Ajan Sävel (1955)

Ajan Sävel -lehden (8/1955) kannessa ovat Danny Kaye, Rosemary Clooney ja Bing Crosby. Ja elokuva, josta kuva on peräisin, on tietenkin se jouluelokuva: "Valkea joulu". Danny Kaye on kyseisessä filmissä kyllä niin camp kuin olla voi...

Danny Kaye

Takannessa on "värivalokuva Ajan Sävelen lukijoille" filmitähdestä nimeltä Karen Kadler. Kovin moni lukijoista tuskin tunsi Karenia, sillä hän ei ollut tuolloin vielä ehtinyt juurikaan elokuvissa edes esiintyä (ks. IMDb).

Ks. myös Säveltyttö.

Telvis Tarvalle ja Teijalle (1963)

Niilo Tarvajärvi valittiin Suomen suosituimmaksi tv-esiintyjäksi 1962. Hänen äänimääränsä oli 409 eli noin kaksi kertaa enemmän kuin toiseksi sijoittuneen Kauko Käyhkön, joka keräsi 208 ääntä.

Kuuluttajista oli ylivoimaisesti suosituin Teija Sopanen, jota äänesti 1.526 vastaajaa.

(KATSO 10/1963)

Ks. myös Hyvän päivän keksit

Maija Karma (1957)

Lasten Maailma 8/1957 oli lehden viimeinen numero. Lastenlehti muutti nimeään ja siitä tuli Nasta. Sisältö ja kannet ostettiin siitä lähtien suurelta osin ulkomailta, Euroopasta. Maija Karma ehti tehdä uransa parhaat satukannet, näin uskallan väittää, Lasten Maailmaan. Lehden iso koko (29,5 x 21 cm) teki kansista erittäin näyttäviä.

Ks. myös Myyrä Matikainen.

PS. Neljännesmiljoonan käynnin raja meni laskurissa rikki!

Hottentotti ja kumpp.

Tämä aihepiiri nousee aina välillä keskusteluun. PopuLAARI on sitä kulttuurihistorian ja mainosten kautta jo pitkään tutkaillut.

Pöö!

Laku-Pekka oli siis Musta Pekka -lakritsi, jota valmisti Hellas. Hellaksella oli kaikenlaisia muitakin mainoskampanjoita, kuten Tummaa ja vaaleaa.

Musta Saara oli suosittu laulu vielä 1960-luvullakin ja sopi hyvin lasten joululehteen!

Neekeriarpa sen sijaan ei liittynyt mitenkään rodullisiin ominaisuuksiin, neekeri oli nimitys lehtimiehelle.

Onpa Suomessa pureskeltu jopa Neekerijenkkiä.

Neekerinpusu on vanha juutalainen herkku krembo (ks. Wikipedia), ja on se tunnettu meillä myös nimellä neekerin suudelma. Nimi on todettu loukkaavaksi Saksassakin ja siitä on luovuttu.

Suomessa on piilorasistisesti, ja ihan avoimesti, pidetty tummaihoisia vitsikkäästi likaisina, itseään pesevä tai muuten veteen tippuva neekerilapsi on ollut suosittu aihe: Helga Sjöstedt, Afrikan veitikoita.

Voihan hottentotti!

Pikku Jättiläinen (1952)

Eipä ollut ennen torppaa eikä tupaa, jonka kirjahyllystä ei olisi Raamatun vierestä löytynyt Yrjö Karilaan toimittamaa Pikku Jättiläinen -tietokirjaa. Yhtä paksujakin nuo kaksi kaiken tiedon kirjaa olivat ja kumpainenkin usein komeasti sidottuja.

Pikku Jättiläisen kerhossa oli kymmeniä tuhansia jäseniä! Kerho perustettiin 1937. Vuoden 1952 painoksesta (ks. yllä) löytyy tietoa Pikku Jättiläisen historiasta. Ensimmäinen ilmestymisvuosi oli 1924 ja sivuja vajaa tuhat. Pian sivuluku vakiintui 1600:ksi. Takakannen sisäpuolella oli erillinen isokokoinen laskostettu Suomen kartta. Sen mukana olo kannattaa varmistaa, jos on ostamassa omaa Pikku Jättiläistä antikvariaatista.

Pikku Jättiläinen -kerhon merkissä oli kuvattuna harteillaan maapalloa kannatteleva Atlas-jättiläinen. Kerhon hopeamerkkivaatimukset käsittivät 25 kysymystä viiden eri oppiaineen alalta (valittavana 13 eri oppiainetta). Se, joka osasi vastata vähintään sataan kysymykseen määrätyistä oppikirjoista, sai emaljoidun hopeamerkin.

Kultamerkkivaatimuksia ei kirjassa kerrottu. Ne sai tilata erikseen Pikku Jättiläisen Kerhon toimistosta, os. Helsinki, Bulevardi 12 WSOY. Mahtoi tuo kultamerkki vastata jo melkein maisterin arvoa...

Ankka Lampinen (1938)

Ankka Lampinen kulkee aatoksissaan... mieliharmin syy näkyy ajatuskuplassa. Ankka Lampinen oli melko vähäsanainen sarjassaan, ja vauhdikkaassa kuvakerronnassa näkyykin selvästi animaatio- ja mykkäfilmin kieli. Käsikirjoituksesta vastasi Ted Osborne ja piirrostyöstä Al Taliaferro. Lähde: Seura 3/1938

Kuinka korkealle ne hatut oikein voivat lentää?!?

Lukemista kaikille (1938)

Komea on kansi Lukemista kaikille -lehdessä (40/1938) lukuisine hahmoineen. Tekijä on Martti Masala. Hän teki valtavan määrän kuvituksia Ilmarisen lehtiin.