Me olemme voittajia
- näkeehän sen tosin iloisesta ilmeestämmekin, mutta kerromme kuinka se oikein kävi.
Söimme ahkerasti Hellaksen "pisteellisiä" makeisia, keräsimme yhtä ahkerasti niissä olevia olympiarengaskilpailun pisteitä ja lähetimme ne kilpailun päätyttyä Hellakseen ja - voitimme makeisia. Nyt osallistumme innolla uuteen kilpailujaksoon, joka päättyy toukokuun 31. päivänä. Oletteko, tytöt ja poja, jo mukana. Ekstrapriimapussikin antaa peräti 3 kilpailupistettä.
Hellas=makeisilla olympialaisiin
Ja jotain historian ystäville.
Vuonna 1910 Nuchim Bonsdroff myi Helsingin karamellitehtaan Turun haaran Rudolf ja Hugo Gardbergille. Tehtaan nimeksi tuli Osakeyhtiö Hellas Aktiebolaget Makeistehdas. Rudolfilla (joka aiemmin muuten myi myös polkupyöriä) oli hyvät suhteet Venäjälle, varsinkin Pietariin, josta hän rekrytoi karamellimestareita (tärkein uusi pääoma eli reseptitkin saatiin siinä samalla). Päämääräna oli saada makeiset luksuksesta koko kansan herkuksi. Alussa Hellaksessa valmistettiin lisäksi liköörirakeita, piparminttua, kahvipapuja ja dragée-kuulia. 1920-luvulla alettiin valmistaa maitosuklaata ja kermatoffeeta.
Lama-aikaan (1931) Gardbergin tehdas yhdistyi Huhtamäki-yhtiöön. Vuonna 1951 tapahtui sellainen tärkeä asia kuin Jenkki-purukumin tuominen markkinoille. Turun Hellaksella keksittiin ksylitoli (1975) ja makeiset muuttuivat terveysvaikutteisiksi. Hellas-nimi hävisi kokonaan 1989. Nykyaikana makeissegmentti tunnettiin Leaf-nimellä.
Hollantilainen ylikansallinen yritys CSM osti Leafin 1999. CVC Capital Partners osti kohta CMS:n makeisteollisuuden ja lopetti toisen omistajan, pääomasijoittaja Nordic Capitalin, kanssa Leafin Turun tehtaan toiminnan. Koko tehdas ajetaan vaiheittain alas 2006. Ekstrapriimapussien aika on lopullisesti ohi. Tuplan valmistus siirretään Ranskaan. Huhtamäki tekee nykyisin pääasiassa kertakäyttöastioita... Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Lähteitä: Turun Sanomat ja Wikipedia.
PS. Kiitos maininnasta, Neulaset Jonossa.
Tekstit
Vanhemmillani oli ystäviä, jotka olivat Hellaksella töissä. Nuo ystävät olivat odotettuja kylävieraita, toivat aina mukanaan ison, ruskean paperipussin täynnä vioittuneita, myyntiin kelpaamattomia, mutta suussa sulavia suklaakonvehteja.
VastaaPoistaNoista pisteen keruista tuli mieleen, kun 60-luvulla perheen ekat kamerat olivat cocacola-kameroita, piti vaan kerätä riittävästi pullon korkkeja, koko suvun voimin.