Kansitaidetta (1892)

Nuori Suomi, Päivälehden joulualbumi 1892.

Valikoima saksalaisia kertomuksia (1952)

YRJÖ HIRNin valikoima saksalaisia kertomuksia
romantiikan aikakaudelta (Otava 1952)

Vaikka kuvakannet niin usein kiinnittävätkin huomion, ja joskus avittavat jopa ostopäätöstä, niin kyllä silmä lepää yllä olevan kaltaisessa kannessa. Se on myös tyylillisesti yksi yhteen sisällön kanssa. Valikoima saksalaisia kertomuksia sisältää mm. E. T. A. Hoffmannin kertomuksia (hmm, kuulostaa jotenkin tutulta...). Tämäkin antikvariaatista aikoinaan löydetty kirja on vielä leikkaamaton; olen siis ensimmäinen, joka juuri tätä kappaletta pääsee lukemaan.

E. Th. A. Hoffman - romanttisen pörrötukkaisena

Kavelevät koneet (2004)

Kuva: Christian Bravery
Ja tekin, kuolon hirmusuiset aseet,

Elämän-herran jyryn matkijat,

Hyvästi! Tehtyn' on Othellon työ.

- Othello III, iii. (Suom. Paavo Cajander)

Brittiläiseltä Philip Reevelta on julkaistu suomeksi neliosainen kirjasarja Nälkäisten kaupunkien kronikka. Siihen kuuluvat: Kävelevät koneet, Kadotettu manner, Tuhon aikakirja ja Pimenevä maa (Karisto, 2004-2007).

Kävelevien koneiden alkuperäinen nimi on Mortal Engines, joka on peräisin Shakespearen Othello -sitaatista:

And O you mortal engines whose rude throats

Th'immoral Jove's dread clamors counterfeit...

Paavo Cajanderin muinainen suomennos ei voisi olla osuvampi: hirmusuiset aseet! Reeven tulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa nimittäin valtavilla leuoilla varustetut kaupungit metsästävät toisiaan ja kiinni jäänyt kaupunki syödään.

En ole koskaan aikaisemmin saanut lukea näin synkeää ja raadollista nuorisokirjallisuutta, joka samalla on kuitenkin mitä valoisinta ja ihmisuskoisinta. Ja lopussa kaikki pakosti kuolevat, totta kai, sillä eihän kukaan voi elää ikuisesti. Me ihmisethän olemme ne mortal engines.

Meistä jäävät jäljelle vain tekojemme muistot.

Kovaääntajä (1927)

Todella suosittu kovaääntäjä on Stentor.

Kovaäänisellä on ollut suomen kielessä edeltäjänsä: kovaääntäjä. Mainos löytyi Hakkapeliitta-lehdestä 5/1927. Stentor oli kreikkalaisessa mytologiassa kreikkalainen sanansaattaja. Hänen äänensä oli yhtä voimakas kuin viidenkymmenen tavallisen miehen, kertoo Wikipedia.

Mikki Hiiri (1936)

Mikki ja Aku hurjastelevat. Akun auto kiitää peräti 60 km tunnissa!

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 31.5.1931 oli jännittävä ilmoitus, joka herätti taatusti innostusta perheen pikkuväessä: "Aamusta iltaan Mikki-Hiiren mukana". Kymmenkunnan Mikki-kuvan alla oli vielä lisäteksti: "Vuosisadan hullunkurisin eläin esiintyy tästä päivästä lähtien Helsingin Sanomissa. Olette nauraneet sen tempuille elokuvissa - nyt voitte nauttia siitä kodeissanne." Mikki oli siis jo tuttu suomalaisille, elävistä kuvista. Aamulehtikin oli julkaissut Mikkiä jo 1930, muttei halunnut jatkaa mokoman "neekerisarjakuvan" julkaisua. Mikki Hiirihän on ulkoasultaan kovin musta. Lieneeköhän tämä yleisesti levinnyt tarina totta, vai onko se ns. urbaani legenda... Sarjoja myytiin tuohon aikaan Suomeen yksinoikeudella, joten Aamulehti myi esikoisoikeutensa kyllä aika heppoisesti. Disney-sarjakuvat ovat olleet todellinen rahasampo Sanomille!

Helsingin Sanomien sarjakuvaliitettä Kuvakertomuksia julkaistiin 1.3.1936 - 2.12.1939. Sen esikuvia olivat tietenkin amerikkalaisten sanomalehtien vastaavat liitteet. Liite oli kuitenkin esikuviaan puolet pienempi, tabloid-kokoinen, ja mustavalkoinen. Kerran se ilmestyi osin 4-värisenä, 19.2.1937. (Lähde: HS, 21.12.1997).

Aku vilahti aina välillä Mikin nimikkosarjassa , mutta oman sarjan lonksunokka sai lehteen vuonna 1936. Mikki ja Aku jatkoivat seikkailujaan Hesarissa 28.12.2003 saakka.

Mikki-Hiiri (alkuperäinen aikaleima 23.2.1936)
Copyright © Disney

Ks. myös Kissalan pojat

Lumikki (1938)

Lumikki ilmestyi tuoreeltaan Suomessa myös sarjakuvana. Sen julkaisu aloitettiin Seura-lehdessä n:o 6/1938. Sanomalehtistripin alkuperäinen aikaleima on 12.12.1937. Piirtäjä oli Hank Porter ja tussauksesta vastasi Bob Grant. Jälki on suorastaan loistokasta, elokuvan mukaisesti. Näitä sunnuntaistrippejä julkaistiin kaksikymmentä.

Aku Ankan Lumikki-numero 9B/1952 on nykyään suuri harvinaisuus, josta keräilijät maksavat satoja euroja, elleivät jopa yli tuhannen, jos hyväkuntoinen kappale sattuu eteen. Kaksikymmentä Seura-lehteä 30-luvun lopulta saa varmasti halvemmalla, jos nyt sattuu sellaisia löytämään.

Paha kuningatar on kaunis mutta hirveän ilkeä... hän lienee kärsinyt jonkinlaisesta pahasta narsismihäiriöstä.

Lordi Peter Wimseyn tutkimuksia (1973-1977)

Ian Carmichael (1920-2010)

Ian Carmichael oli pääosassa televisiosarjassa Lordi Peter Wimseyn tutkimuksia. Kyseinen Dorothy L. Sayersin luoma salapoliisi suoritti tutkimuksiaan Suomenkin televisiossa vuosina 1973-1977 (YLE: Muistikuvaputki). Sarjaa muistellaan hartaudella. Carmichael oli roolissaan täydellinen.

Muistokirjoitus The Timesissa.

Matti ja Jussi ja pelinaiset (1950)

Tässä Matti Mainio ja Jussi Juonio -sarjakuvassa on mielenkiintoinen aihe: naisten baseball.

"All-American Girls Professional Baseball League" oli olemassa 1943-1954, ja aiheesta on tehty varsin onnistunut elokuva, A League of Their Own. Stripin alkuperäinen aikaleima on epäselvä, mutta Suomessa se julkaistiin Seurassa n:o 39/1950. Tuomari on kyllä pelissä hiukkasen puolueellinen tällä kertaa...

Google Scholar

Klikkaa >> Populaari ja populaarikulttuuri (Scholar)

Google Scholar tekee hakuja tieteellisestä kirjallisuudesta. Kokeile. Hakutulokset poikkeavat melkoisesti normaalista internet-hausta.

http://scholar.google.fi/

PS. 1920 A.D. blogissa on erinomainen juttu Veli Giovannin Junnusta, englanniksi!

Myyrä Matikainen (1951)

Myyrä Matikaisen malliauto (WSOY 1955) on suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikko, kirjoittajana Aila Nissinen. Ja kuten tunnettua, kirjan kuvitti Maija Karma. Vähemman tunnettua sen sijaan on, että Myyrä Matikaisen touhuista sai lukea jo aikaisemmin Lasten Maailma -lehdestä. Numerossa 11/1951 on Nissisen tarina "Myyrä Matikaisen puutarha".

Sen ohessa on kertakaikkisen upea koko sivun kuva mainitusta myyrästä mainitussa puutarhassaan, tyyli on suorastaan impressionistis-ekspressionistinen.

Salaperäinen signeeraus AST oli pitkään arvoitus, mutta selvisihän se ennen pitkää: Annele Tahkolahti-Synterä. Hän oli Lasten Maailman "salainen päätoimittaja" vaikka nimellinen kunnia lankesikin Markus-sedälle.