28. helmikuuta 2008

Aikamme (1955)

Aikamme 4/1955
Kansi: Boris Artzybasheff

Aikamme - länsimaita sanoin ja kuvin oli lehti, jonka aineiston toimitti Yhdysvaltain Tiedoitustoimisto (eli varmaankin CIA:n propangandaosasto, haa!). Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1951. Sen toimitus sijaitsi Uudella Ylioppilastalolla ja päätoimittaja oli Pentti Lehti.

Aikamme-lehden sisältö on hyvin mielenkiintoista ja se keskittyy paitsi kehumaan USA:a niin kertomaan myös "rapakon takana" menestyneistä suomalaisista.

Aune Franks nauttii suvesta aurinkoisessa Kaliforniassa.
Tuolin on aikoinaan omistanut Rudolph Valentino.

Yksi näistä menestyjistä oli kotkalainen Aune Hänninen (Hanson), myöhemmin Aune Franks. Aune oli näyttelijätär Hilja Lustigin (Kansallisteatterin näyttelijättären) tytär.

Missikisojen ja mainosten kautta Aune sai kiinnityksen Paramountin ja Warner Brosin studioille, ja hän esiintyi tanssijattarena noin 300 elokuvassa! Lehti ei kuitenkaan mainitse Aunen statistiblondin roolia elokuvassa Women in Bondage: "BLUEPRINT FOR SHAME... womanhood's most sacred ideals and rights... stripped away in a reign of uncurbed fearfulness!"

Aikamme kertoo myös, kuinka Aune käväisi Suomessa kesällä vuonna 1948 ja sai kunnian tavata toisen kuuluisan suomalaisen, Jean Sibeliuksen; ameriikantuliaisina oli sikareita. Jean sanoi Aunelle: "Kun Te olette ne tuoneet, ovat ne parhaita, mitä olen saanut."

PS. Boris Artzybasheffin komea kansitaide (aiheena Hemingway) tuo mieleen suomalaisen Björn Landströmin.

Murha, rakkaani (1971)

Veroasiantuntijat (englanniksi CPA eli Certified Public Accountant) ovat harvoin kovaksi keitettyjen thrillereiden päähenkilöitä, mutta Steve Bentley on sellainen Manhattan-sarjan romaanissa Murha, rakkaani.

Kirjailijanimen John Baxter takana piili herra nimeltä E. Howard Hunt, jonka elämä oli vielä kiinnostavampi kuin hänen sankareittensa - hän kun oli sekaantunut sekä JFK:n murhasalaliittoon että toimi Nixonin käsikassarana murtohommissa mm. Watergatessa.

Hunt tunnusti nämä "pikkusyntinsä" kuolinvuoteellaan... mutta olivatko ne totta. Mikäli kiinnostaa, yo. linkki vie Wikipedia-artikkeliin josta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Eikä Murha, rakkaanikaan mikään kehno lukukokemus ole!

John Baxter: Murha, rakkaani
(Curtains for a Lover - Manhattan 82)

Hyvinpukeutuva nainen tarvitsee vain pikkarit ja korkkarit...

Uusi kova ja häikäilemätön Steve Bentley

Näyttelijätär Morgan Vernay oli nainen, jossa silmä todella lepäsi. Eräänä päivänä hän kääntyi minun - Steve Bentleyn - puoleen erään pienen pulman takia. Ja näin nousi esirippu draamassa, jonka ensimmäisessä osassa oli seksiä... ja viimeisessä murha.

Mikäli Huntin seikkailut kiinnostavat, Rolling Stonen juttu The Last Confessions of E. Howard Hunt ei jätä yhtään kiveä kääntämättä.

Hunt oli esikuva X-Files -televisiosarjan hahmolle Cigarette Smoking Man. Salatut kansiot olivatkin totta, tietenkin. Tupakkamies kirjoitteli pulp-romaanejaan ko. televisiosarjassa, todellisuuspohjalta totta kai, mutta kustantaja palautti ne liian epäuskottavina.

27. helmikuuta 2008

Yksinäinen hiihtäjä (1963)

Eipä näy edes yksinäisiä hiihtäjiä täällä Etelä-Suomessa, mutta Hammond Innesin saman niminen kirja, Yksinäinen hiihtäjä, löytyy hyllystäni kyllä. Innes (1913-1998) oli ennen hyvinkin suosittu kirjailija, jota harrastivat vaikkapa Alistair McLeanin lukijat.

Innes oli tyyliltään ehkä vähän humoristisempi ja maalailevampi kuin McLean, siis kaunokirjallisempi jos suoraan sanotaan. Hänen teoksissaan oli myös pikareskiromaanin piirteitä, mieleeni on jäänyt varsinkin Veijarin testamentti. Kerrontakin oli vähän yhteiskuntakriittisempää kuin jännityskirjailijoilla yleensä.

Hammond Innes - Yksinäinen hiihtäjäHammond Innes: Yksinäinen hiihtäjä
(The Lonely Skier - Otava 1963)
Kansi: Markku Reunanen (2. painos)


Takakansiteksti:

Hammond Innes
on englantilainen seikkailu- ja jännityskirjailija, jonka teokset ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion sekä Euroopassa että Amerikassa. Vauhdikkaan ja jännittävän juonenkehittelyn ohella lukija panee niissä merkille harvinaisen aidon ja loisteliaan ympäristökuvauksen sekä tapahtumien taustalla vaikuttavien voimien tehokkaan huipennuksen.

YKSINÄINEN HIIHTÄJÄ

Harhaillessaan sodan jälkeen työttömänä Lontoon katuja Neil Blair tapaa sattumalta entisen asetoverinsa Englesin, jolla on nyt johtava asema suuressa englantilaisessa filmiyhtiössä. Engles tekee Neilille yllättävän tarjouksen: hänen pitäisi matkustaa kolmeksi kuukaudeksi Col da Varda-nimiseen paikkaan Cortinassa Italian Dolomiiteilla ja ryhtyä laatimaan elokuvakäsikirjoituksia. Mutta tärkeintä ei suinkaan ole käsikirjoituksen kirjoittaminen - itseasiassa se on jo tehty - vaan niiden ihmisten silmälläpito, jotka samaan aikaan asuvat Col da Vardan hiihtomajassa. Neil ottaa tehtävän vastaan ja joutuu tahtomattaan suureen ja vaaralliseen seikkailuun kansainvälisten rikollisten taistellessa kätketystä kulta-aarteesta.


Kirjasta tehtiin myös elokuva, joka Suomessa tunnetaan nimellä Alppimajan salaisuus.

PS. Kirjan nimestä tulee mieleen Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -novelli Yksinäinen polkupyöräilijä.

26. helmikuuta 2008

Kurre (1955)

Leskenlehtiä näkyy jo! Kurre-lehti toimitti Postisäästöpankin kevätterveiset asiakkailleen vuonna 1955 näin vekkulilla kannella.

Kurre 1955

Lehden sisäsivuilta löytyy myös "proto" siitä, millainen pankin kohta jakeluun tuleva säästöpossu olisi näöltään.

Postisäästöpankin säästöporsas on jo ehtinyt olla piirtäjän mallina.

Kurre ilmestyi Postisäästöpankin kevätlehtenä vain vuosina 1953-1955.

25. helmikuuta 2008

Riku ja aikatorni (1965)

Lähde: Koillissanomat 4. elokuuta 1965

Tommi kommentoi viestissä Seikkailukertomuksia (1937), että Brick Bradford olisi ilmestynyt 60-luvun lopulla Aamulehdessä nimellä Riku. Ja kas, suomalaiskansallisesti tämän aika- ja avaruusseikkailijan nimi sanomalehdissä on tosiaankin ollut tuttavallisen ytimekkäästi Riku. Yo. näyte on Koillissanomista vuodelta 1965.

Rikun aikatorni oli aika hieno, kuin lentävä vesitorni! Time Top jäi viimeisessä seikkailussa hyrräämään hurjalla vauhdilla Tyynen Valtameren ylle - mutta nyt se on löydetty ja nostettu ylös: todisteet täällä.

24. helmikuuta 2008

Knalli ja sateenvarjo vs. Men from the Ministry


The Men from the Ministry -radiodraamaa voi kuunnella netistä BBC:n Comedy-sivulta - ja yhtä perää sitten suomeksi YLE:n Areenalta nimellä Knalli ja sateenvarjo. Kumman versio on parempi?

23. helmikuuta 2008

Tilaa! Tilaa! (1988)

Harry Harrison: Tilaa! Tilaa!
(alk. Make Room! Make Room! - Kustannus Oy Jalava 1988)
Kansi: Kimmo Lappalainen

Onko tämä peräti kehnoin Suomessa julkaistun romaanin kansikuva koskaan (ellei omakustanteita lasketa mukaan)?

15. helmikuuta 2008

Veijareita ja pyhimyksiä (1971)

Roger Moore ja Tony Curtis olivat The Persuaders!, eli suomeksi Veijareita ja Pyhimyksiä. Hyvää viihdettä, ja unohtumaton tunnari.

Kaikki 1970-luvun suosikkisarjat ovat palanneet tai palaamassa valkokankaille. Niin tämäkin. Uudet veijarit olisivat Hugh Grant ja George Clooney. Ei se tuntuisi samalta...

Lordi Brett Sinclair ja Mr. Danny Wilde
Katson n:o 45/1971 kannessa

PopuLAARI vetäytyy viikon hiihtolomalle!

14. helmikuuta 2008

Elina Pohjanpää (1960)

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!


Uusi Kuvalehti 32/1960

Elina Pohjapää oli yksi suomalaisen elokuvan herttaisimmista kasvoista. Muistatteko, missä elokuvassa hänen roolinimensä oli Lissie?

Ks. myös Elina Salo.

13. helmikuuta 2008

Viiri (1957)

AHKERAT KÄDET EIVÄT VOI OLLA ILMAN KÄSITÖITÄ.

Viiri-neulelehtiViiri 1/1957

Neuleblogit ovat aivan järjettömän suosittuja. Eiköhän niille löydy historiallista pohjaa Suomessa ilmestyneistä lukemattomista käsityö- ja neulelehdistä. Viiri (Neovius 1936-1957) oli yksi näistä lehdistä, ja yllättävän pitkäikäinen. Jo tätä ennen se ilmestyi pari vuotta nimellä Kotikutoja, Suomen kone- ja kankaankutojien sekä käsityönharrastajien äänenkannattaja. Taidatkos lehdelle sen parempaa nimeä keksiä...

Neulominen ei PopuLAARIa juuri kiinnosta, mutta sarjakuva kiinnostaa kyllä. Viirissä ilmestyi nimittäin sarjakuva Viirin kukko (piirtäjä Olavi Vikainen). Vikaisen pensselistä näitä eläinsarjoja on sukeutunut aivan ällistyttävät määrin!

Olavi Vikainen: Viirin kukko

Rakeet pistelee ja vaivaa,
Kukko kirjan esiin kaivaa.

Silmiltä ne rakeet suistaa,
läksynluku myöskin luistaa.

12. helmikuuta 2008

Orange box...

Julistamme tietokilpailun.
Arvatkaa, mikä on tämä oranssinkeltainen laatikko!


* * *

Lisäys: Jo vain valistuneet lukijat arvasivat, mistä on kyse... 1970-luvun alun estetiikalla valmistetusta Upo-ilmankostuttimesta. Uusi ja värikäs.

Olen legenda (2007)

Richard Matheson: Olen legenda (Vaskikirjat)
Onko vampyyri tuomittavampi kuin kustantaja, joka suoltaa kauppojen hyllyihin pelkkää seksiä ja kuolemaa? Mietipä tarkkaan, kultaseni: onko vampyyri oikeastaan niin paha? Sehän juo vain verta.

Richard Matheson: Olen legenda

Onneksi kuitenkin Vaskikirjat suoltaa tällaisia "seksiä ja kuolemaa" (hyvällä maulla, toki) sisältäviä kirjoja hyllyihin mottonaan: Laadukasta fantasiaa suomeksi. Seksi ja kuolema ovat muutenkin ne maailman vanhimmat aiheet, joihin kuitenkin aina löytyy jokin uusi näkökulma - siis jos kirjailijalla vain on sellainen...

Richard Mathesonilla on. Olen legenda on vuosiltaan vanhentunut - sen tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 1970-luvun loppupuolelle, menneeseen tulevaisuuteen - mutta aiheeltaan se on alati ajankohtainen. Siinä pohditaan yllättävänkin syvällisesti vähemmistöjen asemaa, erilaisuutta ja sitä, mikä on eettisesti oikeata elämää. Näitä samoja teemoja tapailtiin myös pari viikkoa sitten televisiossa (sarjassa Masters of Horror) nähdyssä Mathesonin tarinassa Kuolleiden tanssi. Sen televisiosovituksen oli muuten tehnyt Richard Christian Matheson, todellakin isänsä poika.

Erkka Leppänen, Mr. Vaskikirjat, kertoo haastattelussaan: "...jäin työttömäksi ja aloin kaivata jotain mielekästä tekemistä. Ja kun sitten alkoi käydä selväksi, että kustantamoa ei synny, ellen itse ota aktiivisempaa roolia, kävin yrittäjäkurssin, jossa päätökseni lopullisesti vahvistui. Niinpä lopulta päädyin perustamaan kustantamon viime kesänä omalla toiminimellä." Erkan työttömyys oli lukijan onni. Ja jotta tuore kustantamo pystyisi jatkamaan työtään, ostakaa sen kustantamia kirjoja - ainakin yksi.

11. helmikuuta 2008

Roy Scheider (1932-2008)


All That Jazz ja Maratoonari... siinä ovat kaksi elokuvaa, jotka ensimmäisinä tulivat mieleeni luettuani Roy Scheiderin kuolemasta. Hän oli tyylikäs, eleetön näyttelijä. Se kohtaus, kun "Doc" kuolee Maratoonarissa, on polttomerkitty lähtemättömästi kuvamuistiini. Lieneekö elokuvahistorian pisin kuolinkohtaus?

Jostain syystä olen aina pitänyt myös psykologisesta trilleristä Yön hiljaisuudessa, joka ei ehkä ole niinkään hyvä elokuva, mutta jotenkin tämä Hitchcock-pastissi vain on jäänyt unenomaisen häilyväisesti kummittelemaan merkittävien elokuvakokemusteni joukkoon.

10. helmikuuta 2008

Seikkailukertomuksia (1937)

Seikkailukertomuksia n:o 35/1937
Kansi: Eeli Jaatinen

Seikkailukertomuksia (1936-1957) ilmestyi aina keskiviikkoisin, mikä olikin lukijan kannalta ihan mukavaa sillä lauantaina saattoi sitten ostaakin jo Jännikkeen. Lukemistolehtiä taisi tuolloin riittää melkein jokaiselle viikonpäivälle...

Seikkailukertomuksia oli Ilmarisen lehti. Novellien kirjoittajia ei useinkaan ilmoitettu, mutta ainakin Marton Taiga näyttää olleen vakituinen avustaja 1930-luvulla. Vastaava toimittaja oli tuolloin Y. R. Halme. Lehti painettiin huokoiselle paperille, ja hauskaa kyllä, Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainossa!

Lehdessä ilmestyi myös varsin näyttävä seikkailusarjakuva Pantteri-Billin seikkailuja. Alkuperäiseltä nimeltään sarjakuva on Brick Bradford (kirjoittanut William Ritt ja piirtänyt Clarence Gray), joka on Suomessa tunnettu myös nimillä Sam Seikkailija (Sarjakuvalehdessä) ja Raketti Silvo (tietääkö joku, missä lehdessä?). Sarja eli tuolloin kultakauttaan ja oli piirrosasultaan miltei yhtä loistokas kuin Flash Gordon (joka ilmestyi Jännityslukemistossa nimellä Iskevä Salama). Yksityiskohdissa ei säästelty, kuten voimme huomata ao. avausruudun taistelukohtauksesta.

Suomalaisten lukemistolehtien historiaa on selvitetty tarkemminkin.

9. helmikuuta 2008

Jukka Tolonen (1973)

Enkelikasvoinen Jukka Tolonen ja kitara,
silloin joskus 1970-luvun alussa.

Jukka Tolonen oli kuvan aikoihin mukana yhtyeessä Tasavallan Presidentti. Keikkaa heitettiin Brittein saarillakin ja bändi mietti, pitäisikö nimi muuttaa T. Presiksi glamrockin merkkinimen T. Rexin esimerkin mukaan (linkki: Yle AREENA).

8. helmikuuta 2008

Arska, ja pikkuoravat (1974)

Arska n:o 1/1974

Arska (kustantaja Espoon kirjapaino, 1973-1973) oli sarjakuvalehti, joka julkaisi Suomessa lyhyen hetken ajan Alvin and the Chipmunks -sarjakuvaa.

Hahmot tulivat aluksi tutuksi musiikin saralla, kun keksittiin yksinkertainen temppu nopeuttaa laulua kimitykseksi. USA:ssa hahmojen nimet olivat Simon, Theodore ja Alvin. Saukki (oik. Sauvo Puhtila) lokalisoi oravien nimiksi Nestori, Simeoni ja Elmeri. Ilmeisesti suomiversiot tehtiin omin luvin...

Yhdysvalloissa nämä maaoravat seikkailivat myös sarjakuvissa. Suomessa Alvin sai kuvasarjoissa nimekseen Arska! Nimen oli pakko olla A-alkuinen, koska kirjain näkyi hahmon paidassa.

Oravajengi on jälleen ajankohtainen, sillä Alvin and the Chipmunks -elokuva on nyt teattereissa.

Me oomme veljet iloiset
ja laulamme kuin peipposet.

7. helmikuuta 2008

Rymy-Eetu muuttaa (1954)

Kansan Kuvalehti lopetti ilmestymisensä jouluna 1954 (ilmestyttyään vuodesta 1926). Tässä lehden viimeisessä kaksoisnumerossa (#25-26) myös sarjakuvasankari Rymy-Eetu karistaa aviisin pölyt jaloistaan ja muuttaa uuteen lehteen nimeltä Radiokuuntelija. Perässä kipittää Eetun serkku, Kalle Kuikkaneva, käppänä mieheksi mutta terävä päästään.

6. helmikuuta 2008

Jännike-novellisto (1937)

Jännike-novellisto ilmestyi lauantaisin vuoden 1936 syksystä vuoden 1939 loppuun. Vastaava toimittaja oli A. Kaaremaa, konttori sijaitsi Oulussa jossa lehti myös painettiin.

Jännike sisälsi paljon kotimaisia jännityskertomuksia, erityisesti Outsiderilta. Muita kirjoittajia numerossa 48/1937 olivat Olli Karila (oik. Niilo Pärnänen, 1887–1936), J. K. Kulomaa (oik. nimi Jussi Kukkonen, 1892–1955), T. Koski ja Jage Varga.

Jännikeen kulttuurihistoriallista merkitystä lisännee se, että siinä esiintyi jo vuonna 1936 Outsiderin hahmo nimeltä Kalle Lipponen. Hänet tunnettiin ulkomailla seikkailijanimellä Kalle Lipway. Kalle Lipponen oli kotoisin Pielavedeltä. Muistuttaa kovasti erästä toista Lipposta...

Jatkokertomuksena oli loistavasti nimetty Outsiderin Kloakkien kauhu, johon on aivan selvästi saatu innoitus Eugene Suen kirjasarjasta Pariisin salaisuudet.

Komisario Albert nyökkäsi vaieten.
- Se mies on itse paholainen. Kukaan muu kuin 'Kloakkien kauhu' ei olisi pystynyt pitämään niin kauan puoliaan kokonaista poliisiarmeijaa vastaan. Hän on sekä rotta, että leijona. Mutta meidän täytyy nujertaa hänet, vaikkapa joutuisimme tekemään minkälaisia uhrauksia tahansa.

Kloakkien kauhu on julkaistu uudelleen vuonna 1992 sarjassa Seaflower's Minors n:o 2.

5. helmikuuta 2008

Conan barbaari (1975)

CONAN - BARBAARI
UUSI JÄRISYTTÄVÄ SARJAKUVASANKARI ON TULLUT!!!

Kautta maailman on barbaari CONAN tunnettu uskomattomista seikkailuistaan, jotka jännittävyydessään saavat veren hyytymään vampyyrinkin suonissa. CONAN ei ole suotta kohonnut ykkössarjakuvaksi monissa maissa, sillä meno on tosiaan aivan omaa luokkaansa. Veri roiskuu ja pääkallot halkeilevat tämän uljaan ja voittamattoman barbaarin tarttuessa ketään säälimättömään peitseensä. Tutustu sinäkin näihin rajuihin seikkailuihin niin tiedät!!!

Conan 1/1975 (Graafinen Kustannus Oy)

Koska edellisen viestin Apinoiden planeetta -sarjakuvalehden kansikuva sai niin innostuneen vastaanoton, jatketaan samalla 70-luvun estetiikalla.

Conan-sarjakuvien kansiaihe toistaa lähes aina samaa asetelmaa. Barbaari Conan teurastaa demoneita tahi muita lähimmäisiään, ja herran itsensä jaloissa kiemurtelee tapahtumista kauhistuneena vähäpukeinen neitonen. Tämän voimafantasian (power fantasy) teho on ilmeisesti kohderyhmää ajatellen niin tehokas, ettei formaatista ole haluttu juurikaan poiketa.

Yleensä taustalla väijyy myös jokin yliluonnollinen uhka, jonka uljas villimme kohta jollakin konstilla voittaa.

Conan 1/1976


PS. Teille kaikille epäuskoisille, jotka ette usko kuinka hyvää 1970-luvun musiikki oli - tässä lisää hyvää...Karen osasi myös rummuttaa: Close To You. Ja niin, tuota, pakko kai tämä on sanoa - krhm, olen aina pitänyt The Osmondsien kappaleesta Crazy Horses (1972). Onko hyväntuulisempaa ja mukavampaa duettoa kuin Suzi Quatron & Chris Normanin Stumblin' In? Se on niin kiva.

4. helmikuuta 2008

Teille kaikille epäuskoisille, jotka ette usko kuinka hyvää 1970-luvun musiikki oli - tässä lisää hyvää...Karen osasi myös rummuttaa.

The Carpenters: Close To You


Glen Campbellin taikaa... pidätelkää kyyneleitänne.

Glen Campbell - Wichita Lineman

Apinoiden planeetta (1976)

Näitä seikkailuja ette näe TV:stä! APINOIDEN PLANEETTA - jossa apinat hallitsevat ja ihmisiä metsästetään.

Apinoiden planeetta -elokuvista ensimmäinen päättyi kuvaan, joka oli niin tehokas että siitä on tullut melkeinpä ikoninen metafora kaikille tulevaisuuden dystopioille. Viimeksi Vapauden patsaan pää irtoaa hirviöelokuvassa Cloverfield (jota ei vielä ole Suomessa nähty). Pierre Boullen alkuperäisromaani päättyi muistaakseni toisin. Siinä tarina kerrottiin avaruudesta löytyneen pullopostin kautta, ja lopulta paljastui että kirjeen lukijat olivat, aivan niin, apinoita!

70-luvulla Suomessa ilmestyi sarjakuvalehti Apinoiden planeetta (Kustannus Williams 1975-1976). Numerossa 1/1976, viimeisellä aukeamalla, tämä grande finale esitetään graafisen loistokkaasti. Elokuvassa yllätystä ehkä vähän pienensi se, ainakin katsojan kantilta, että apinat puhuivat "planeetallaan" sujuvaa englantia...

He siis tekivät sen! Voi... niitä... hulluja!

Apinoiden planeetasta tehtiin myös televisiosarja, joka oli tasoltaan sangen kehno (hienoja alkutekstejä lukuunottamatta).

Kaunotar ja hirviöt

3. helmikuuta 2008

Calling Occupants Of Interplanetary Craft (1977)

Auttakaa minua! Minä, tunnustan, pidän suunnattomasti The Carpenters -yhtyeen musiikista... Hienossa laulussa, jos kutsutaan planeettainvälisen aluksen asukkeja, Karen-parassa näkyvät jo selvästi anoreksian merkit - mutta silti, upeaa musiikkia. Kappale on alkujaan Klaatun tuotantoa (ks. Wikipedia). Klaatuahan epäiltiin aluksi salanimellä levyttäväksi Beatles-yhtyeeksi.

Carpenters - Calling Occupants Of Interplanetary Craft

Ja sitten on vielä tämä, laululintu Olivia Newton-Johnin A Little More Love. Kivasti soluvat melodiat...

Myös laulajat, joilla on VALTAVAT pulisongit, ovat vain jotenkin hyviä. Slade ja Alvin Stardust, olkaa hyvät, lava on teidän.




Sitten vielä viimeisin vaan ei vähäisin: Glitter Band - Angel Face!

Musiikkimakuni koko huonous on nyt tuotu selvästi esille (kiitos YouTuben). Voin vain valitella tapahtunutta ja vetoan 1970-luvulla vietettyyn nuoruuteen.

2. helmikuuta 2008

Sitä sun tätä

Tässä vähän linkkilukemista lauantain ratoksi...

Frazettalle Burroughsin sankarit sopivat hyvin. Minusta hänen Tarzaninsa on "se oikea", ei Disneyn nössö pitkäleukainen sovellutus.
Meten oma lehti - Frazetta

Siinä se jälleen lukee, tällä kertaa Risto Isomäen romaanin Litium 6 (2007, Tammi) takakannessa: ekologinen trilleri. - Nimilappu, joka tekee lähes pelkästään viihteeksi leimautuneesta jännitysgenrestä taas markkinakelpoisen laajemmallekin yleisölle.
Jäljen ääni - Ekologisen trillerin kulta-aika
Suomessa sana sarjakuva sisältää konnotaatioita lähinnä Aku Ankkaan, Hesarin viimeisen aukeaman kolmen ruudun strippeihin tai nykyään Japanin Mangaan. Ranskassa sarjakuva on kaikkea tätä, mutta myös paljon enemmän... Sanoisin, että kokonainen maailma.
Melkein rajalla - Lasten ja lukutaidottomien kirjoja

...ja hei, huomasittehan, että Pieni talo preerialla tulee taas telkkarista!

LinkWithin

Hae tästä blogista: