Alfred Hitchcockin Linnut, joka jälleen kerran näytettiin eilen televisiossa, on outo ja kiehtova elokuva. Kaikissa Hitchcockin elokuvissa on tarkoituksellisesti katsojan "sovinnaisuutta" häiritseviä elementtejä, mutta Linnuissa ei muuta olekaan. Loppu on kaikkein pahin, ei mitään sovitusta, ei pelastusta, ei edes tekstiä THE END. Alkuperäisen julisteen viesti olikin paljon ironisempi kuin katsojat etukäteen arvasivat: PLEASE DO NOT SEE THE END FIRST!
Äänitaustakin on psykologinen kuvan tehoa lisäävä iskusto, ei perinteinen soundtrack.
Nyt kun mestarin elokuvia on näytetty useaan kertaan, Linnut ja Psyko nousevat selvästi muiden yläpuolella.
Elokuva on todella hämmentävä, koska tapahtumille ei esitetä mitään järjellistä syytä, ja sitähän katsoja odottaa. Elokuvassa on äärimmäisen tehokas loppu, joka samanaikaisesti vetää puoleensa ja sulkee pois. Mysteeri jää.
VastaaPoistaJonkinlainen vihje annetaan, että ne pahaenteisesti kuvatut "love birds" olisivat katalysaattori tapahtumille, ja katsojan epäilyjä vahvistetaan sillä että tarinan pikkutyttö ottaa häkkilintunsa pakoautoon mukaan - siksi linnut eivät ehkä hyökkää auton kimppuun, koska niiden johtajat lähtevät liikkeelle kapinaa levittämään (arvailuahan tämä on). Mutta, lokithan olivat kerääntyneet parveksi jo aivan elokuvan alussa lintukaupan edessä olevalle aukiolle ennen kuin Melanie oli edes ehtinyt ostaa lintuja.
VastaaPoistaYliomistavan äidin teema on tässäkin elokuvassa mukana. Toisin kuin viestissäni sanoin, elokuvan lopussa on ehkä pieni ripaus toivoa, kun Melanie nojaa vasten Mitchin äitiä joka nyökkää hyväksyvästi päätään.
Hyvin tutun näköinen herra muuten astelee ulos lintukaupasta koiria taluttaen elokuvan alussa...
VastaaPoistaHitchcock halusi tehdä cameonsa elokuvan alussa, jotta yleisö (juonen kustannuksella) ei alkaisi odottaa että milloin se Hitch oikein ilmestyy...
VastaaPoista