Harry Potter, faneja ja blogeja

Harry Potter -huuma lienee jo vähän vaimentunut, mutta HP-fanit ovat koko ajan "jyvällä" tapahtumista: uutisblogi kertoo lähes päivittäin viimeiset Tylypahkan kuulumiset. Itse luin ihan innokkaasti sarjan ensimmäiset kirjat, mutta jotenkin taika on vuosien myötä heikennyt... vai liekö kyse uutuudenviehätyksen häviämisestä. Ehkä en "potteroitunut" tarpeeksi voimakkaasti, sillä jotkut näyttävät lukevan Harryn seikkailuja jopa moneen kertaan.

* * *

Englanninkielisessä maailmassa on intouduttu sanaleikkeihin Daniel Radcliffen (joka näyttelee Harryn roolin elokuvissa) paljastettua "taikasauvansa" näyttämöllä. Fanit ovat olleet ilmeisen vaikuttuneita näkemästään.

Alastomuutta enemmän on paheksuttu sitä, että roolimalli Radcliffe tupakoi näytelmässä.

Harry Potter tupakkatauolla...

• PS. Niilo Pielinen täyttää tänään 50 vuotta! Vetreä kaveri...

Valkoisen miehen savuke (1959)

Nykyään tupakkayhtiöt markkinoivat "syöpäkääryleitään" yhä enemmän kolmannen maailman köyhille, aina näin ei ole ollut... Boston-tupakan mainos (Amer-tupakka) on vuodelta 1959.

Yes Sir - valkoisen miehen savuke

Joka sekunti syttyy 22
puhtaampaa savuketta

Yes Sir - juuri nytkin, yötä päivää, kaikkialla sytytetään Boston, Suomen suurin "amerikkalainen". Maailmankuulu Boston-menetelmä on tuonut polttamiseen puhtaamman maun ja puhtaamman nautinnon. Siksi tänäänkin hyvän tupakan ystävät sytyttävät yli puolitoista miljoonaa Bostonia.

Yes Sir, siirry Sinäkin

AMER-TUPAKKA OY

Jaa-a, ehkä se rehevä maalaisromantiikka lehmineen oli kuitenkin rehellisempää mainontaa suomalaiseen makuun... ks. Saimaa-tupakka ...sanoi isäntä (1932). Tai tonttu tupakalla.

Road Blocks -peli

Tämä on turhaa ja harhaa, vain pikseleitä ruudulla... Road Blocks. Mutta miksi se sitten vie mennessään?

Wired palkitsi Road Blocksin yhtenä vuoden 2007 indie-peleistä.

Navajoilla on tyylitajua

Näin mainostettiin Tex Willeriä vuonna 1971 Salama-sarjakuvalehden n:o 6 takakannessa:

TEX WILLER ON LÄNNENSARJA, JONKA JOKA SIVULLA RUUTI KÄRYÄÄ JA NUOLET LENTELEVÄT - JA SIVUJA ON 128! LEHTIPISTEISTÄ 2 MARKALLA!

Mutta voi! Texin paita on mainoksessa sininen, vaikka kaikkihan tietävät että se on kanariankeltainen. Ja linnuista puheen ollen... tiedättekö, miksi Texin intiaaninimi on Yön Kotka? No siksi, että Texillä oli avioaikoinaan (kauniin intiaaniprinsessan kanssa) tapana pukeutua kokomustaan asuun, johon kuului jopa musta huppu. "Ugh, Yön Kotka tuli! Ugh!"

Tex Willer 1/2002 (A. Galleppini)

- Navajo-soturit antoivat sinulle nimen Yön Kotka nähtyään, miten lähdit kylästä mustassa asussasi.
- Täytyy todeta, että navajoilla on tyylitajua.

• PS. Tex Willer sai kasvonpiirteensä Gary Cooperilta. Tiettyä yhdennäköisyyttä on selvästi olemassa, mutta Texiin on lisätty ripaus karskiutta ja leukaakin on vähän levennetty.

H. P. Lovecraft

Nimetöntä kauhua tähtien takaa...

Ensimmäinen ostamani H.P. Lovecraft oli Panther Horrorin kustantama At the Mountains of Madness. Ostin opuksen vuonna 1979 Turun Suomalaisesta kirjakaupasta. Ja kuten hyvin usein kirjojen kohdalla, minunkin ostopäätökseeni vaikutti kirjan kansikuvitus. Tässä tapauksessa kansi todellakin vastasi kirjan houreista, painajaisunimaista sisältöä (ks. kuvat yllä ja alla). Hienoja kansikuvia Lovecraftin teoksiin löytyy sivulta: Supernatural Fiction Database, H.P. Lovecraft.

Ensimmäisen suomenkielisen artikkelin Lovecraftista luin muistaakseni musiikkilehdestä Musa. Suurempaan suosioon Suomessa Lovecraft nousi Portti-lehden juttujen myötä, ja alettiinpa täällä kirjoitella saman tyylisiä novellejakin - tunnetuimmat kirjoittajat ovat varmaankin S. Albert Kivinen ja Boris Hurtta.

At the Mountains of Madness (Panther Horror)

Risingshadow.netin sivuilta löytyy hyvin perusteellinen Lovecraft-artikkeli.

• PS. YouTubesta löytyy traileri uusvanhasta mykkäelokuvasta Call of Cthulhu.
• PPS. Chris Perridas: HP Lovecraft & His Legacy on Lovecraftille omistautunut blogi.

Poikien kirja (1945)

Hiihtoloma jatkuu, nyt hohtavilta hangilta kohti Lappeenrannan kylpylää...

Laitetaanpa silti yksi kuva siitä, millaisena hiihtoloma nähtiin 1940-luvulla. Slalomista ja lumilautailuista ei silloin tiedetty mitään, hiihtäminen tarkoitti vain murtomaahiihtoa. Sukset olivat puisia, leveitä ja pitkiä. Junamatkoilla oli kuitenkin hyötyä siitä, jos sattui omistamaan taitettavat saranasukset.

Poikien kirja I - Toimittanut: Reino Korhonen
Kansi: A. Bengtsson (Suomen Kirja Oy, 1945)

Erätulilla istuskelut hiihtoretkien aikana ovat niitä parhaita hetkiä.

• PS. Dekkarikirjailija Richard S. Prather (1921 - 2007) (ks. myös Shell Scott - Kuka sinä olet?) on poissa, mikä on pantu blogeissakin laajalti merkille. Jos näitä pokkareita sattuu divarissa tulemaan vastaan parilla eurolla, suosittelemme hankkimaan.

Euroviisut loppusuoralla (1974)

Euroviisut loppusuoralla, kertoo Katso n:o 7/1974. Muistatteko, kuka lähti silloin edustamaan Suomea? Ja jos muistatte, onko minkäänlaista mielikuvaa millainen se edustuskappale oikein oli...

Samalla, kun katselemme tämän vuoden ehdokkaita, YLEn Arkisto tarjoaa katseltavaksi männä vuosien ehdokkaita. Jukka Kuoppamäki se vain jaksaa... vuosikymmenestä toiseen levittää siipiään.

Ennen

Nyt


* * *

PopuLAARI lähtee viettämään hiihtolomaa ja pitää noin viikon tauon.
Sukset ulos survaiskaa!

Le Cauchemar de Dracula

Piti alunperin panna tämä postikortti (Christopher Leen lempeän hymyn kera) ystävänpäiväviestiin, mutta en sitten pannutkaan.

Miten ihmeessä muuten vampyyrin uhriksi joutuneen neitosen tukka on valahtanut alas vain toiselta puolelta? Vai oliko hiuskiinnike keksitty jo Draculan aikoina?

Le Cauchemar de Dracula - Horror of Dracula

Dracula (kuolematon kun on) elää ja voi hyvin. Jäljen ääni kertoo, kuinka Draculaa taas jahdataan Elisabeth Kostovan Historiantutkijassa.

Ei se elämä, saati kuolema, aina niin helppoa ole, Draculallakaan...

Dracula Has Risen From The Grave

• PS. Monessa blogissa on ns. löysää tekstiä, Purasella ei.
• PPS. Spottiblogi on avattu.

Blogit ovat tietolähteitä

Blogit sisältävät usein sellaista asiantuntemusta ja osaamista, jollaista ei muualta löydy. Tässä kaksi esimerkkiä:

• Ostarin helmi jaksaa ilahduttaa aina, nyt ollaan Puotilan ostoskeskuksessa. Tiesittekö, että "Puotilan ostarilla on nimittäin ilmeisesti Suomen paras viskibaari. Olutravintola Pikkulinnun valikoimiin kuuluu tällä hetkellä lähes 300 viskiä, ja nimensä mukaisesti ravintolassa satsataan myös erilaisiin oluisiin, ja siellä järjestetään säännöllisesti erilaisia tapahtumia ja teemaviikkoja."
  
• Futoi yatsu kertoo mangasta ja animesta, usein myös japanin kielestä ja kirjoittamisesta. Ja jos joskus tuntuu siltä, että manga on salaliitto japanilaisen kulttuurin levittämiseksi länteen, olette oikeassa! Blogin ylläpitäjä Veli Holopainen kertoo: "Anime, manga ja j-pop nousevat entistä keskeisempään asemaan Japanin kulttuuriviennissä. Japanin hallituksen helmikuun alussa hyväksymässä viisivuotissuunnitelmassa japanilaisen kulttuurin edistämiseksi sarjakuvan, musiikin ja animaatioelokuvan painotus on vielä suurempi kuin vuonna 2002 laaditussa edellisessä suunnitelmassa."

Skotlannin toffee (1951)

Vanhassa arvoituksessa kysytään, mitä on skotin kiltin alla. No, siellä on Skotlannin toffee... Mainos on vuodelta 1951. Hellas aina herkullista.

Olkoon menneeksi, saat nuolaista
kaksi kertaa, onhan se Skotlannin
toffee!

Olisipa Skotlannin
toffee näin iso!

Rikostutka

Muistan nuoruuteni päiviltä Batman-sarjakuvalehdestä tarinan, jossa voimakaksikon rikostutka (lepakkoauton vakiovaruste) alkaa piipata ja ilmoittaa lähistöllä tekeillä olevasta rikoksesta. Mutristelin jo silloin suutani tälle typeryydelle (vaikka Batmanissa niitä riitti yllin kyllin). Moinen tutkahan on aivan mahdoton, rikollisen mielen tutkaaminen on ajatuksenakin järjetön... vai onko?

Using computer algorithms and functional magnetic resonance imaging, or fMRI, the scientists were able to determine with 70 percent accuracy what the participants' intentions were, even before they were shown the numbers.

Source: Wired News: Tapping Brains for Future Crimes

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää Valentinon (?) päivää Bonzo-kortin kera...

Tänne ei saa tulla noita
vieraan kadun kosijoita!

PS. Elina (Heikot signaalit) lähetti mielenkiintoisen linkin, Retrofutoro. Tällaisen tulevaisuuden, tai siis nyt jo menneisyyden, olisin minäkin halunnut.

Sexton Blake -sarja (1956)

Sexton Blake -sarja ilmestyi Suomessa paitsi romaaneina niin myös vihkoina. Ja kuinkas sattuikaan, ensimmäinen vuonna 1956 ilmestynyt numero (John Drummond, Tornin salaisuus) sattui eräässä divarissa käteeni (kuten myös toinen).

Brittiläinen Sexton Blake Library (ns. 4. sarja) sai uuden ilmeen vuonna 1956 (seikkailujahan on ilmestynyt satoja), ja se ilmestyi ainakin Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Hollannissa, Portugalissa ja Espanjassa, käännettiinpä sitä jopa hindiksi.

Tunnelmallisen synkkäsävyisessä kannessa tuiman näköinen herra kantaa ruumista... mutta takakansi vasta onkin mielenkiintoinen. Siinä Dorothy L. Sayers suosittelee Sexton Blakea. Mukava, että Dorothykin ymmärsi populaarin päälle...

Salapoliisiromaanien kruunaamaton KUNINGATAR kirjoittaa Sexton Blake sarjasta

...Sexton Blake -sarjan kirjat ovat eri kirjailijoiden kirjoittamia. Jokainen heistä sijoittaa Sexton Blaken ja Tinkerin oman mielikuvituksensa luomaan ympäristöön sekä omien henkilöittensä keskuuteen. Samoin vaihtelevat tämän nerokkaan salapoliisin tutkimusmenetelmät aina kirjoittajasta riippuen, tästä johtuen saa sarja aivan erikoista vaihtelua ja yllättäviä käänteitä...
...Nämä loistavat salapoliisiromaanit ovat korkeaa luokkaa niin hyvin suunnitellun, rikosten arvoituksellisuuden kuin aiheen käsittelynkin suhteen..."

Dorothy on aivan oikeassa; välillä Sexton Blaken juonena on perinteinen murha-arvoitus, sitten taas agenttiseikkailu, kunnes taistellaankin hullujen tiedemiesten kanssa sci-fi-tunnelmissa...

Sorja (1948)

Sorja Muotikausi 1948-1949 esittelee (viehättävästi piirrettynä) sotien jälkeistä muotia. Postimyyntialbumista ei silti suinkaan tilata vaatteita vaan kaavoja. Vaatteet ommeltiin "äidin verstaassa". Ymmärtääkseni hyvän kankaan hankkiminen vielä tuohon aikaan oli hyvin vaikeaa.

Tämä lehti sisältää 600 Sorja-mallia
Lehden 60 sivua, joista 12 värillistä, edustavat käytännöllistä ja meidän oloihimme sovellettua naisten muotia. Ne sisältävät myös monipuolisen valikoiman miesten ja lasten malleja sekä muotisuunnista riippumatonta perusvaatetusta.

Kaikkiin tämän Sorja-lehden esittelemiin malleihin myyvät kaavoja Sonja-asiamiehet ja -edustajat maan kaikissa asutuskeskuksissa.

My name is Kahila, Heikki Kahila... (1971)

Kuvassa nuori Roger Moore Lontoossa... eikä muuten olekaan, vaan Heikki Kahila Lontoossa vuonna 1971 (saman vuoden Katso-lehdessä n:o 47). Cool!

Tehostettu kuvahaku

PopuLAARIssa on paljon kuvia, mutta kuvien saaminen mukaan Googlen hakutuloksiin on vaikeaa.

Googlen Webmaster-palvelussa (vaatii kirjautumisen ja käyttäjätunnuksen) on kuitenkin mukana ns. tehostettu kuvahaku, jonka voi valita "päälle". Silloin Google liittää Google Image Labelerin tyyppisen indeksoinnin avulla kuviisi sanoja, jotka parantavat kuvien indeksoinnin ja haun laatua.

Vaikea sanoa, onko tuo toiminto aidosti lisännyt hittejä Googlessa, mutta ainakin Roxy Musicin kasetinkantta ovat käyneet sadat kävijät töllistelemässä Googlen kautta.

Toiminto löytyy Web-ylläpidon työkalujen kautta: Diagnostiikka > Tehostettu kuvahaku.

Amerikkalainen unelma...

Anna Nicole Smith saavutti amerikkalaisen unelman, sen koko täyden mitan.

Nuorikkona onni vielä hymyili...

Annan muistolle Ari voisi laulaa kappaleen Piano Man.

Mahdollisen rajoilla

Mahdollisen rajoilla oli ranskalais-saksalainen televisiosarja (Aux frontières du possible) , jossa mies- ja naisagentti tutkivat ufoja ja yliluonnollisia ilmiöitä. Sarjaa tehtiin kaksi kautta vuosina 1971 (6 jaksoa) ja 1974 (7 jaksoa) (ks. Wikipedia). Sarjan tuotantotapa oli jokseenkin erikoinen, kuten jäljempänä saamme huomata. (Kuvassa oikealla sarjan sankarit Van Thomas ja Christel).

Mahdollisen rajoilla oli hyvin suosittu myös Suomessa silloin, kun kanavia oli vain kaksi. Mieleeni on jäänyt "elävänä" jakso kylästä, jossa kaikki tapahtui hidastetusti. Se johtui muistaakseni siitä, että sähkövalon taajuus oli muutettu normaalia hitaammaksi. Erikoisefektitkin tulivat halvaksi, sillä kylässä tapahtuvat kohtaukset näytettiin - tietenkin - hidastettuina! Jack Arelin säveltämä velmun funky tunnari löytyy täältä.

Mikä parasta, yksi sarjan jaksoista kuvattiin Suomessa Mainos-Tv:n toimesta. Lentäviä, tunnistamattomia esineitä Olavinlinnassa. Näin kertoo Katso-lehti 43/1971.

Mahdollisen rajoilla-sarjan suomalaisen episodin keskeisenä henkilönä on lahjakas tiedemies Kari Niskanen. joka jotenkin magneettiikenttien avulla on pystynyt kumoamaan painovoiman vaikutuksen ja nostelee esineitä ilmaan niiden itsensä kehittämällä energialla. Niskanen työskentelee Olavinlinnassa asuvan tiedemiehen Waldemar Taniolan laskuun. Kaikki ei kuitenkaan oikein mene suunnitelmien mukaan, sillä kokeissa ilmenee pieniä epämukavuuksia ja Niskanen haluaa jatkaa tutkimuksiaan edelleen. Mutta tämä ei enää sovi suuria rahoja havittelevalle Taniolalle, joka haluaa välittömästi päästä hyötymään keksinnöstä. Niinpä Taniola lukitsee tiedemiehen linnaansa ja lähtee toteuttamaan häikäilemätäntä suunnitelmaansa.

Mutta tapahtumat alkavat vieriä myös muualla. Tieteellistä toimintaa valvova ja ihmiskunnan etua pahoja tiedemiehiä vastaan ajava järjestö P.I.P.S. on saanut Ranskaan vihiä siitä, että Suomessa Savonlinnan seuduilla ovat UFOt ja muut Oudot valoilmiöt ruvenneet askarruttamaan kansaa. Niinpä P.I.P.S. päättääkin lähettää omat agenttinsa tarkistamaan asiaa. Nämä agentit, Van Thomas ja Christel, esiintyvät Suomessa avioparina. Christel esiintyy taidemaalarina ja Van puolestaan voimistelunopettajana, jonka harrastuspiiriin kuuluu UFO-tutkimus, joten Van päasee huomiotaherättämättä paneutumaan edellä mainittuun ongelmaan. Pelin henkeen tietenkin kuuluu, että lopulta monien värikkäiden tapahtumien jälkeen liikemieskonna joutuu varsin n ahtaalle.

Mahdollisen rajoilla käsittää kokonaisuudessaan 13 osaa, jotka kaikki ovat toisistaan riippumattomia sillä erotuksella, että keskushenkilö on sama, siis P.I.P.S.in agentti Van Thomas. Kansainvälinen yhteistyö on rakentunut siten, että sarjan päätuotantoyhtiön on Telecip-Gaumont, mutta kukin osaanottaja maksaa kaikki kyseisen episodin kustannukset siis toimittaa koko kuvauskaluston ja -ryhmän. Tätä episodin tuotantoa vastaan yhtiö, siis Suomessa Mainos-Tv, saa esitettäväkseen kaikki sarjan jaksot. Meillä mahdollisuuksien rajoilla sarjaa aletaan esittää ensi keväänä ja Suomen episodi nähdään ilmeisesti ensi syksynä. Kaikki episodit jälkiäänitetään ranskaksi.

Sarjan ohjauksesta vastaa kaksi pääohjaajaa, ranskalainen Claude Boissol, joka ohjasi mm. Suomen episodin, ja ranskalais-venäläis-amerikkalainen Victor Vicas, joka ohjaa puolet episodeista, Molemmat ohjaajat ovat elokuvistaan ennestään tunnettuja Suomessa. Boissol on ohjannut Pascale Petit -elokuvan Punapää-Julie ja Vicas taas mm. Steinbeckfilmatisoinnin Oikutteleva bussi. Ohjaajan apulaisena Suomen episodissa toimi Antero Rossi ja tuottajana Risto Linnus. Pääkuvaajana on Heikki Katajisto ja kameramiehenä Raimo Väisänen. Pääosanesittäjä Pierre Vaneck on Suomessa tuttu elokuvistaan Joko Pariisi palaa ja Tyttö lintuhäkissä. Eva Christian sen sijaan on tuntemattomampi suuruus. Myös kotimaisia voimia on mukana melkoisesti. mm. Eero V. Kosteikko, Ville Salminen, Soila Komi ja Yrjö Tähtelä.


Pääosissa:
Van Thomas — Pierre Vanec
Christel — Eva Christian
Van Taniola, kansainvälinen liikemies ja linnanomistaja — Eero V. Kosteikko
Kari Niskanen, tiedemies — Ville Salminen
Maarit, Niskasen apulainen — Soila Komi
Risto, Niskasen apulainen — Yrjö Tähtelä
Tuula, sisäkkö — Ulla Kivipato
Antero, kaupan lähetti — Pertti Melasniemi
Stanford, liikemies— Martti Katajisto
Fairbrother, liikemies — Aarne Virkki
Poliisikomissaari — Timo Virkki
Maalaisemäntä — Kaija Kujala

Ulla Kivipato mahdollisuuksien rajoilla.
Kuva Arto Jousi.

Nostalgia-blogeja

Tutustukaa näihin...

Elokuvaelämää esittelee ja arvostelee uusia ja vanhoja elokuvia - laadukkaasti ja asiantuntevasti. "Elokuvafriikin tunnustuksia elokuvista, kirjallisuudesta, teatterista ja muusta kulttuurista omaksi iloksi ja opintojen tueksi."

*kyYNeLKAasUa*: 70-luvun musasta blogissa "levylautasella soi T.Rex, David Bowie, Alice Cooper, Gary Glitter, Slade, Suzie Quatro, Mud, Sweet,... eli aikalailla purkkaa. Ja sit meno vaan meni rankemmaks, tuli Purple, Zeppeliini, Pink Floyd, Zappa, Santana, Tasavallan Presidentti, Wigwam,....siis jytää, tai progee ja heviä."

Bowie kyynelkaasussa

Tarzan taistelee jälleen (1945)

E.R. Burroughs: Tarzan taistelee jälleen (Arvi A. Karisto, 1945)

Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjat ovat jättäneet pysyvät muistijäljet monen sukupolven aivopoimuihin - tosin tulevilla sukupolvilla näin ei enää välttämättä käy, sillä uusia painoksia ei kirjoista näytä enää kirjakauppoihin tulevan (viimeksi Tarzan-kirjoja on käännättänyt ja kustantanut Like). Tämä moderni heeros toki elää vahvasti muussakin mediassa kuin kirjassa, kuten sarjakuvissa ja elokuvissa, usein myös parodisessa muodossa. Toki Tarzan-kirjoista itsestään myös löytyi satiiria; aiheesta löytyy Veikko Rekusen ansiokas artikkeli Satiiri Tarzan-kirjoissa.

Tarzanin Afrikka oli tutkimaton manner; kadonneita sivilisaatioita, ja jopa dinosauruksia (Kauhea Tarzan -kirjassa), löytyi ainakin joka toisesta laaksosta. Tarzan taistelee jälleen -romaanissa sankari joutui gladiaattoriksi roomalaiselle taisteluareenalle.

Kirjojen Tarzan oli hyvin pettynyt länsimaiseen kaupunkikulttuuriin siellä vierailtuaan ja viihtyi viidakossa paljon paremmin kuin modernissa maailmassa. Vain yhtä ainoaa asiaa hän kaipasi sivistyneestä maailmasta: mustaa kahvia. Eikä missään ole kuvattu äidinrakkautta niin kauniisti kuin apinanaaras Kalan kohdalla, joka otti Tarzanin kasvatikseen. Monta salaista kyyneltä on vierähtänyt poikien nukkaisille poskille Kalan kuollessa... Monet myös muistavat Tarzan-elokuvien hauskan Cheeta-simpanssin; kirjoissa tuon kumppanin nimi taisi olla N'kima.

Muistan vieläkin isojen apinoiden kieltä kohtuullisen hyvin. Tar tarkoittaa valkoista ja zan ihoa, siitä nimi. Mangani oli ihminen, tarmangani valkoinen ihminen ja gomangani musta ihminen. Kagoda tarkoitti antautua, sitä toisteltiin usein apinatappeluiden tiimellyksessä. Yleisin sana kaikista (julmassa viidakossa) oli kuitenkin tappaa: bundolo.

Kreegah! Tarzan bundolo!
Varo! Tarzan tappaa!

Ks. myös Afrikan tähti, Tarzan ja lapset (Panu Höglund).

Tarzanin "liaanit"

Tähän kiinnitimme huomiota leffateatterissa jo pikkupoikina; Tarzan on trapetsitaiteilija! Vasta viimeinen liaani on aito!

Leijona-pastillit (ja nettikuonaa...)

Tässä pastillipussi menneiltä vuosilta - muistakaa, että viestin arvon määrittelee sen vastaanottaja. Mutta muistaako kukaan lukijoista, milloin tällaista "törkyä" on lapsille myyty?

"Mitäs tykkäät, jos tulisin suuhun."
LEIJONA-PASTILLIT

Kiitos kuvasta, Tanja.

PS. Sanna Paakkanen kirjoittaa tänään (7.2.2007) Uutislehti 100:n kolumnissa Toim.huom. otsikolla "Lööppiturhakkeen suoli toimii":

Sussiunaa tätä bloggauksen kulta-aikaa. Kun netti ennen tarjosi nopeasti tietoa ja taustaa asiasta kuin asiasta, nykyään hakukoneiden osumista pahimmillaan puolet vinkkaa tiedonjanoista jonkun Pekka Päivikaljun tai Päivi Persjalan syväluotaavaan nettipäiväkirjaan. (...)
Miksi kaikki kuona ja tyhjänpäiväisyys on saatettava julki koko maailmalle?

Tavallisten ihmisten tavalliset asiat ovat Paakkasen mielestä netin pahinta kuonaa. Mutta on hänkin löytänyt yhden hyvän ja muita fiinimmän blogin, Kirsi Pihan Lukupiirin. Sehän ei olekaan "taviksen" ylläpitämä...

Oletko sosiaalinen?

Tämä on melkein mainos... mutta hyvän asian puolesta.

Olet kirjoittanut blogiisi todella hienon viestin, jolle haluaisit paljon lukijoita, kommentteja ja näkyvyyttä. Vaan ketään ei kuulu eikä kukaan kommentoi. Tai sitten olet löytänyt uudesta, vähän tunnetusta blogista todella mielenkiintoisen jutun ja haluaisit puffata sitä kaikille. Mutta missä sen voisi tehdä? Voit toki laittaa juttulinkin omaan blogiisi, mutta silloinkin se on vain rajatun kävijäkunnan klikattavana.

Blogilista on hieno palvelu, jota itsekin käytän, mutta siellä voi seurata vain blogeja, ei viestejä, ei aihealueita. Blogispotti on viestikeskeinen vaihtoehto, joka keskittyy juttuihin, ei blogeihin.

Suomeen tarvittaisiin hyvä ja koko ajan päivittyvä yhteisöllinen linkkipalvelu, sosiaalinen sivusto kirjanmerkkejä varten. Mutta se todellakin vaatii sen yhteisön, joka tuottaa sinne sisältöä. Kun ns. "kriittinen massa" ylitetään, tuo yhteisö palkitsee itse itsensä saadessaan käyttöönsä laadukkaan linkkisivuston. Silloin, ihan aikuisten oikeasti, työ tekijäänsä kiittää.

Blogispotti luo myös lisäarvoa viesteille, joihin liitetään aina käyttäjän tekemä lyhyt kuvaus.

Äänestämällä yksittäisiä juttuja parhaat viestit saadaan etusivulle.

Omat kirjanmerkit hyvin tehty palvelu antaa ulos myös feedinä (Lurkerin RSS feedi).

Tagejä käyttämällä viestit luokitellaan aihealueittain (esim. web).

Kommentoimalla viestejä yhteisöllisyys kasvaa entisestään.

Oletko sosiaalinen?

Klikkaa ja rekisteröidy Blogispotti.fi -käyttäjäksi!

Mikään ei ole mahdotonta! Indian Beatles...

Saappaattomat sankarit (1947)

Heikki Seppälä: Saappaattomat sankarit
Poikien sininen sarja 19 (Kansankirja, 1947)

Kansi: Ami Hauhio

"Niin historiankirjoitus kuin mediatkin ovat taipuvaisia unohtamaan eläimet", kirjoittaa Mette blogissaan Mette miettii (ks. Hitlerin bunkkerin koirat). Olen samaa mieltä, ja niin on myös Heikki Seppälä, joka päätti tehdä asialle jotain - ja kirjoittaa kirjan. Vuonna 1947 ilmestynyt Saappaattomat sankarit sisältää kehyskertomuksen (maisteri Piippola kertoo), jonka puitteissa tarinoidaan eläinten historian hämärään jääneistä uroteoista...

Takansiteksti:

SAAPPAATTOMAT SANKARIT

Monet ylistyslaulut on sepitetty muinoisista ja myöhemmistäkin uroista, Gilgameshista, Akhilleuksesta, Horatius Coclesista, Eerik Verikirveestä, Hiawathasta, Richard Leijonamielestä, Rolandista, Wilhelm Tellistä, Garibaldista...

Mutta harvoinpa ovat leikarien luutut helisseet Mirzan, Harmaaturkin, Balton, Mockerin ja Halkikorvan kaltaisten "saappaattomien sankarien" kunniaksi. Ylen niukasti ne ovat saaneet myös kronikoitsijain huomiota osakseen - ja kuitenkin niiden tilille voidaan merkitä tekoja, jotka ovat melkoisesti historian pyörää kieputelleet.

Näiden unohdettujen urhojen muistolle omistetaankin nämä verrattomat tarinat - ja jokainen, joka tekee tuttavuutta kirjan sankarien kanssa, on valmis myöntämään, että perin, perin usein suuretkin urotyöt palkitaan unhoituksella.

Ami Hauhio on kuvittanut kirjan tyylikkäillä tussipiirroksilla.

Panu n:o 22 (1925)

Maanantai-aamun tunnelmat ovat aivan samoja kuin kahdeksankymmentä vuotta sitten (Panun kansikuva on vuodelta 1925). Hoh hoijaa! Tosin öljylamppu yöpöydän yläpuolella on vaihtunut led-valoon...

Viikon piristykseksi tarjotaan samaisessa lehdessä julkaistu Uuno Kailaan pirteä runo kauniilla surureunoilla: Synkässä talossa. Täytyy sanoa, että joskus runon sisällölle myös sen taitto, kuvitus ja kirjasin antavat oman lisäarvonsa. Tää pimeys on kissa, itse olen hiiri. Väristen ajattelen kuolemaa...

Uuno Kailas: Synkässä talossa

Uuno Kailas – Wikipedia

Hehkulamppu kielletään Kaliforniassa?

Kaliforniassa ollaan ehdottamassa lakia, joka läpimennessään kieltäisi perinteiset hehkulamput. Sarjakuvissa tämä on erityisen hankalaa. Hahmon pään päällehän syttyy perinteisesti vanhanaikainen hehkulamppu, kun hän keksii jonkin idean. Miltä se nyt näyttäisi, jos pään yläpuolelle leijumaan ilmestyisi pikkuruinen led-valo...

Mustanaamio-peli (1984)

Mustanaamio-peli on vuodelta 1984. Sen pelilauta on erikoisen hieno, iso ja värikäs Bengalin kartta. Muistakaa, Mustanaamio on kova koville!

Tässä pelissä seikkailemme Mustanaamion mukana! Pahamaineiset Singh-merirosvot ovat ottaneet vangikseen Bengalin presidentin Luagan. Sinä - Mustanaamiona - lähdet viidakkoon etsimään johtolankoja, jotka veisivät sinut merirosvojen piilopaikkaan.

Peli voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensiksi selvitetään, missä Luagaa pidetään vankina. Seuraavaksi keskitytään Luagan vapauttamiseen. Lopuksi Luaga kuljetetaan joko Pääkalloluolaan tai Morristowniin. Pelaaja, joka onnistuu kuljettamaan Luagan "kotiin", on voittaja.

Mustanaamio-peli ei ole lainkaan niin vaikea, kuin se ensi näkemältä vaikuttaa. Jos luet säännöt oikein huolellisesti ja tutustut kortteihin ja pelikenttään, huomaat, että tämä peli on sekä kiinnostavaa että johdonmukainen ja helppo.

The Tripods - kulttiklassikko

For your information:
BBC:n sivuilta löytyy lisää aineistoa Tripodeista: kuvia, videopätkiä ja muuta infoa... in English.

Pyhimys kutsuu teelle (1965)

Matti Louhi oli yksi Suomen parhaista kansitaitelijoista, hänen tyylinsä oli myös niin omintakeinen että kannet on helppo tunnistaa hänen tekemiksiin. Hänen tunnetuimmat kantensa ovat varmasti Taru sormusten herrasta -trilogiasta ja jotkut Päätalo-opuksista (Iijoki-sarja), mutta itse pidän hyvin paljon näistä Pyhimys-sarjan kansista. Niissä on täydelleen kirjojen sävyyn sopivaa kepeyttä ja pop-taiteellisuutta, selkeyttä ja symboliikkaa. Ne myös muistuttavat mukavasti Pyhimys-televisiosarjan alkutekstejä.

Louhi toisti usein uudelleen samoja aiheita; hän tuntui työstävän pokkarikantensa myöhemmin uudelleen kovakantisiin teoksiin käyttäen jopa aivan kuva-aihelmia.

Pyhimys kutsuu teelle
(The Miracle Tea Party, kokoelmasta Follow the Saint, Gummerus 1965)
Kansi: Matti Louhi

Ylitarkastaja Tealin pahimpia murheenaiheita ovat hänen uusiutuvat vatsavaivansa. Ei ole ihmeteltävää, että hän innostuu ostamaan ihmeteetä, jonka väitetään parantavan melkein kaikki sairaudet. Mutta miksi hänen kimppuunsa hyökätään, kun hän kävelee teepakettinsa kanssa kadulla? Pyhimys on onneksi paikalla ja pelastaa Tealin. Teepaketti unohtuu Pyhimyksen autoon ja osoittautuu sisällöltään nimensä veroiseksi. Kääröstä paljastuu näet nippu isoja seteleitä... Tästä lähtien muuttuu tarina niin kuumaksi, että Pyhimyskin on aika liemessä ja Tealin vatsavaivat unohtuvat.

Tarkatkaa tätä merkkiä - Pyhimys palaa.

Roger Mooren Pyhimys-televisiosarja on julkaistu Suomessa dvd-boksina. Sitä myydään ainakin Anttilassa. Ensimmäisiä mustavalkoisia jaksoja boksissa ei kuitenkaan ole. Alla mielenkiintoinen televisiosketsi Roger Mooresta James Bondina, vuonna 1964!

The Saint ALL 3 Opening and Closing titles sequences

Vuokko (1962)

Teille, joka
arvostelette
maun mukaan
VUOKKOA

Yllä olevassa mainoksessa päiväkahvitunnelmia vuodelta 1962 "Eyes Wide Shut" -tyyliin... jalkojen asentokin on varmasti tarkoin mietitty. "MAISTAKAA - kaatakaa hyvään kahviin tilkkanen Vuokkoa. Sulkekaa silmänne - nauttikaa... arvostelkaa maun mukaan... Ja Te itse toteatte Vuokon täyteläisen maun!" Vuokkoa valmisti Kestin tehtaat Lahdessa.