Puutarhassa pionit niiavat syvään.Valkoisista punertaviksi muuttuneet kukat
ovat painavat ja pudottavat
kohta terälehtensä.
Tytär, yhdeksänvuotias kansanperinteen kerääjä, halusi kerran kysellä isovaarilta, minkä nimisiä hevosia tämä on ajanut niin rauhan kuin sodan aikana.
Tyttö kirjoitti pitkäksi listaksi hevosten nimet (ja hyvin se vaari ne nimet muistikin, mikä kertoo siitä kuinka tärkeitä hevoset ennen olivat):
Timo
Markku
Poju
Raju
Heimo
Katri
Solmu
Pilkku
Jalo
Vappu
Raili
Touhu
Pertti
Linkkejä: Suomenhevonen, Työkaveri parhaasta päästä, SUOMENHEVONEN SODASSA ja Suomenhevonen ja suomalainen kantahevonen.
Tekstit
Sen jälkeen, kun traktorit syrjäytivät hevosen, oli hevonen parhamillaan ruokapöydässä.
VastaaPoistaHevosenlihaa tuotettiin Suomessa vielä 1990-luvun alussa miljoona kiloa; nykyään luvut ovat pienet. Salamimakkarassa taitaa vieläkin olla hevosenlihaa. Wikipedia tietää kertoa, että suomalaiset syövät hevosta 100 grammaa vuodessa.
VastaaPoistaJa eikös ne hevosenluut olleet liimatehtaitten raaka-ainetta...
Ongelmana on, että isot teurastamot eivät huoli hevosia. Alle 20 pienteurastamoa koko maassa ottaa niitä, ja niissä on pitkät jonot. Teuraskuntoisista hevosista on tullut eläinsuojeluongelma, kun sairaita ja vanhoja annetaan melkein ilmaiseksi vääriin käsiin ennemmin kuin nähdään vähän vaivaa.
VastaaPoistaOlen ehkä eri mieltä siitä, onko hevonen parhaimmillaan ruokapöydässä vai ennen sinne päätymistään, mutta kyllä hevosen pitäisi päästä sinne pöytään, jos on vaivainen tai sairas - ei kiertolaiseksi ja varhaisteinien leluksi. Ennen hevonen sai arvoisensa lopun ajoissa eikä joutunut riutumaan vaivaisena ties kenen käsissä.
Pakko kommentoida: aika ronkelina lihansyöjänä olen sitä mieltä, että hevosen kylmäsavuliha on aivan parasta leikkelettä. Sitä pitäisi viedä ulkomaille ja mainostaa hienona suomalaisena gurmee-ruokana eikä mitään karpalohyhmiä.
VastaaPoistaHevosenlihasta löytyi hyvä artikkeli. Ruotsissa käyttävät sanaa hamburgerkött...
VastaaPoista