31. elokuuta 2007

Fallesmannin Arvo (1952)

Jukopliut!
sanoi Fallesmannin Arvo
Kirjoittanut: Sakari Pälsi
Kansi: Erkki Tanttu (Otava 1952)

Vakaumukseni on, että viiden vuosikymmenen perästä palvellaan pylvään nenässä Pälsin poikakirjoja. Ne ovat sentään hänen omintakeisin taiteilijalöytönsä, jossa hän on huumaantuneena heittäytynyt leveimmille siivilleen ja antanut huumorinsa huhkia jokseenkin ilman estoja.

Näin kirjoitti Aaro Hellaakoski vuonna 1950 (esseessään joka löytyy teoksesta Kuuntelua, esseitä teoksista ja tekijöistä). Olisin suonut hänen olleen enemmänkin oikeassa, sillä Sakari Pälsin pakinamaiset jutut fallesmannin Arvosta ovat hersyvää luettavaa, ja tyylillisesti ne ovat nuoren pojan pään ajatuksenvirtaa jossa pilkku ei ole käytössä kulunut ja josta Volter Kilpikin olisi kateellinen. Tarinat pohjautuvat Pälsin omiin poikavuosiin hämäläisessä pihapiirissä. Alaotsikkona on "lapsekkaita jutelmia". Yhä elävää historiaa, jos mikä.

Mutta ei näitä jutelmia ihan kokonaan unohdettu ole. Fallesmannin Arvo ja minä -niminen 12-osainen televisiosarja pyöri 1990-luvun puolivälissä, mutta se on mennyt minulta aivan ohi. Uusinta olisi paikallaan.

30. elokuuta 2007

Tämä hetki

Kävelin vintin portaat alas
maalla kylässä,
television ääni tuli vastaan
ja kertoi Dianan kuolleen.
Muistan kuinka hyvältä
aamuinen kahvi maistui.


PS. Piti osallistua Runotorstain 57. haasteeseen, kun kerran pyydettiin.

28. elokuuta 2007

Punainen sulka (1957–1970)

Kanadan saloilla oli pakkastalvi.
Kuu kohosi niiden ylle punaisena pallona;
se valoi kimmeltävää kumotustaan
yön rajattomaan hiljaisuuteen.

Yllä olevilla sanoilla alkaa J. O. Curwoodin Sudenpyytäjät (The Wolf Hunters). Tällaisia erämaaseuduille sijoittuvia seikkailuromaaneja pojat joskus lukivat - ennen pelikonsoleita ja RuneScapea.

Punainen sulka – parhaita seikkailuromaaneja oli WSOY:n kirjasarja, jossa vuosina 1957–1970 julkaistiin kolmisenkymmentä pojille (ja toki myös joillekin tytöille) tarkoitettua romaania, Arthur Conan Doylesta Alexandre Dumasiin. Jack Londonin Korpien kutsu on tuttu monelle lukijalle juuri tästä sarjasta, jota löytää yhä divareista suuret määrät niin kova- kuin pehmytkantisena.

Mieleeni on myös jäänyt Jan Iwar Billowin Aaveprikaatin ja Sinisen naamion nuori salapoliisi Ville Koivu.

Ville, [setä] oli sanonut, on juuri sellainen poika, jollaista tarvitsisin yksityisetsivän toimessani. Ikäisekseen hän on suuri ja vankka, hänellä on nopea käsityskyky, ja olen melko varma, että hän kykenee pitämään päänsä kylmänä jännittävissä ja vaativissa tilanteissa.

Ville oli kuin toinen aikaisempi suosikkini, Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist, nyt vain teini-ikäiseksi kasvaneena, ja ovathan he kumpainenkin ruotsalaista alkuperää. Billowin kirjat oli tosin lokalisoitu niin hyvin, että pidin niitä aikoinaan täysin suomalaisina. Mikähän Villen nimi on ruotsiksi? En löytänyt tietoa ahkerallakaan googlettamisella...

Punaisen sulan mieltä kiehtovasti sommitelluista kansista vastasi usein Toivo Fahlenius (ks. molemmat kannet yllä).

PS. Digijulkaisut-blogissa on löydetty hieno heikko signaali menneisyydestä: Tulevaisuuden tietojärjestelmiä 1930-luvun malliin.

[Kommenteissa tiedettiin, että Ville Koivu oli ruotsinkielisissä alkuteoksissa Villy Björk. Kiitos, ystäväni kirjastonhoitaja.]

27. elokuuta 2007

Julia, kuolee (1956)

Tuossa on tuppes,
ruostu siinä,
suo mun kuolla.

Kuvitettuja Klassikkoja n:o 10, Romeo ja Julia.
Käännös on mukailtua Cajanderia:

(Tempaa Romeon tikarin.)
Tikar' armas! Tuppes
On tuossa!
(Työntää tikarin rintaansa.)
Ruostu siellä; suo mun kuolla. (Kuolee.)

Kuvitettuja klassikkoja alkoi Suomessa ilmestyä ilmeisesti jo vuonna 1956, sekä suomeksi että ruotsiksi. Näin lukijaa tervehdittiin sisäkannen tekstissä:

"Rakas lukija!Tässä on eräs kuvitettu klassikko - eräs maailmankirjallisuuden suurista teoksista. (...) Tämä kirja esittelee klassillisen kertomuksen värikuvina, joiden avulla saat elävän käsityksen sankareista ja siitä ympäristössä, missä he elivät. (...) Tämän kirjan kuten muutkin kuvitetut klassikot ovat etevät kirjailijat yhdessä koulumiesten kanssa kääntäneet ja toimittaneet. (...) Suomessa ilmestyy Kuvitettuja klassikkoja vuoden 1956 syyskuusta lähtien myös ruotsiksi (...)."

Lehden aineisto oli peräisin Yhdysvalloista, jossa Classic Illustrated lehtiä myytiin sadoin tuhansin. Ks. Paul Gravett: Article - Classic Illustrated

PS. Kävelyllä on taas alkanut päivittyä!

25. elokuuta 2007

Blogi, uusi medium

Blogifilosofiassa ihmetellään TAITEEN TEKEMISEN PROSESSISTA JA TAITEILIJAN ELÄMÄSTÄ - BLOGEISSA. Pitkä otsikko, mutta ei aiheen vierestä.

Ajatelkaa jos Olavi Paavolaisen Saksan-matkan innostuksen hetket - vielä vailla kriittisiä korjauksia tai kustannustoimittajan punakynää - olisivat luettavissa siinä muodossa minkä ne ensiksi saivat. Minkälaisia blogeja kirjailijat olisivat kirjoittaneet vuonna 1918? Mitä jos Aila Meriluoto, tai Lauri Viita, olisi pannut blogiksi kriittisinä aikoina?

Maxin pohdiskelut pistävät pohtimaan. Blogit ovat oikeastaan ihan oma mediansa, joka tuottaa uudenlaista tekstiä ja kirjallisuutta. Samaten kommentointia voi olla yhtä viestiä kohden enemmän kuin mitä kustannustalon kirjailijalla koko vuoden aikana (kuten blogirunoilija ja -kirjailija SusuPetalilla). Ja sitten on tämä linkittäminen... se on ihme, joka ei enää tunnu ollenkaan ihmeelliseltä. Mielestäni blogia ei voi julkaista kirjana muuten kuin uudelleen kirjoitettuna. Miten ihmeessä kommentit ja linkit, blogien olennaiset intertekstit, voidaan muka ottaa paperille mukaan?

24. elokuuta 2007

Huomista tänään ja eilen

Wiredin jokaisessa numerossa on mainos tulevaisuudesta, Found: Artifacts From the Future. Hyvää 150-vuotispäivää, ukki!

Worth1000.comissa oli tämä ajatus väännetty nurinkurin, Modern products in a vintage light. Tämä menneisyyden Viagra-mainos saattaisi toimia jopa nykyajan maailmassakin. Awaken love... in your mate tonite!

PS. Kiitti (taas) linkkivinkistä, Elina.

Kino Kyöpeli ja muuta katsottavaa

Kino Kyöpeli on ollut sateisten kesäiltojen ilo. Tämän televisiokatsojan mieleen on jäänyt lähtemättömästi Boris Karloffin ilme Kauhujen talossa (Bedlam, 1946) hänen havahtuessaan hereille muurin sisällä juuri samalla hetkellä, kun mielisairaalan asukit nostavat viimeistä kiveä paikoilleen ennen seinän umpeen muurausta.

Tänä iltana on tiedossa lisää film noir -jännitystä: Kaulakorun kahleissa (The Locket). Elokuvan ohjannut John Brahm teki myöhemmin töitä televisiolle, varsinkin sarjaan Alfred Hitchcock esittää (joka on täyttänyt tallentavan digiboksini kiintolevyä nopeammin kuin olen ehtinyt jaksoja katsoa).

Ja Kyöpeli-leffan kanssa (tietenkin!) lähes samaan aikaan näytetään TV2:lla Sidney Lanfieldin film noir -vaikutteinen dekkarilänkkäri Läntinen linnake (Station West). Televisiotarjonnassa alkaa olla suorastaan runsauden pulaa. Ai niin, Liskojen yö näkyy tulevan FST5:lla lauantaina, sunnuntaiyönä onkin sitten Nelosella vuorossa Martin Scorsesen aivan loistava Sudenpesä. Kaiken lisäksi digiboksini kiintolevyllä odottavat vielä katsomistaan Fellinin Vetelehtijät ja John Fordin Hyökkäys erämaassa.

Ja lehtien yleisönosastoilla valitetaan, kun televisiosta ei ole tule ikinä mitään hyvää. Höh!


PS. En tiedä mistä se johtuu, mutta heti kun RKO Radio Picturen pyörivä maapallo ja salamoiva linkkitorni ilmestyy ruutuun elokuvankatselutunnelma (hieno yhdyssana!) nousee heti.

PPS. Blogispotin Blogihakemisto on avattu! Käykää lisäämässä sinne bloginne. (Vaatii rekisteröinnin käyttäjäksi.)

23. elokuuta 2007

Vaaleanpunainen kolmio (1945)

Brittiläinen huutokauppakamari Mullock's myy vanhaa natsitavaraa. Nyt on vasaran alle menossa myös vaaleanpunainen kolmio, jollaisia taipumuksestaan kiinni jääneet homomiehet joutuivat kantamaan toisen natsivallan aikana Saksassa. Hinnan arvellaan nousevan 500 punnan paremmalle puolelle.


ULTIMATE SYMBOLS OF THE NAZIS HATRED OF GAYS GOING UNDER THE HAMMER
Two excessively rare examples of the notorious ‘Pink Triangle’ which the Nazis forced gay men to wear during World War Two, go under the hammer later this month.

Huutokauppatiedotteessa kerrotaan lisäksi, että vapautuksen koittaessa keskitysleirivangeille vuonna 1945 vaaleanpunaisten kolmioiden kantajat joutuivat uudessa liittotasavallassa vankilaan. Heidän rikoksensa kävi selvästi ilmi heidän tunnuksestaan.

22. elokuuta 2007

Ansa Ikonen (1936)

ANSA IKONEN 'VAIMOKE'-
FILMIN NUORENA SANKARITTARENA
VALOK. SUOMI-FILMI

Kansi: Elokuva-Aitta n:o 6/1936

Hilja Valtonen on taas nousussa. on sielläkin kerrottu ja keskusteltu Valtosesta. Täytyy sanoa, että luulin Miehekkeen olleen jatkoa Vaimokkeelle, mutta jatko-osa olikin nimeltään Neekerityttö peilaa.

21. elokuuta 2007

Kivikasvot (1973)

"Harmittomat Kivikasvot" hymyilevät leveästi Katso-lehden kannessa n:o 6/1973.

Erityisen hyvin muistan ohjelmasta Dolivon ja Fredin Ohukainen ja Paksukainen -pastissit, jotka taisivat olla (melkein) yhtä hyviä kuin alkuperäiset. Mieleen on jäänyt myös Fredi laulamassa kappalettaan "Avaa sydämesi mulle", kirurgina leikkauspöydän ääressä... pöhköä, mutta hauskaa.

Kaverit muuten heittävät yhä keikkaa. Tankeros love!

20. elokuuta 2007

Laulavat sadepisarat (1952)

Laulavat sadepisarat on elokuva elokuvasta ja filmiteollisuudesta. Ja vaikka Singing in the Rain on iloinen ja sydämeenkäypä elokuva, Gene Kelly tulee niin lähelle kameraa täydellisen valkoisine hampaineen, että katsoja tietää, ja tuntee, että filmin kauniin kuoren alle on kätketty sanoma: ilman henkilökohtaisia uhrauksia ei tätä karamellimaailmaa rakenneta... En pidä tätä elokuvaa niinkään satiirina vaan herkkävaistoisena kuvauksena Hollywoodin ihmislajista, sen ominaisuuksista ja omituisuuksista. Ajattelin vain vilkaista elokuvan alun Teemalta, mutta värikäs tempo vei mukanaan - ja loppu oli niin onnellinen.


Siihen aikaan kun isä väritelevision osti, muistan aina kun tämä ihmelaite ensimmäisen kerran avattiin, ja kuinka ollakaan juuri silloin alkoi tämä Laulavat sadepisarat. Värit tuntuivat täyttävän koko olohuoneen.

18. elokuuta 2007

Bourne ei ole uusi Bond

Jason Bourne on uusi Bond, toitottavat arvostelut. No joo... Jasonilla ei ole muuta yhteistä Bondin kanssa kuin että molemmat ovat agentteja. (Bondista on keskusteltu PopuLAARIssa).

Medusa-sarjan elokuvilla on sen sijaan paljonkin yhteistä vainoharhaisten takaa-ajoelokuvien kanssa, joissa päähenkilö on usein menettänyt muistinsa tai hänen identiteettinsä on varastettu. Vaarallisella romanssilla tai Maratoonarilla on enemmän yhteistä Bourne-elokuvien kanssa kuin Bondilla.

Kaiketi tämä on ns. meemi, joka leviää mediassa kulovalkean tavoin. Googlen uutispalvelu on hyvä keino näiden "mediavirusten" seuraamiseen. Haku: jason bourne james bond.

PS. Matt Damon yrittää itse hentoisesti väittää vastaan: Bourne is no Bond ja Damon: Bourne is ‘the opposite of James Bond’. Turhaan.


Jason Bourne: All Three Cuts



PS. Matt Damon Minority Reportissa!

16. elokuuta 2007

Blow Out (1981)

Sight & Sound -elokuvalehti juhlii elokuun numerossaan 75-vuotispäiväänsä (!) kyselemällä kriitikoilta näiden suosikkeja aliarvostettujen mestariteosten joukosta (hmm, tämän avauslauseen voisi kirjoittaa varmasti paremminkin). Näitä "unohdettuja elokuvia" listataan tietenkin 75 kappaletta. Yksi filmeistä on Brian de Palman Blow Out, joka todellakin on elokuvataiteen ja elokuvan kielen huippuja. Uskoisin, että suuri yleisö hyljeksii sitä, koska se on niin lohduton. Blow Outin loppua sanotaan usein kyyniseksi, mutta ei se sitä ole, se on huuto menetetylle rakkaudelle - tai ehkä tässä tapauksessa kirkaisu... ”It’s a good scream.”


You Tubesta löytyy myös kymmenen minuutin pätkä... PlusTV:n tilaajat voivat katsella Viimeistä todistajaa Leffa-kanavalta.

15. elokuuta 2007

Herra Kerhonen (1934)

Herra Kerhonen on aina ollut yksi suomalaisen sarjakuvan suosikeistani... hän edusti kaikkea sitä, mikä on vanhan hyvän ajan poroporvarillisuudessa sympaattista ja hauskaa.

Herra Kerhonen ottaa tilanteen tyynesti,
makkaraa poskeen ja kahvia termospullosta...

Copyright Gösta Thilén, 1934

Yllättävä almu (1926)

Vanha suomalainen sarjakuva on jäänyt PopuLAARIssa hetkeksi unholaan, vaan ei huolta - tässä sitä tulee.

Yli kahdeksankymmentä vuotta sitten Erkki Tanttu alkoi sarjakuvien piirtämisen 1920-luvulla Nuoreen Voimaan. Aika hauskoja ne olivat, kauan ennen Rymy-Eetua. Tantullakin viiva yksinkertaistui vuosien myötä, mutta vitsi on tuttua Tanttua.

Erkki Tanttu: Yllättävä almu
Nuori Voima 1/1926
Suomen nousevan polven aikakauslehti

Jotakin, mikä pitäisi jotenkuten ruumiin ja sielun
yhdessä...

Lukkoneula.

14. elokuuta 2007

Casino Royale (1963)

Ian Flemingin Bond-romaanilla Casino Royale oli Suomessa näin vekkuli kansi (Gummerus 1963, 2. painos), joka kylläkin varsin hyvin kuvaa kirjan sisältöä.

Alkuperäisessä romaanissa kuninkaallisella kasinolla toki pelattiin baccaratia eikä uusrahvaanomaisesti pokeria kuten uusimmassa filmatisoinnissa.

Kansi: Aarne Kotilainen

Salainen asiamies 007 James Bond lähetetään pieneen Somme-joen suun kylpyläkaupunkiin Royale-les-Eauxiin pelaamaan uhkapeliä venäläisten salaista asiamiestä Le Chiffreä vastaan. Tämä salamyhkäinen ‘Herra Numero’ on pahassa pulassa; hän on keinottelemalla hävittänyt suuren osan haltuunsa uskottuja ammattiliittojen varoja ja pelkää säälimättömän kostojärjestön SMERSHin olevan jo kannoillaan. Hän on pannut toivonsa uhkapeliin ja uskoo sillä voivansa paikata kassavajauksensa. Mutta hän aliarvioi vastustajansa pelitaidon ja kylmäverisyyden; Bond voittaa pelissä hänen viimeisetkin rahansa. Bondilla puolestaan ei ole aavistustakaan siitä, millaiseen häikäilemättömän vakoilun ja vastavakoilun verkkoon hän on joutunut ottamalla vastaan tämän tehtävän. Äärimmäisestä varovaisuudestaan huolimatta hän ennen pitkää on loukussa, täysin avuttomana julman vihollisensa armoilla. Le Chiffrelläkin on kuitenkin nopeampansa; kosto seuraa kostoa. James Bondin apulaisena tässä kovassa pelissä on viehättävä ‘päämajan tyttö’ Vesper, johon Bond rakastuu aavistamatta että tytölläkin on oma synkkä salaisuutensa.

Bondille jatko-osia kirjoitellut John Gardner on siirtynyt taivaalliseen kasinoon. Gardnerin kirjoista ainakin yksi sijoittui Suomeen: Tehtävä Suomessa, James Bond (alk. The Icebreaker).

13. elokuuta 2007

Ruusujen aika (2012)

Kuluttajia (naisia) on kuulemma johdettu harhaan, kun mainokset ovat luvanneet ripsille 60 prosentin tuuheuskasvun ja ripsien "kurkottavan tähtiin" L'oréalin Telescopic-ripsiväriä käyttämällä. Mainoksissa esiintynyt Penelope Cruz oli kaiken päälle vielä käyttänyt irtoripsiä. L'oréal on tosiaankin tunnustanut kiinnittäneensä Cruzin ripsiin näkymättömiä irtoripsiä. Näkymättömiä?

Tämä silmäripsiin liittyvä heikko signaali tulee entisestään vahvistumaan, kuten ao. paleofuturistinen kuva tulevaisuudesta vuodelta 2012 todistaa. Kuvassa on Tarja Markus.

Kuva on peräisin Risto Jarvan ohjaamasta Ruusujen aika -elokuvasta vuodelta 1969.

Suomi kuuluu korkeimman varallisuusluokan maihin, Helsingissä on metro, uusien rokotteiden ansiosta ihmisillä ei ole nuhaa, kolmatta maailmansotaa ei ole ollut, pyllymylly on muotitanssi ja todellinen valta on päätynyt tiedemiesten ja virkamiesten puolueettomiin käsiin.

Aika moni elokuvan ennustuksista on toteutunut, eivät tosin kaikki...

12. elokuuta 2007

Rikostutkintaa televisiossa

Jos television rikossarjan päähenkilö on kiinnostunut sarjamurhaajista, voidaan olla täysin varmoja siitä että aivan lähialueilla alkaa riehua mielipuolisia sarjamurhaajia vähän joka nurkan takana (Murha mielessä).

Sen sijaan jos erityisen pätevä ylikomisario (Morse) nimitetään virkaan jonnekin hyvin rauhalliselle alueelle (Oxford), kaikki alkavat yhtäkkiä hulluna murhata toisiaan vaikka ko. maailmankolkassa ei siihen mennessä olisi tehty ensimmäistäkään väkivaltaista hengenriistoa.

Samaten on syytä varoa palkkaamasta vaikkapa matemaattista neroa rikostutkinnan konsultiksi, koska silloin kaikkien koulunsa kesken jättäneiden kulmakunnan konnien älykkyysosamäärä nousee radikaalisti ja he alkavat käyttää monimutkaisia algoritmeja rikoksissaan tahi jättävät nerokkaita numerokoodeja rötöspaikoilleen johtolangoiksi (Num3rot).

Suosittelisin, että rikostutkijoiksi palkattaisiin mahdollisimman tumpeloita kavereita. Ja että kaikenlaisten erikoisyksiköiden (erityisesti terrorismiin tai biologisiin sodankäyntiin liittyvien) perustaminen lopetettaisiin heti. Sellainen on suorastaan vaarallista.

11. elokuuta 2007

Mikko ja possu (1929)

Hän Possulla ratsastaa... tämä on niin kiva Hj. Löfvingin piirtämä kuva (väritys oma, alk. mustavalkoinen), että on pakko laittaa se tänne PopuLAARIin. Ja ratsumies on tietty Mikko Tarmokas.

10. elokuuta 2007

Veekoo (1929)

Kova kahvinjuonti parantaa naisen (miksei miehen?) muistia kuten olemme uutisista saaneet tietää. Vaan Veekoo-kahvi se vasta olikin "terveyspaukku". Mainos on vuodelta 1929, joten kyllä kahvin hyväätekevät vaikutukset on tiedetty jo pitkään.
Se poistaa väsyneisyyden, luo vilkkautta, iloisuutta ja hyvätuulisuutta siksi, että kahvin virkistysteho on paahtimossamme huoliteltu mitä taloudellisemmaksi.

9. elokuuta 2007

Herra Reederin rikollinen mieli (2003)

- Minä - minä näen kaikessa pahaa.
Minulla on sellainen omituinen pahe -
minulla on rikollinen mieli!



"Miksi televisiossa ei enää näytetä Herra Reederin tuumia?
No sen takia kun britit siirtyivät metrimittoihin!"

Tätä vanhaa vitsiä ei kannata kertoa nykynuorille, jotka eivät tästä hyvin suositusta televisiosarjasta ole koskaan kuulleetkaan (esitettiin Suomessa vuonna 1973).

Edgar Wallacen luoma hörökorvainen ja harmaatukkainen hahmo ratkoo rikoksia suomeksi myös novellikokoelmassa Herra Reederin rikollinen mieli (Book Studio 2003), The Mind of Mr. Reeder ilmestyi alun perin jo vuonna 1925. Suomentaja Tapani Bagge on sisällyttänyt suomalaiseen painokseen erinomaisen esipuheen Wallacen sangen tuotteliaasta kirjailijanurasta ja värikkäästä elämästä. Ja ovat ne novellitkin aivan loistavia... kelpo kesälukemista. Kirjaa on näkynyt alelaareissa, joten jos eteen sattuu, napatkaa omanne pois.

8. elokuuta 2007

Paleofuturismi

Uusista tieteenlajeista mainittakoon paleofuturismi, jota harrastetaan erinomaisessa englanninkielisessä blogissa Paleo-Future. Natsien toteuttamatta jäänyttä uljasta uutta maailmaa voi ihailla kuvien kera viestistä Nazi Paleo-Futurism (1941).

Martin Kappler has scanned and uploaded a German poster from 1941 which shows Third Reich images of the paleo-future. The poster was in a book called Durch die weite Welt vol. XIX, one in a series of books for boys.

Paleofuturistisen vinkin antoi Elina (tilaa Heikot signaalit Blogilistalta), jonka keksimän kekseliään termin "tulevaisuusikkuna" keksin vääntää käänteismuotoon "menneisyysikkuna".

7. elokuuta 2007

Ystäväni Sherlock Holmes (1993)

Huomaan muistikirjaan tekemästäni merkinnästä,
että oli jo keskiviikkoiltapäivä, marraskuun 16. 1987,
kun ystäväni Sherlock Holmesin huomio ensi kertaa kiintyi
kelloja vihaavan miehen eriskummalliseen tapaukseen.

Adrian Conan Doyle, John Dickson Carr: Ystäväni Sherlock Holmes (Book Studio 1993)
Collector-antologia 8
Kansi: Kari Leppänen

Ystäväni Sherlock Holmes on aivan nauttivaa luettavaa... Jotkut kirjan novelleista voisivat aivan hyvin olla itsensä A. C. Doylen kirjoittamia. Alkuteos The Exploits of Sherlock Holmes ilmestyi jo 1954, suomeksi se saatiin Risto Raition erinomaisesti kääntämänä vuonna 1993. Jokaisen novellin lopussa on viittaus alkuperäiseen tarinaan, josta inspiraatio näihin novelleihin on saatu.

Suomentaja selvittää ansiokkaissa jälkisanoissaan, että Seura-lehti julkaisi kymmenen näistä novelleista jo 1955. Tämä ei ole mitenkään merkillistä, sillä sekä Seuran että Apun (Avun?) sisällöstä suuri osa oli tuolloin novelleja. Oi niitä aikoja!

* * *

Televisiossa näytettiin muutama vuosi sitten kymmenkunta Universalin Sherlock Holmes -elokuvaa, pääosassa Basil Rathbone, mutta tämä taisi jäädä esittämättä: SHERLOCK HOLMES "The Pearl Of Death" (1945).

6. elokuuta 2007

Elävät torpedot (1945)

Poikien seikkailuromaanissa Elävät torpedot ollaan kesälomalla Lauttasaaressa, sillä "niin suuressa määrässä kuin Lauttasaari olikin suurkaupunkilaistunut, oli siellä vielä idyllisiä paikkoja, joissa saattoi viettää kesää kuin maalla konsanaan."

Poikien sininen sarja 8.
Jori Tervanto: Elävät torpedot (Kansankirja 1945, 2. painos)
Kansi: Ami Hauhio

Takakansiteksti:
Kamreeri Hongiston kaksoispojat Jorma ja Jaakko olivat yökalassa luodolla. Kun he aamulla heräsivät, oli heidän veneensä kadonnut, ja heille alkoi tapahtua vielä paljon jännittävämpiäkin asioita, sillä kyllä joutuminen salakuljettajien sukellusveneen roistojen vangiksi ja esiintyminen elävänä torpedona karmisi kenen tahansa selkäpiitä.
- Kaikkein kiperimpiä kohtauksia emme ollenkaan mainitse, ettei lukija etukäteen säikähtäisi. Sensijaan teemme sen paljastuksen, että lopuksi kukin saa ansionsa mukaan eikä kenenkään tarvitse jäädä ihmettelemään, miksei "Jokamiehen tavaratalon" apulaisjohtaja antanut pidättää myymälävarasta ja miksi hän myi liian hyvää tavaraa halvalla.
Pulpetti tietää kertoa, että Jori Tervanto oli oikealta nimeltään Selim Tapola ja että hän toimitti suomalaista pulp-lehteä Sormenjälki.

4. elokuuta 2007

JVC HR-7200 (1981)


Televisionostalgia jyllää nyt PopuLAARIssa. Tällä kertaa muistelemme ns. vanhaa teknologiaa, aikaa ennen digiboksia...

Yo. kuvassa on huippuluokan kuvanauhuri JVC HR-7200 (VHS) vuodelta 1981. Erikoisominaisuuksina mm. nelinumeroinen nauhalaskuri ja kaukosäädin johdolla! Tämä laite mullisti televisionkatselun.

3. elokuuta 2007

Cannon (1971-1976)


Takavuosien Katso-lehteä selaillessani mieleen tuli vanha kunnon Frank Cannon... tuo kohtalaisen pulska yksityisetsivä. Alkutekstit olivat varsin tyylikkäät.

Muistaakseni Katso-lehdessä ilmestyi jossain vaiheessa myös Cannon-sarjakuva.

Telvis 1973

Katso 7/1974

Katson lukijat äänestivät vuoden 1973 suosikkiesiintyjänsä:
Heikki Kahila, Tuula Rosenquist ja Carl-Erik Creutz.
Voittajat saivat Telvis-patsaat. Yhtä hymyä...

2. elokuuta 2007

Nainen ilman alaruumista (1924)

Päättömän naisen jälkeen sopii tietenkin näyttää...

...nainen, jolla ei ole ole alaruumista. - Mistä ne sen sitte tietää, että se on nainen.
Pilajuttuja ja piirroksia 69 (1924)
Kansi: A. Tawitz

Ks. myös Pilajuttuja ja piirroksia 67 (1924)

1. elokuuta 2007

The Headless Lady (1940)

Mapback on vakiintunut termi, jolla kutsutaan Dellin 1940- ja 1950 -luvulla julkaisemia dekkaripokkareita. Niiden takakannessa oli aina kartta rikospaikasta (with crime map on back cover). Logo oli avaimenreikä, josta tuijotti silmä. Muutenkin painotyö oli hyvin viimeisteltyä ja tyylikästä - ja totta kai etukannetkin olivat aivan verrattomia!

The Headless Lady kääntää todellakin satunnaisen selaajan pään... Näitä pokkareita löytyy silloin tällöin divareista, omani (ks. alla) löysin halpalaatikosta 50 sentillä. Yhdysvalloissa niillä on jo keräilyarvoa (.pdf) ja tietyt numerot voivat olla hyvinkin arvokkaita. Ao. isokokoisen kansikuvan latautumiseen voi mennä jonkin verran aikaa, mutta odotus on sen väärti.

Clayton Rawson: The Headless Lady, A Great Merlini Mystery
A Dell Mystery 176
- ja totta kai tarjolla on myös takakansi [klikkaa isommaksi]:

LinkWithin

Hae tästä blogista: