Lähde: Elokuva-Aitta 5/1955
Taskunlämmintä, myhäillen
-
Lounaalla puheltiin liikuttavista ja taskunlämpöisistä lauluista ja
sanonnoista. Sellaisista, jotka eivät nyt ihan hevosennaurua herätä,
ennemminkin semm...
Heimo Lepistölle Joosepin rooli osoitti näyttelijäntyön ironiaa: privaatissa raivoraitis, koskaan viinaa maistamaton mies, sai esittää pontikankeittäjää.
VastaaPoistaNäyttelijä osaa...
VastaaPoistaMuutenkin ko. elokuva on siitä paremmasta päästä suomalaisia filmejä.
Ronald af Hällströmillä oli silmää kotimaisen kirjallisuuden klassikoille: Kiantoa, Lehtosta, Pakkalaa, Canthia... Mies kuoli vain sydänkohtaukseen melko varhaisella iällä. 1950-luvun ohjaajista hän oli Matti Kassilan ja aiemmin aloittaneen Valentin Vaalan ohella se, jolla oli ehkä eniten särmää lähtöjään kaunokirjallisen aiheen ns. elokuvalliselle toteutukselle. Af Hällström arvosti elokuvaa muutenkin laajemmin kuin useimmat aikalaisensa.
VastaaPoistaAf Hällströmin ohjaustöistä on Putkinotko ehkä se, joka on aivan täysosuma. Muistan nähneeni sen jo lapsena telkkarista, ja pidin Käkriäistä suurena sankarina sen säkinkantokohtauksen takia.
VastaaPoista(Klosettisuosikkini on myös Noita palaa elämään.)
Ks. Elonet
http://www.elonet.fi/name/he2b8s/