"Ylpeä ja omapäinen Sunneva Jaarlintytär haaveili jo 13-vuotiaana ylhäisestä puolisosta ja loistavasta asemasta. Eikä ihmekään, sillä ylistiväthän laulajat kautta Sveanmaan hänen kultaisia hiuksiaan ja suo-orvokin värisiä silmiään."
Kaari Utrion 60-luvun tuotantoon kuuluvan Sunneva-neidon ilmiasu (kansi: Jouko Pohjola) on suoraan kirjoitusajankohdalta, kuten myös hänen tuittupäisen alkufeministinen asenteensa kun hän kulkee Euroopan erämaissa ja hoveissa "lujan tahtonsa ja kauneutensa auttamana."
Kuvan kaltaista meikkiä ja tukkalaitetta tuskin löytyi keskiajalta, ja tummakatseinen ritarikin on kovin siloposkinen ja jättänyt aika hassusti vain kypärän päähänsä muun haarniskan riisuttuaan. Töyhtö on kyllä komea.
Taskunlämmintä, myhäillen
-
Lounaalla puheltiin liikuttavista ja taskunlämpöisistä lauluista ja
sanonnoista. Sellaisista, jotka eivät nyt ihan hevosennaurua herätä,
ennemminkin semm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti