta ole ollut herran aikaan. Pitäisi varmaan hankkia...

"Ticket" muuten tarkoitti muistaakseni rivimodia, "number" ja "high number" olivat vähän pidemmälle edenneitä alan harrastajia ja "face" sitten jo kutakuinkin mod-eliittiä. Siitä se The Face-lehtikin nimensä keksi. Ja Small Faces.

C-kasetin estetiikkaa!

English Summary: The aesthetics of the old c-cassette! Jam's In the City has never looked more cool than this. You lot can buy those remastered CDs... I got by in time.

Wind & Wuthering

Olen aina jotenkin pitänyt tästä Genesiksen kannesta. Albumiin verrattuna kasetin kannessa puuta on asemoitu keskemmälle.

Wind & Wuthering on oikeastaan myös yhtyeen viimeinen proge-levy, ja erittäin hyvä sellainen. Nyt kun on jälkeenpäin ostanut näitä uudelleen CD-levyinä, tuntuu kuin kuuntelisi aivan eri musiikkia - sen verran äänimaailma muuttuu vanhaan kasettiin verrattuna.

Charisman Hullu Hattumaakari -logo on myös aivan vastustamaton...

Roxy Music

>>More C Cassettes! Lisää C-kasetteja!

Roxy Musicin levykannet olivat yhtä taiteellisia kuin levyjen sisältämä musiikki. Bändin johtohahmo Bryan Ferry totesi, että kauniilla naisilla myydään mitä tahansa, miksei siis myös poppia.

Ensimmäisen albumin kansi oli avattava panoraama satiinilakanoilla ojentelevasta neitosesta (Kari-Ann Moller). Kantta pidetään klassikkona.

Ohessa olevan kasetin kansi keskittyy kuvasta vain olennaiseen.

Roxy Music - Remake Remodel live 1973 (YouTube)

Videolta huomaa, mistä John Travolta keksi "uuden" lookinsa Saturday Night Fever -elokuvaan!

Faces, Ooh La La -kasetti

Tässä Faces-yhtyeen (Warner Bros, 1973) kasettikotelossa, Ooh La La, ei ole lainkaan avattavaa kantta. Kasetista näkyy vähän selkää kotelon sisältä ja se vain vedetään ulos. Ratkaisu on hieman halvan oloinen. Nauhakin oli niin huonossa kunnossa, että jouduin avaamaan kasetin ja siirtämään nauhan toiseen kasettiaihioon.

Kaseteissa oli joskus hieman erilainen kansi kuin lp:ssä. Niin tässäkin tapauksessa, kts. Seventies' Greatest Album Covers: Ooh La La. Albumissa kansikuvan hahmon silmiä ja suuta pystyi liikuttamaan!


Joku aikaisempi omistaja on värittänyt tussilla kasetin nimen punaisella...

http://www.the-faces.com/audio/oohlane.ra

The Yes Album ja Ampex-kotelo

C-kasettien kotelot (saranasysteemi) menevät helposti rikki, varsinkin pudotessaan. Vuosien varrella markkinoilla oli muitakin malleja kuin se kaikkein yleisin. Vanha The Yes Album julkaistiin aikoinaan Ampexin mustassa muovikotelossa, jossa ei ollut saranoita vaan taittuva selkä. Se sulkeutuu naksahtaen ja koko kotelon voi huoletta tunkea vaikka taskuun.

Vaikka kasetin kansikuva näyttää aika tavalliselta, kuvan ottaminen ei ollut helppoa. Kts. The Yes Album Sessions. Sääli, ettei bändi suostunut käyttämään sitä kuvaa jossa muovipää on liekeissä...!

C-kasetti: Ten Years After, Watt

C-kasetti oli kätevä ja helppokäyttöinen mediatallenne, jolle oli hyvin helppo myös itse tallentaa musiikkia (vaikkapa Nuorten sävellahjan ja Rock eilen tänään -ohjelmien parhaita kytäten). Monilla nuorilla oli myös halvat "mankat", jotka kulkivat mukavasti mukana, jo ennen Walkmania.

Nykyään monet valittelevat, että CD:n kansitaide on liian pientä; c-kasetissa saatiin tyytyä vielä pahempaan tihrustamiseen.

Ten Years After: Watt (klikkaa tästä nähdäksesi albumin kannet ja vertaa alla olevaan kasettiin)