TV1:n Voimala päättyi juuri äsken. Ohjelmassa keskusteltiin varsinkin Pirjo Hassisen suulla dekkarien haitallisuudesta, ei niinkään lukijoille vaan paremmalle kirjallisuudelle. Toki lukijoitakin toruttiin eettisestä laiskuudesta kun lukevat huonoa viihdekirjallisuutta.
Huoli ei ole uusi. Tässä on 1950-luvun lopulta sarjakuvanäyte Lasten Kuvalehdestä, joka kasvatti lapsia synnintuntoon (kuten Tenavat-viestissä jo kerroinkin). Aatu-poika tekee syntiä: lukee seikkailuromaaneja, ja varoituksista huolimatta joskus yökaudet. Taivaassa petytään Aatuun ja Jumala rankaisee häntä silmätulehduksella. Ks. myös Uskallatko sinä olla protenstantti? (1969).
Varoituksista huolimatta hän lukee joskus yökaudet. Ja siitäpä seuraa vaikea silmätulehdus. Se tulee niin pahaksi, ettei läksyjenkään lukemisesta enää tule mitään. Lappu silmällä ja sydän kurjana Aatu kirjoittaa: "Silmäni ovat niin kipeät, etten voi lukea mitään. Tämä on Jumalan rangaistus minulle, kun olen lukenut kurjia romaaneja. Armahda minua." Syntiseksi Aatu nyt tuntee itsensä. Ei osaa enää lupauksiakaan antaa. Armoa vain odottaa.
(Lasten Kuvalehti n:o 4/1958)
Kirjailija Pirjo Hassinen ja dekkarin rappio (Yle Radiosoitin).
Tekstit
Hmm, minä luen mieluummin dekkareita kuin Pirjo Hassista...apua, kuka sammutti valot??? En näe mitään!!!
VastaaPoistaTuli sitä lapsena ja varhaisnuorena syntiä tehtyä. Jos ei voinut valoja pitää, niin sängyssä peiton alla taskulampun valossa saattoi lukea. Korttia pelasimme yöllä, kun ikkunasta katsoi kuu. Kesäisin saattoi lukea läpi yön, mutta jos nukuin aitassa, jossa oli vain pieni ikkuna ylhäällä, rönöton avonaisen oven kynnyksellä, luin ja tapoin hyttysiä, mm.1958.
VastaaPoistaNykyinen synnillinen elämänmeno selittääkin ne kaikki silmäleikkaukset, joita suomalaiset Virossa teettävät!
VastaaPoista