Han Suyinin populaariklassikko Päivien kimallus sai arvoisensa upean kannen Suuren suomalaisen kirjakerhon painoksessa vuonna 1970, tekijänä Mirjami Marttila. Kannet jatkuivat usein koko päällyspaperin mitalla, jolloin niihin saatiin "panoraamaa"... Olen samaa mieltää Jurin kanssa, joka ihmettelee kommenteissa: "mihin ovat hävinneet sommittelu, kompositio, kirkkaat värit, toiminnan kuvaukset, tekstatut kirjasimet, kekseliäisyys?" Ennen pystyi tunnistamaan kansitaiteilijoita tyylin perusteella, enää ei.
Tekstit
Vaimo sanoisi tästä, että siitä saisi hienon kangaskassin. Jos se vain siis olisi kangas... Hyvää kesälomaa!
VastaaPoistaTuo kansitaiteilija on tainnut saada nimeä juuri tekstiilitaiteilijana - joten "silmäsi" kertoi ihan oikein.
VastaaPoista