Kaari Utrio, Viipurin kaunotar (1974)

Mikäli aiotte takakansi- ja lievetekstien kirjoittajaksi, ottakaa tästä mallia. Kaari Utrion Viipurin kaunotar vetää melkein muutenkin vertoja jollekin markiisi de Saden "hyveellisen neidon koville kokemuksille"...

Kansikuvassa on tavoitettu hienosti keskiajan värikkään vaaleanpunainen tunnelma, ja neito on tosiaankin kuutamonvaalea.

Utrio_Viipurin_kaunotar, originally uploaded by lurker_again.
Päällys: Hannu Taina (Suuri Suomalainen Kirjakerho)

Uudessa romaanissaan Kaari Utrio kertoo kauniin Elina-neidon kohtalosta 1500-luvun Viipurissa. Elina Folkentytär Tavast on ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin on uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajoaa taivaan tuuliin. Perhe muuttaa "vieraiksi" Elinan rikkaan kummin, porvari Paavo Ruisjalan vauraaseen taloon.

Folke Eskilinpoika Tavast on viekas ja neuvokas mies, mutta aviomiestä hän ei pysty hankkimaan kauniille, rutiköyhälle tyttärelleen. Hän päättää kokeilla onneaan Turussa ja johdattaa tyttöparan entistä suurempaan surkeuteen, savupirtin lauteille armopalaa syömään, ruton ja nälänhädän kauhistukseen. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on vielä hämärämpi kuin hänen omansa, mutta jonka mahdollisuudet ja voimavarat ovat monin verroin suuremmat.

Kuutamonvaalean Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan niin että kipinät sinkoilevat. Kaunis Elina sietää vielä Henrikin ja emäntäpiika Saara Riikoisen läheiset suhteet, mutta kun isäntä Tornion tuliaisina tuo Pohjolasta tumman ja tulisen Larissan, karkaa kaunis Elina yönselkään mukanaan Henrikin paras hevonen.

- Vasta monen katkeran erehdyksen kautta oppivat hento Elina ja muhkea Henrik rakastamisen taidon.

Romaanin taustana on jännittävät historialliset tapahtumat - tanskalaisten verinen ryöstöretki Turun kaupunkiin ja koko keskiajan värikäs Suomi, jonka pappeja ja ritareita, paheenpesiä ja omahyväisiä porvarispiirejä Kaari Utrio kuvaa aidosti ja verrattoman humoristisesti.

Ks. myös Pirkkalan pyhät pihlajat (1977)

• PS. Kuuden sanan scifi-novelleja näyttää ilmestyvän aina vain!