Elävänä Euroopasta kotiin, vihdoinkin. Parin päivän "piipahdus Pariisissa" venähti sitten reilun viikon mittaiseksi. Valon kaupunki oli nimensä veroinen; kevät oli siellä kauneimmillaan. Junamatka takaisin sen sijaan oli puuduttavaa ja stressaavaa amazing racea. Lopulta kuitenkin häämötti Silja Linen terminaali Tukholmassa ja siellä rannalla tähystelin, näkyisikö venettä... No, näkyihän se. Se vei tosin Turkuun, josta sitten piti vielä tulla junalla pois.(Kuva on kirjasta Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut, hänen oman kertomansa mukaan kirjoittanut Daniel Defoe. Kuvittaja on Valter Paget.)
Tekstit
Maailma muuttuikin yhtäkkiä taas suureksi ja matkustaminen seikkailuksi. Kokemus kai sekin. Ehkäpä ihmistä ei olekaan tarkoitettu lentämään. Jos se suurempi tulivuori purkautuu niin lentokielto voi kestää vuosia ja ilmastokin muuttua. Ihminen on pieni ja nuori laji verrattuna maankuoren satoja miljoonia vuosia kestäneeseen liikkeeseen eikä se taida edes huomata meitä pieniä muurahaisia puuhastelemassa sen pinnalla.
VastaaPoistaJuu, ei ne tulivuoret meistä maan matosista välitä. Kunhan purkautuvat. Tosin ihmisenkin selviytymismekanismit ovat melkoisen kehittyneet. Aina sitä jotenkin on pärjätty.
VastaaPoistaMuistan kuvan hyvin. Kirja lapsille lyhennettynä oli varhaislapsuuteni lukemistoa. Kilpailin itseni kanssa siitä, kuinka nopeasti pystyin sen lukemaan yhdellä istumalla.
VastaaPoista