Katto-Kassinen tulee ulos komerosta

Aikaisemmin PopuLAARIssa esiteltiin Nuoli-lehti, jonka Kirjanurkassa kerrottiin Astrid Lindgrenin uudesta kirjasta (1956) Pikkuveli ja Katto-Kassinen: "Isälle ja äidille tuottaakin Katto-Kassinen suuria vaikeuksia, sillä millään he eivät tahdo saada vieroitettua Pikkuveljeä tästä huonommasta minästä. Vaikka kauan kaivattu koiranpentukin saadaan taloon, niin silti häärää Kassinen omalla sarallaan."

En tiedä, onko arvostelija lukenut kirjan kunnolla, sillä tuo "huonompi minä" ei ollut mielikuvitusta vaan todellakin olemassa!

Ilon Wikland, joka syntyi Virossa vuonna 1930 ja pakeni Haapsalusta Ruotsiin 14-vuotiaana, on kuvittanut Katto-Kassisen lisäksi (kts. yllä) monet Lindgrenin parhaista kirjoista (Veljeni Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär).

Ensin he näkivät vain vaatteita, mutta sitten he kuulivat hihitystä komeron ylimmältä hyllyltä ja siellä kökötti pieni, pullea setä.

Hiukan hintahtavan oloinen ilkeilyyn ja itsekkyyteen vahvasti taipuvainen (aikuinen!) Katto-Kassinen on omituinen ja lasten mielestä usein pelottavakin hahmo. Alle kouluikäinen poikani pillahti peräti kauhun sekaiseen itkuun Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä. Ne kummitusleikit olivat liikaa...