Katselen puutarhatontun pään yli
länteen,
enkä tiedä mistään niin yhtään
mitään.
Minun ei tarvitse, sillä olen vielä
järjetön luontokappale.
Tuuli kulkee nurmikolla
kuin koppakuoriainen ruohoa
heilutellen
- ja suustani pääsee outo ääni.
Runotorstain 58. haaste.
PS. Ja kiitokset Emily Dickinsonille ja P. Saarikoskelle innoituksesta.
Tekstit
Toinen tonttu puhuu ja toinen vain on.
VastaaPoistaTykkäsin tästä paljon. Ja minkä ikäinen hän tarkalleen olikaan? :)
VastaaPoistaRunolapsen iästä en tiedä, mutta on hän ainakin vähän puutarhatonttua pidempi...
VastaaPoistaTontun lapsi?
VastaaPoista"Tontun lapsi?"
VastaaPoistaLantun topsi...
"Tiedoton" tila voisi silloin tällöin olla itse kullekin tarpeen..
Lapsi tietää paljonkin, kaiken tarvitsemansa:)
VastaaPoistaMielettömän upea.
VastaaPoistaSiihen nähden, että juuri oppii puhumaan (?) ymmärtää jo kovasti paljon abstraktin tuntuisia asioita :) Pidin lopusta alkaen "Tuuli kulekee nurmikolla" -säkeestä.
VastaaPoista