22. joulukuuta 2006

Joulupukki II (1963)

Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.



Joulupukki II / 1963, 64. vuosikerta, Valistus

Tuomiorovasti, professori Lauri Huovinen (1915-1994) kirjoitti Joulupukkiin II (julkaistiinko näitä tuplanumeroina?) vuonna 1963 näin:

(...)Monet lapset tuntevat laulun Mustasta Saarasta, pienestä neekerilapsesta, ja mielellään laulavat sitä. Musta Saara oli kovin sairas. Yksinään ja tuskissaan hän makasi kovalla, kylmällä olkivuoteella. Hänellä ei ollut yhtään ystävää. Mutta hänellä oli yksi suuri lohdutus. Hän oli kuullut, että on olemassa taivas, kultakaupunki, jossa ei ole tuskaa, ei kyyneleitä, ei yötä eikä kuolemaa. Hiljaa hän lauloi tuosta ihmeellisestä kaupungista, ja rauha ja riemu loisti hänen kasvoistaan.

Ei miettimästä voi hän laata
Nyt noita ihmesanoja,
Hän muistaa tuota uutta maata
Ja uuden taivaan riemua.

Hän huokaa yhä heikommasti:
"Oi kaupunki, sä kultainen.
- Ei kuolemaa" ja rauhaisasti
Hän vaipuu kuoloon nukkuen.

Laulu on kyllä surullinen, mutta kuitenkin lapset pitävät siitä kovasti. Miksi? Koska se kertoo, että hekin saavat tulla kultakaupunkiin, taivaaseen. Mutta ellei Jeesus olisi syntynyt, ei kukaan tietäisi siitä mitään.




Löysin sanat Mustaan Saaraan, joka on ollut Pyhäkoululauluja-kirjassa, Suomi 24 -keskustelupalstalta. Laulu tuonee joillekin lapsuuden mieleen, sillä sitä laulettiin hartaasti ja antaumuksella lasten hengellisissä tilaisuuksissa:

”Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään”.
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien’ neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa,
siell’ luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.

Hän sai myös kaupungista kuulla,
joll’ ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla
myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan,
mutt’ rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä,
vaikk’ kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna, iloisna.

Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota ”uutta maata”
ja ”uuden taivaan” riemua.

”Oi, kuolemaa ei taivahassa”,
hän laulaa aina hiljempään.
”Ei tuskaa niin kuin maailmassa,
ei itkua, ei yötäkään.”

Hän huokaa yhä heikommasti:
”Oi kaupunki, sä kultainen!
– Ei kuolemaa”, ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.

7 kommenttia:

  1. Vähän rasistista, mutta olkoon. Jossain vanhassa aapisessa oli kuva neekeripojasta, joka pesi ja pesi kasvojaan, mutta ei vaalennut milloinkaan.

    VastaaPoista
  2. Jää, että vähän...

    Populaarissa on mainittukin Satuaapinen (Aale Tynni, 1955).

    N-kirjaimen kohdalla luki: "Neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan".

    VastaaPoista
  3. Mielestäni laulussa ei ole muuta rasistista kuin sana "neekerlapsi". Kaikki muu on symboolista niinkuin lauluissa yleensä. Itse kuulin lapsena neekerlapsi kohdassa laulettavan enkellapsi ja niin aion laulaa edelleen, sillä sellainenhan Saarasta tavallaan lopulta tuli. =)

    VastaaPoista
  4. Tiina Nummela3.5.2008 23.26

    Laulu on hyvin rasistinen, ja jos sitä vielä käytetään pyhäkouluissa, olisi syytä muuttaa sanoja. Cara79 vetoaa sanojen symboolisuuteen, ikään kuin se tekisi laulusta viattoman. Kaikki puhe ja kieli on symboolista; symboolit välittävät arvoja ja muokkaavat yhteisön käsityksiä. Valkoinen opettaja ja pieni musta neekerilapsi, joka on lisäksi köyhä ja kurjistunut mutta josta tulee lopulta "puhdas" - sanoma on aika selvä: Totuus kuuluu valkoisille länsimaille ja afrikkalaisten on otettava se kiitollisuudella vastaan, sopi se sitten miten huonosti tahansa sikäläisiin oloihin ja kulttuuriin. (En muuten vastusta evankeliumin levittämistä, vain kolonialistisia metodeja. Moni hyvää tarkoittava lähetysjärjestö on mennyt Afrikkaan sillä mielellä, että kaikki afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluva on "pakanallista" ja siten tuomittavaa. Evankeliumi, ei länsimainen kulttuuri, on tarkoitettu kaikille kansoille ja yksilöille.)

    VastaaPoista
  5. Ei tuo ole rasistinen virsi. Hyvin kaunis kylläkin. Saara on musta koska on tehnyt syntiä.

    Loppu on hyvin poikkeuksellisen kaunis, kun musta saara saa syntinsä anteeksi, ja muuttuu puhtaan valkoiseksi.

    Näen myös kauniina ajatuksen, että myös mustat voivat saada syntinsä anteeksi. Valoa toivon myös heidän elämiinsä.

    VastaaPoista
  6. Musta Saara ei ole mikään kirkon virallinen virsi, vaan Evankelisen herätysliikkeen SLEY:n hengellinen laulu, jota lauletaan liikkeen ulkopuolellakin, pyhäkouluissa. Muutamia vuosia sitten evankelisten laulukirjasta tuli uusittu painos, jossa laulujen sanoja oli nykyaikaistettu. Uudessa versiossa lauletaan sanan neekerlapsi paikalla pieni lapsi.

    VastaaPoista
  7. Lukekaahan: Kaikille kansoille - lähetystyö kulttuurien vuoropuheluna/Musta Saara -laulu lähetysaatteen symbolina.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: