13. lokakuuta 2007

Arki

Arjen alla on jotain piilossa,
jota ei koskaan muista.
Se tulee mieleen vain silloin
joskus harmaanhaaleina kesäiltoina

kun paskakärpänen kävelee kädellä
ja kun istuu vanhassa nojatuolissa.

Sitten sitä ei enää taas muistakaan,
vaikka se tuntui niin tärkeältä.


Runotorstain .

5 kommenttia:

  1. hih! Paskakärpänen oli hyvä juuri tässä mietteessä! :)

    VastaaPoista
  2. Ajattelin, että paskakärpänen on lyyrisempi kuin sontakärpänen - sanavalinnat pitää miettiä tarkkaan.

    VastaaPoista
  3. Tämäpä vasta oli hyvä ja mielenkiintoinen runo!

    VastaaPoista
  4. Muistaminen on osa arkeamme. Kunnes sekin menee, jää menneisiin kesiin kuin raatokärpänen. Vasta silloin sen huomaa, että sekin oli olemassa ja että sillä oli tärkeä tehtävä.

    VastaaPoista
  5. Tekee mieli vielä sanoa tuon paskakärpäsen lisäksi, että kyllä sinne etelän arkeen taitaa kuulua pysyvästi myös hirvikärpänen.

    Itse runossa on ajatusta hienosti.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: