28. elokuuta 2007

Punainen sulka (1957–1970)

Kanadan saloilla oli pakkastalvi.
Kuu kohosi niiden ylle punaisena pallona;
se valoi kimmeltävää kumotustaan
yön rajattomaan hiljaisuuteen.

Yllä olevilla sanoilla alkaa J. O. Curwoodin Sudenpyytäjät (The Wolf Hunters). Tällaisia erämaaseuduille sijoittuvia seikkailuromaaneja pojat joskus lukivat - ennen pelikonsoleita ja RuneScapea.

Punainen sulka – parhaita seikkailuromaaneja oli WSOY:n kirjasarja, jossa vuosina 1957–1970 julkaistiin kolmisenkymmentä pojille (ja toki myös joillekin tytöille) tarkoitettua romaania, Arthur Conan Doylesta Alexandre Dumasiin. Jack Londonin Korpien kutsu on tuttu monelle lukijalle juuri tästä sarjasta, jota löytää yhä divareista suuret määrät niin kova- kuin pehmytkantisena.

Mieleeni on myös jäänyt Jan Iwar Billowin Aaveprikaatin ja Sinisen naamion nuori salapoliisi Ville Koivu.

Ville, [setä] oli sanonut, on juuri sellainen poika, jollaista tarvitsisin yksityisetsivän toimessani. Ikäisekseen hän on suuri ja vankka, hänellä on nopea käsityskyky, ja olen melko varma, että hän kykenee pitämään päänsä kylmänä jännittävissä ja vaativissa tilanteissa.

Ville oli kuin toinen aikaisempi suosikkini, Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist, nyt vain teini-ikäiseksi kasvaneena, ja ovathan he kumpainenkin ruotsalaista alkuperää. Billowin kirjat oli tosin lokalisoitu niin hyvin, että pidin niitä aikoinaan täysin suomalaisina. Mikähän Villen nimi on ruotsiksi? En löytänyt tietoa ahkerallakaan googlettamisella...

Punaisen sulan mieltä kiehtovasti sommitelluista kansista vastasi usein Toivo Fahlenius (ks. molemmat kannet yllä).

PS. Digijulkaisut-blogissa on löydetty hieno heikko signaali menneisyydestä: Tulevaisuuden tietojärjestelmiä 1930-luvun malliin.

[Kommenteissa tiedettiin, että Ville Koivu oli ruotsinkielisissä alkuteoksissa Villy Björk. Kiitos, ystäväni kirjastonhoitaja.]

9 kommenttia:

  1. Omat Punainen sulka -suosikkini olivat Karl von Schoultzin Seikkailu Siinailla ja Seikkailu Suezilla. Lapsena en vain jostain syystä tajunnut kirjailijan olevan suomalainen ja ihmettelin, miten sankarit ovatkin suomalaisia YK-miehiä.

    VastaaPoista
  2. Ah, Curwood. Poikana ihan jänskimpiä reissuja olivat nuo Sudenpyytäjät ja jatko-osansa Aarteenetsijät.
    Pitäisi kai mennä penkomaan divareita tai kirppareita, jos vaikka löytäisi molemmat kohtuuhintaan.

    VastaaPoista
  3. Niin, siis myös tytöt lukivat Sudenpyytäjää ja Aarteenetsijöitä ja kaikkia muita ihania kirjoja jotka olivat paljon ihanampia kuin lällyt tyttöjen kirjat, mikä pistääkin nyt taas miettimään. Hmmm

    VastaaPoista
  4. Ystäväsi kirjastonhoitaja tiedottaa, että Ville Koivu oli ruotsinkielisissä alkuteoksissa Villy Björk.

    VastaaPoista
  5. Seikkailut Siinailla ja Suezilla muistan minäkin innolla lukeneeni.

    Ja totta kai myös monet tytöt tarttuivat Punaisen sulan raisuihin rompsuihin.

    VastaaPoista
  6. Curwoodista on aikas perusteellinen hakusana teoksessa Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita (ed. by yours truly). Minäkin luin Karl von Schoultzeja pienenä, mutta en oikein muista niistä mitään. Tämä on taas tätä suomalaisen kirjallisuuden kirjoittamatonta historiaa. Voisiko tehdä kirjan aiheesta, jossa ei mainittaisi Väinö Linnaa eikä Anja Kaurasta tai Joel Lehtosta?

    VastaaPoista
  7. Minulla on (Kirjatorilta ostettu) Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Erinomainen hakuteos.

    Linna oli mukana ns. Mäkelän piirissä, johon kuului myös viihdekirjailijoita kuten Kauko Valta - paras suomalainen kirjailijanimi ikuna.

    VastaaPoista
  8. Onko muuten siinä Yrjö Varpion uudessa elämäkerrassa (joka muuten näyttää mas-sii-vi-sel-ta) mainintaa, että Linna olisi kirjoittanut novelleja lehtiin ennen Päämäärää tai samoihin aikoihin?

    VastaaPoista
  9. Ole hyvä, vanha kamu.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: