31. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kommentit
Tekstit
Kommentit
-
Peter Høeg: Rajatapaukset - *Katarina odotti kolme päivää minun käyntini jälkeen, tiesin ettei hän ollut unohtanut meitä eikä antanut periksi. En huomannut hänen tuloaan, äkkiä h...
-
Mikä on tärkein kannettava? (Indoeurooppalaista kielihistoriaa) - Suuri runoilija ja minnelaulaja Walther von der Vogelweide (1170-1230) kirjoitti Neitsyt Marian kunniaksi näin: *Nû biten wir die muoter und ouch der muo...
-
Paroni "Härkönen" Harkonnen - Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitk...
-
IKEA vanhat katalogit - Huhheijaa, olen käynyt täällä blogissa vuosi sitten. Oli jokunen kommentti tullut, ne on nyt julkaistu, pahoittelut etten ole henkilökohtaisten asioiden ...
-
Ennen oli toisin - Ennenkin oli talvella lunta, mutta se suli jo aikanaan. Kesä alkoi toukokuun viimeisenä päivänä puolenpäivän maissa ja päättyi syyskuun ensimmäisen päivän...
Tuntuu valitettavasti olevan jokin sesonki nyt näille suurten lähdöille.
VastaaPoistaNiinpä. Vanha kaarti väistyy...
VastaaPoistaElokuvataiteessa tuntuu juuri nyt olevan jonkinlainen suvantovaihe. Bernardo Bertoluccikaan ei ole pitkään aikaan saanut oikein mitään aikaan. Toivottavasti suuria teoksia alkaa kohta taas syntyä.
Someone's Killing the Great Directors of Europe! (Olen usein ihmetellyt, miksi vanhojen taiteilijoiden kuolemaa surraan niin paljon. Kummatkin ohjaajat olivat parhaat työnsä jo tehneet eikä meitä käsittääkseni koske kuoleman henkilökohtainen tragedia.)
VastaaPoistaSuurten teosten ja suurten aaltojen ja tekijäjoukkojen syntyminen taas lienee nykyään valitettavasti mahdotonta monestakin sosioekonomisesta syystä. Esimerkiksi italialainen uusi aalto ja Antonioni kumppaneineen olisi ollut mahdoton ilmiö, jos maassa ei olisi samaan aikaan ollut valtavan suurta ja menestynyttä populaarielokuvateollisuutta miekka ja sandaali- ja muine huttuineen. 70-luvun idioottimaiset tv-lait tappoivat italialaisen populaarielokuvan ja samalla myös italialaisen taide-elokuvan. Samoin kävi monessa muussakin maassa, myös Suomessa, jossa tehtiin 70- ja 80-luvulla todella vähän elokuvia ja niistäkään saaduilla rahoilla ei voinut tehdä uusia.
(Bertolucciin en olisi kyllä luottanut muutenkaan.)
Kaipa siinä samalla surraan yhden aikakauden katoamista eikä pelkästään ihmisen kuolemaa... ja oma nuoruuskin tuntuu olevan yhä kauempana takana päin.
VastaaPoista