Wired-lehti pyysi tieteiskirjailijoita kirjoittamaan novellin, joka on vain kuusi sanaa pitkä. Innoittajana oli Hemingwayn kynäilemä tarina: "Myytävänä vauvan kengät, ei koskaan käytetty."
The baby’s blood type? Human, mostly.
- Orson Scott Card
Lähde: Wired 14.11: Very Short Stories
Tässä oma sf-novellini: "Haudat aukesivat. Meret sylkivät kuolleensa. Turhaan."
No joo. Kirjoittakaa itse parempi vaikka kommenttina tai meeminä... mutta muistakaa, vain kuusi (6) sanaa.
PS. HaloEfekti ennätti ensimmäisenä, Novelli kuudella sanalla. Maailmanlopun meiningillä jatketaan.Viimeisellä rannalla oli muuten hyvin suosittu romaani aikoinaan; muistan, että luokkamme luki sen lukiossa ja että se herätti hyvin vilkasta keskustelua .
Tekstit
Minäkin kannoin korteni kekoon blogissani. Englanninkielinen novelli pulpahti alitajunnasta viimeaikojen uutistarjonnan teemoja mukaillen "kuin pässin aivastus". Täytyy vaatimattomasti vähätellä omia ansioitani tämän "keksimisessä", sillä tämä vähän muunneltuna on ollut esillä keskusteluissa esim. tyttäreni Kissamaun kanssa.
VastaaPoistaOn the beach - any day now.
Viimeisellä rannalla tavataan - minä päivänä tahansa.
R.I.P. IRL
VastaaPoistaeli Rest in peace in real life.
Viimeiset sanat: lepää rauhassa todellisessa maailmassa.
Hyvä, SusuPetal! Sangen tiivistetty kyberpunk-novelli!
VastaaPoistaJatketaan maailmanlopun meiningeissä.
VastaaPoistaHarmaa tuhka peittää tyhjän, hiljaisen maailman.
a.g., tuli ihan mieleen joku japanilainen haiku.
VastaaPoistaMe uimme kuin sorsanpojat kotootamme pois.
VastaaPoistaIkiliikkuja jatkaa työtään.
VastaaPoistaLumi peittää maan.
Hieno idea tämä. Omani sekä blogillani, että tähän perään.
VastaaPoistaNäin unta että kuolen. Turhaan sekin.
Omani olkoon vähän klassisempaa scifiä:
VastaaPoista"Eihän sen pitänyt tuolla tavoin toimia!"
Tässä yksi novelli lisää:
VastaaPoistaHuomenna eilinen poissa, tänään uusi alku.
verkkaan ovi aikeni hyvin voidelluilla saranoillaan.
VastaaPoistasiis po. aukeni
VastaaPoistaOma versioni linkin takana..
VastaaPoistaHieman tällainen genderbender-tyylinen sf-tarina.
VastaaPoistaIhmiskunnan lyhyt historia
"Aatami heräsi uuteen aamunkoittoon Eero vierellään."
Teinpä minäkin, vaikka ei se novelli SciFiä ole. Löytyy linkistä: http://itte.blogspot.com/2006/11/ohittaja.html
VastaaPoistaHaluu kans osallistua!
VastaaPoistaMukana!!
VastaaPoista"Neurostimulantit halvaannuttivat minut wetwaren toimintojen varaan."
Tämän päivän hesarista löytyi myöskin kuuden sanan novelli, ei ehkä scifiä, mutta kuitenkin hauska:
VastaaPoistaOvela villisika ammuttiin pellolle vintin ikkunasta
(Tuolla Hesarin www-sivuilla se on otsikoitu toisella tapaa, mutta ke 8.11. hesarin paperiversion A5 sivulta löytyy tuo ym. "kuuden sanan novelli" ;-)
Voisi tulla tosiaankin aika surrealistinen teos - mutta ei huono ajatus.
VastaaPoistaMiten se villisika sitten niin ovela oli, jos se kerran ammuttiin?
Halo efekti, tuo viimeisellä rannalla -novellisi on mielettömän tehokas! Muistan lapsena (varhaisnuorena?) nähneeni sen leffan ja vieläkin värisyttää näkymä autiosta San Fransiscosta (sekö se oli?) ja tuulen näppäimillä pyörittelemästä pullosta.
VastaaPoistaVoi ei, nyt sen salaperäisen viestin syy paljastui, jos joku ei ollut vielä leffaa nähnyt!
VastaaPoistaKerrotaan nyt sitten, että kirjassa taisi olla kyse tuulessa heiluvasta ikkunasta joka jotenkin osui morsetuskoneeseen. Muistankohan oikein?
Niskanpohja kihelmöi. Kun avaan silmät, olenko?
VastaaPoistaSun äitis, tein siitä leffasta postauksen Perhealbumin aarteita nostalgia-blogiini
VastaaPoistahttp://perhealbuminaarteita.blogspot.com/2006/11/viimeisell-rannalla-1959.html
Paikka oli elokuvatietolähteiden mukaan San Diego. On todella kauan siitä kun katsoin elokuvan, en ihan tarkkaan muista. Siitähän on tehty myös tv-sarja ja Sir Elwoodin Hiljaisten värien biisi.
Novelli kiperästä aamusta, jolloin kankkunen oli niin kova, että vihdoinkin onnistun lopullisesti lopettamaan ryyppäämisen.
VastaaPoistaKuumuutta, savua! Huolimattomuutta, minähän elän vielä.
Aiemmin samalla viikolla olivat seikkailut vieneet outoon lähiöön.
Haisevat lonkerot kurottavat kasvoilleni. Hiljaa ruokapöydässä!
Osallistuin lopulta minäkin blogissani.
VastaaPoista