11. syyskuuta 2008

Teräsmies 3/1970

Teräsmies 3/1970 on yksi halutuimpia ja kalleimpia suomalaisia supersankarilehtiä. Siitä on huuto.netissä maksettu jo 219 euroa (28.06.2008). Innostuin, kun löysin tämän vanhasta pahvilaatikosta. Vaan joku idiootti on ampunut sen läpi ilmakiväärillä!! No, onhan ainakin lukukappale.

Lehdessä on hieno aukeama Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta otsikolla "Tukikohdan ihmeellisyyksiä." Aika egosentrinen kaveri tämä kryptonilainen...

14 kommenttia:

  1. Tuo korkea hinta koskee useimpia noita 70-luvun taitteen Teräsmiehiä. Tuo ei tietääkseni ole se kaikkein harvinaisin numero. Hintaa nosti kaksi todella innokasta ostajaa, joiden kilpahuutelu kasvoi kunnon yhteenotoksi :) Onnea voittajalle.

    Arvokas tuo on, jopa läpi ammuttuna :)

    VastaaPoista
  2. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii.

    Kävin tosiaankin läpi vanhaa, nuoruusvuosien paffilooraa - ja sieltä löytyi kaikkea kivaa jota pitää PopuLAARIssa vielä esitellä.

    Ja on jo esiteltykin.

    VastaaPoista
  3. Samaan "käsittämättömät hinnat" sarjaan taitavat kuulua myös vuosikerran -84/85 ryhmä-x:t.

    VastaaPoista
  4. Samaan "käsittämättömät hinnat" sarjaan taitavat kuulua myös vuosikerran -84/85 ryhmä-x:t.

    Ja Turun sanomien painon Muumi-albumit.

    Jimmy Olsen (Teräsmiehen kaveri!) on muuten aika paska sarjis. Eikös itse 'King' Kirbykin kirjoittanut ja piirtänyt sitä?

    VastaaPoista
  5. Onkos tuo mr. Grayson tuolla lepakkohuoneessa sama, joka Tom Dooley-laulussa aavisti "teon tuon hirveimmän?"

    VastaaPoista
  6. Toisaalta on hyvä, että sarjisten hinnat nousevat. Silloin lehdet säilyvät paremmin eikä niitä heitetä roskiin.

    VastaaPoista
  7. Näyttää niin tutulta tuo tukikohtakaavio, että oon saattanut joskus mukulana tuota kiinnostuneena tutkia. Tai sitten se on ollut silloin 70-luvulla jossain muussakin numerossa.

    VastaaPoista
  8. Ihan kaikesta huolimatta 219 euroa on ihan liikaa sarjakuvalehdestä. Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä olisi vaikea löytää kirjaa, joka maksaisi niin paljon! Huuto.netin kilpailut vääristävät hintatietoisuutta ja voivat johtaa siihen, että tietämättömät myyjät ja satunnaiset tavaran kauppaajat nostavat hintojaan käsittämättömiin summiin. (Toisaalta voisi sitten toivoa, että tulee vastaisku, kun muista Teriksistä ei sitten saakaan yli kahtasataa euroa.)

    VastaaPoista
  9. Ihan liikaa on.

    Näitä hintakupliahan aina joskus muodostuu. Esimerkiksi ensimmäinen Maxi-Tex "Kadonnut Pueblo" on kallis, koska kaikki luulevat, että se on kallis (hinta oli pitkään jopa satasessa). Niitä on kuitenkin liikkeellä jokseenkin saman verran kuin muitakin Maxeja (pyynnöt reippaasti alle kympin). Eli kyllä se sieltä vielä romahtaa.

    VastaaPoista
  10. Heh, olen jo kaksi kertaa löytänyt divarista Kadonneen pueblon alle kympillä (ja toisen myynyt mojovalla voitolla Huuto.Netissä). Toisaalta ei hinta laske, ellei kysyntä laske. Tex Willereissä on muutenkin ihan ostohysteria ollut päällä jo pitkäääään.

    VastaaPoista
  11. Voihan sitä väittää löytävänsä jonkin Kadonneen Pueblon halvalla. Vaan se ei ole totta, että niitä halvalla löytäisi jostain. Markkinat tietävät tämän kokeilupainoksen arvon. Se ei todellakaan ole yhtä yleinen kuin muut jätit, tarkasta vaikka painosmäärät. Itsellä on näitä odottamassa arvonnousua hyllyssä 10kpl, joista osa lukemattomia. Revi siitä.

    VastaaPoista
  12. Huomasithan, että oma kommenttini on kahden vuoden takaa - silloin löytyi. Sen myyntiin menneen Kadonneen pueblon ostin kuudella eurolla. Viime vuonna joku oli löytänyt kirpparilta vielä halvemmalla.... Pueblosta pyydettiin parhaimmillaan satasta, nyt saa jo puolet halvemmalla.

    VastaaPoista
  13. Jaahas. Sieltä se sitten löytyi. Minä keräsin koulupoikana 1970-luvulla kaikki sen ajan supersankarisarjakuvat mitkä vain löysin, ja monia muitakin sarjakuvia. Lopulta niitä oli sellaisen normaalin FIN-lavallisen verran, eli pari kuutiometriä.

    Kun lapsuudenkotini, omakotitalo, laitettiin myyntiin 1980-luvun alussa, teimme muuttoa kahtena päivänä. Näiden päivien välisenä yönä, kun osa tavaroistamme vielä oli vanhassa talossa, joku oli murtautunut taloon ikkunan kautta ja varastanut ainoastaan minun sarjakuvalehteni, ei mitään muuta.

    Epäilin, että asialla oli kaksi naapurikylän teinipoikaa, joille olin pari viikkoa aiemmin lainannut sarjakuviani. He olivat ainoat, jotka olivat nähneet lehtipinoni kaapissa. Asian selvittäminen jäi kuitenkin sikseen, sillä jo seuraavana päivänä muutto valmistui, ja uusi asunto oli ihan toisella paikkakunnalla.

    Ja tämä Teräsmiehen numero... No, minä olen se idiootti, joka ampui siitä läpi lutkulla. Sain v. 1977 syntymäpäivälahjaksi lutkun, jonka tehoa testasin silloisilla Teräsmies-lehdilläni. Minähän vain keräilin sarjakuvia siihen aikaan, en voinut mitenkään tietää, että ne olisivat vuosikymmeniä myöhemmin arvossa arvaamattomassa.

    T. Matti V. Lohjalta

    VastaaPoista
  14. Jostakin divarista tuon aikoinani hankin (minä en sitä "keikkaa" heittänyt, Matti!). En edes muista koskaan olleeni Lohjalla.

    Muistelen itsekin aikoinani kesällä ampuneeni ilmakiväärillä vanhoja MAD-pokkareita. Suosittu poikain hupi on ollut tuo, jossa yhdistyivät sarjakuvat ja ammunta.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: