Viikon piristykseksi tarjotaan samaisessa lehdessä julkaistu Uuno Kailaan pirteä runo kauniilla surureunoilla: Synkässä talossa. Täytyy sanoa, että joskus runon sisällölle myös sen taitto, kuvitus ja kirjasin antavat oman lisäarvonsa. Tää pimeys on kissa, itse olen hiiri. Väristen ajattelen kuolemaa...
Kun isä osti sen lampun, joka vieläkin olisi voinut palaa
-
Vanhaan aikaan meille opetettiin, että meidän tuli säästää. Vähät pennoset
oli hyvä tallettaa jonnekin pahan päivän varalle. Ikkuna saattoi särkyä,
keng...

En ole muistaakseni lukenut Panua, mutta olen käynyt NVL:n Panu-kerhossa.
VastaaPoista