Triffidien kapina (lukemani painos, Otava 1962) on kelpo kesälukemista rikkaruohojen kitkemisen ohelta - tilanne voisi puutarhassa toden totta olla paljon pahempikin! John Wyndhamin kasvikauhut muistetaan Suomessa yhä niin hyvin BBC:n suositun televisiosarjan takia, että triffidit ovat jääneet muistiin täälläkin (kts. Hiljaista huutelua, jossa jättiputkea hauskasti verrataan triffidiin).
Tarina on yllättävän synkkä, ja jotenkin sukua edellisen viestin Linnuille, eläinkunnan sijasta päälle käy kasvikunta. Käy ilmi että kaikkeen on loppujen lopuksi syypää ihminen itse, eivät kasvit tai meteorisateet. Britanniassa jo vuonna 1951 ilmestyneessä kirjassa pohditaan (juonen kautta, ei suoraan) yllättävän modernisti ja syvältä luodaten ihmisen vastuuta ympäristöstään, käsitellään bioteknologiaa ja siitä mahdollisesti seuraavaa maailmankatastrofia. John Wyndham Parkes Lucas Beynon Harris on muuten yksi tiedemiesten suosikkitieteiskirjailijoista, kakkosena heti Isaac Asimovin jälkeen.
Jānis Joņevs: Doom 94
-
Kansi: Safa Hovinen / Siltala.
*Olin pukeutunut pitkään ja hartaasti ja jopa katsonut peiliin. Minulla ei
ollut vieläkään yhtäkään oikeaa hevarivaatekappa...
Mahtava kansi!!! Enpä ole ennen törmännytkään. Kuka mahtaa olla Gideon?
VastaaPoistaEkspressiivinen kansi välittää hyvin kirjan kauhun tunteen. Perskatti, kun kirja on mökillä - en pääse tarkistamaan, lukeeko kansitaiteilijan täydellinen nimi sisäliepeessä tai kannessa. Täytyy muistaa selvittää.
VastaaPoistaMinulla on kappale juuri kyseistä painosta, mutta siitä puuttuu takakansi. Valitettavasti kansikuvan tekijää ei ole etukannessa eikä etulehdillä.
VastaaPoistaIhan toinen juttu Mette, saanko kysyä, oletko Sinä tuo pikkutyttö pallon kanssa?
VastaaPoistaEi löytynyt kansikuvataiteilijasta mainintaa takakannestakaan, ken lie Gideon?
VastaaPoista