27. helmikuuta 2006

Taas pokkareiden kansia!

Hiihtolomalta paluun kunniaksi lisää pokkareiden kansia...!

Jessica Salmonsonin toimittamassa antologiassa Amazons! (1979) on kuvittajasuuruuden Michael Whelanin hieno kansi. Vaihteeksi on mukava nähdä naissoturi ruumispinon päällä jalka tanakasti naispuolisen uhrin päällä.


Aikaisemmin esittelin jo vanhojen Penguin-pokkareiden upean pelkistettyä designia. Tässä esimerkki vihreästä kannesta, joka tarkoitti siis dekkaria. Josephine Teyn Ajan tytär on toki käännetty myös suomeksi (jo 1956) ja monissa äänestyksissä se on valittu kaikkien aikojen kymmenen parhaan dekkarin joukkoon.Pelkistettyjä, pelkkiä tekstiä sisältäviä kansia oli myös DAW-kirjoissa. Tässä yksi sellainen, ja varsin tyylikäs. Typografia on taidetta an sich.

21. helmikuuta 2006

A. Karimo: Kohtalon kolmas hetki (1926)

Löysin antikvariaatista Hakkapeliitta-lehtiä vuodelta 1926. Niissä oli jatkokertomuksena Aarno Karimon (1886-1952) Kohtalon kolmas hetki, Suomen ja Venäjän sota v. 1968-69. Kyse on ajankohtaansa nähden uskomattoman modernista science fiction -tarinasta, jossa on selviä vaikutteita juuri samaan aikaan Yhdysvalloissa ilmestymisensä alkaneista Hugo Gernsbackin pulp-lehdistä kuvitusta myöten. Varsinkin taistelukuvaukset ilma-alusten (jotka voivat myös sukeltaa veden alla) yhteenotoista ovat hurjaa luettavaa. Kertomus on myöhemmin julkaistu myös romaanina.

Tässä ote jatkokertomuksesta (Hakkapeliitta 27/1926, seitsemäs luku), jonka mukana kolme Karimon itsensä piirtämää kuvaa:

Konsuli Järvelä seisoi hetken kuin kivettyneenä. Sitten heitti hän silmäyksen taivaalle. Siellä leijaili satoja aluksia ja kaikista niistä syöstiin alas kauhua ja kuolemaa. Järvelä juoksi takaisin pöydän luo. Hänen morsiamensa tarrautui kiinni häneen. Kauppaneuvos istui yhä lasi toisessa kädessään. Useat vieraista olivat nousseet ylös kuitenkaan vielä ymmärtämättä tapahtumaa. Salissa jatkui orkesterin soitto, särähti sitten pahaan epäsointuun ja katkesi sellon haikean äänen jäädessä väreilemään viimeisenä.

- Hirmuista! sai Järvelä töin tuskin sanotuksi Kaupunkia pommitetaan, ne ovat hyökänn---
Enempää ei hän ehtinyt sanoa, kun samassa tanssisalin lasikatto murtui kuin paperi ja sisään humahti tonnin painoinen pommi, jysähti lattiaan ja räjähti. Koko huoneuston täytti tappava myrkky.
---
Ei yksikään kihlajaisjuhlan yli kahdesta sadasta vieraasta pelastunut. Kun palosammutuskunta ensimäisen hyökkäyksen tyynnyttyä tunkeutui huoneustoon, näki se siellä hirvittävän sekamelskan ruumiita, silvotuita jäseniä... Vain ne, joihin kaasupommin sirpaleet olivat sattuneet, olivat silpoutuneet tai haavoittuneet. Kaikki muut oli surmannut kaasu. Kuolema tuli silmänräpäyksessä ja myrkky kangisti heti ruumiin samaan asentoon, missä kuolema oli tavoittanut. Kuka istui vielä pöytänsä ääressä, joku nojasi seinää vasten, jotkut olivat juuri lopettaneet tanssinsa, mutta seisoivat pilareihin nojautuneina ja jalka ikäänkuin uutta tanssia alottamassa.

- Sääli tuotakin paria. Niin nuoria ja kauniita, puheli itsekseen kaasunaamionsa takana nuori palokomennuskunnan sotilas katsellessaan niitä kahta, joiden kihlajaisia oli vietetty.
Konsuli Järvelä seisoi toisella kädellään pöytään nojaten, toinen oli morsiamen vyötäröillä. Tämän pää oli painunut sulhasensa olkaa vasten ja avoimet, lasittuneet silmät katselivat sulhasta selkoselällään, kysyvinä, tuskaisina...

Pöydän ääressä istui kauppaneuvos kädessään puoliksi kaatunut lasi. Hänen suupielissään leikki hymyn väre ja puoliavoin suu tuntui yhä hokevan: - Nauttikaamme, kun armonaikaa on.
Korkeista kaariakkunoista katseli sisään kaasun ja savun lävitse kelmeä päivänkehrä, alkavan juhannuspäivän aurinko. Lattialla lojuvien ruumiiden ja jähmettyneiden verilätäkköjen lomissa kiilteli märkiä, kellertäviä juovia - samppanjaa.




20. helmikuuta 2006

1950-luvun Nakke Nakuttajat

Vanhat, isokokoiset 1950-luvun isokokoiset
Nakke Nakuttajat
olivat sisällöltään ja painoteknisesti upeita sarjakuvalehtiä. Keräilykohteina ne ovat jääneet täysin Aku Ankkojen varjoon ja hyvä niin, hinnat ovat säilyneet varsin kohtuullisina.


Nakke Nakuttaja 9/1959
Tipi ja Sylvesteri




Nakke Nakuttaja 17A/1957
Pelle Pupu

Edgar P. Jacobs

Edgard Félix Pierre Jacobs oli sama mies, joka kirjoitti ja piirsi Blake ja Mortimer -sarjakuvat. Mutta yllättävää kyllä, hän oli myös oopperalaulaja, ja nuorena miehenä varsin dramaattisen näköinen kuten oheisesta kirjankannesta voidaan nähdä...


Tässä upea sivu Blakesta ja Mortimerista, kunpa joskus näitä albumeja ilmestyisi vielä lisää suomeksi...
London Arts présente PORTE-FOLIO EDGAR.P.JACOBS “SOUVENIRS DE BLAKE ET MORTIMER”

19. helmikuuta 2006

Wind & Wuthering

Olen aina jotenkin pitänyt tästä Genesiksen kannesta. Albumiin verrattuna kasetin kannessa puuta on asemoitu keskemmälle.

Wind & Wuthering on oikeastaan myös yhtyeen viimeinen proge-levy, ja erittäin hyvä sellainen. Nyt kun on jälkeenpäin ostanut näitä uudelleen CD-levyinä, tuntuu kuin kuuntelisi aivan eri musiikkia - sen verran äänimaailma muuttuu vanhaan kasettiin verrattuna.

Charisman Hullu Hattumaakari -logo on myös aivan vastustamaton...


17. helmikuuta 2006

Roxy Music


Roxy Musicin levykannet olivat yhtä taiteellisia kuin levyjen sisältämä musiikki. Bändin johtohahmo Bryan Ferry totesi, että kauniilla naisilla myydään mitä tahansa, miksei siis myös poppia.

Ensimmäisen albumin kansi oli avattava panoraama satiinilakanoilla ojentelevasta neitosesta (Kari-Ann Moller). Kantta pidetään klassikkona.

Ohessa olevan kasetin kansi keskittyy kuvasta vain olennaiseen.


Roxy Music - Remake Remodel live 1973 (YouTube)


Videolta huomaa, mistä John Travolta keksi "uuden" lookinsa Saturday Night Fever -elokuvaan!

16. helmikuuta 2006

Faces, Ooh La La -kasetti

Tässä Faces-yhtyeen (Warner Bros, 1973) kasettikotelossa, Ooh La La, ei ole lainkaan avattavaa kantta. Kasetista näkyy vähän selkää kotelon sisältä ja se vain vedetään ulos. Ratkaisu on hieman halvan oloinen. Nauhakin oli niin huonossa kunnossa, että jouduin avaamaan kasetin ja siirtämään nauhan toiseen kasettiaihioon.

Kaseteissa oli joskus hieman erilainen kansi kuin lp:ssä. Niin tässäkin tapauksessa, kts. Seventies' Greatest Album Covers: Ooh La La. Albumissa kansikuvan hahmon silmiä ja suuta pystyi liikuttamaan!


Joku aikaisempi omistaja on värittänyt tussilla kasetin nimen punaisella...

http://www.the-faces.com/audio/oohlane.ra

15. helmikuuta 2006

The Yes Album ja Ampex-kotelo

C-kasettien kotelot (saranasysteemi) menevät helposti rikki, varsinkin pudotessaan. Vuosien varrella markkinoilla oli muitakin malleja kuin se kaikkein yleisin. Vanha The Yes Album julkaistiin aikoinaan Ampexin mustassa muovikotelossa, jossa ei ollut saranoita vaan taittuva selkä. Se sulkeutuu naksahtaen ja koko kotelon voi huoletta tunkea vaikka taskuun.

Vaikka kasetin kansikuva näyttää aika tavalliselta, kuvan ottaminen ei ollut helppoa. Kts. The Yes Album Sessions. Sääli, ettei bändi suostunut käyttämään sitä kuvaa jossa muovipää on liekeissä...!

14. helmikuuta 2006

C-kasetti: Ten Years After, Watt

C-kasetti oli kätevä ja helppokäyttöinen mediatallenne, jolle oli hyvin helppo myös itse tallentaa musiikkia (vaikkapa Nuorten sävellahjan ja Rock eilen tänään -ohjelmien parhaita kytäten). Monilla nuorilla oli myös halvat "mankat", jotka kulkivat mukavasti mukana, jo ennen Walkmania.

Nykyään monet valittelevat, että CD:n kansitaide on liian pientä; c-kasetissa saatiin tyytyä vielä pahempaan tihrustamiseen.

Ten Years After: Watt (klikkaa tästä nähdäksesi albumin kannet ja vertaa alla olevaan kasettiin)


13. helmikuuta 2006

Penguin-pokkarit

Penguin on se kustantaja, joka keksi pokkarit tai ainakin teki niistä suosittuja ja ostettuja. Ensimmäinen "pingviini" ilmestyi kesällä 1935. Niiden kannen värikoodi kertoi sisällön lajin: oranssit olivat kertomakirjallisuutta, siniset elämäkertaa ja vihreät dekkareita. Hinta oli sama kuin tupakka-askilla, 6 penceä.
Aluksi kansissa ei ollut lainkaan kuvia, mutta pikkuhiljaa kansien suunnittelussa alettiin käyttää erilaisia sisältöä kuvaavia teemoja.

George Orwellin Eläinten vallankumous julkaistiin ensimmäisen kerran Penguinin kustantamana 1951. Fred Hoylen (Science fiction by a scientist) Musta pilvi ilmestyi sekin samana vuonna.

Penguin julkaisi, ja toki julkaisee edelleen laatukirjallisuutta.

12. helmikuuta 2006

Jo Clayton - Irsud

57-vuotiaana kuollut Jo Clayton oli tieteiskirjailija, jonka elämänvaiheet olivat vähintäänkin yhtä fantastiset kuin hänen kirjojensa tapahtumat.

Jo Clayton's Life Story (The Short Version)
Jo Clayton (Wikipedia)

Eric Ladd on kannessaan sommitellut mukavasti vastakkain valtaistuimella istuvan hyönteisolennon kuorimaisen pinnan ja sijaiskehoksi aiotun naisen pehmeät muodot.

Laddia ovat innoittaneet muissakin kansissaan naiselliset muodot, kuten George Martinin A Song for Lyassa.

11. helmikuuta 2006

DAW SF BOOKS: J.T.Edson, Bunduki

Sitten 70-luvulle ja DAW-pokkareiden pariin...

John Thomas Edson on brittiläinen (Melton Mowbray, Leicestershire) kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu suuri määrä Villin lännen romaaneja (Floating Outfit -sarja). Hän on myös kirjoittanut Philip José Farmerin Wold Newton suvun -universumiin sijoittuvia tarinoita, kuten alla olevan Bundukin.


J. T. Edson, Bunduki (DAW No: 201, 1976).

Burroughsin hengen mainiosti tavoittavan kansitaiteen on taikonut Michael Whelan. Kirjassa seikkailevat Dawn (Korakin pojantytär) ja Bunduki, lordi ja lady Greystoken ottopoika.

Michael Whelan tunnetaan Suomessa hyvin Robin Hobbin kirjojen kansista.

J. T. EDSON and BUNDUKI
CROSSOVER CHRONOLOGY (1971 - The Future)

10. helmikuuta 2006

A DELL WESTERN: Prairie Marshal

Walker A. Tompkins matkusteli mielellään maailmalla ja rahoitti reissunsa länkkäreitä senttaamalla.

Asetuttuaan aloilleen Kalifornian Santa Barbaraan (mistä ihmeen syystä niin moni kirjailija on asunut siellä) hän rupesi kirjoittamaan paikallishistorioita.

Prairie Marshalin (1952) kannen tekijä on Gail Phillips. Hänen nimensä vilahtelee joissakin nettihuutokaupoissa, joissa myydään hänen Villin lännen aiheisia piirroksiaan ja öljyväritöitään.

Kannessa on hieno sommittelu, tumma huone ja avoin ikkuna ja junaan suunnatut katseet.

A SIGNET BOOK: Robert A. Heinlein

Suurmestari Robert A. Heinlein on yksi tieteiskirjallisuuden "pyhästä kolminaisuudesta" Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken rinnalla. Hänen romaaninsa on julkaistu lukuisina eri pokkariversioina, tässä kaksi Signet Bookin painosta 50-luvulta. Revolt in 2100:n kansi on niin yksityskohtainen, että sen yksityiskohdat eivät pienessä koossa tule täydellä teholla esiin.


Heinleinin ehkä paras kirja, Double Star, on tässä saanut arvoisensa kannen. Kansitaiteilija on Richard Powers, joka toi surrealismin ja joskus lähes abstraktin tyylin kansikuvitukseen.




Richard Powers cover art & illustration

GREAT BOOKS, GREAT COVERS

9. helmikuuta 2006

Murray Leinster, Space Tug

Murray Leinsterin (Pocket Books 1955) kirjassa Space Tug on Robert Schulzin harvinaisen upea kansi.

Hyväkuntoisen pokkarin (heh, kuten oma kappaleeni) arvo voi olla yli 30 dollaria

Rakettireppu on hämmästyttävässä määrin vanhanaikaisen pölynimurin näköinen, tai ehkä pölynimurit olivat 50-luvulla rakettireppujen näköisiä...

Robert Schulzia pidetään yhtenä amerikkalaisen pokkarikansitaiteen "suurista", ja hänet mainitaan teoksessa The Great American Paperback: An Illustrated Tribute to Legends of the Book (Hardcover). PopuLAARIssa aikaisemmin esitellyt Mike Shayne -kannet olivat todennäköisesti molemmat hänen siveltimestään.

Schulz teki kansia pulp-lehti Argosyyn ja useisiin Zane Greyn romaaneihin. Hän myös opetti piirtämistä ja maalaamista opinahjossa Art Students League of New York.

Kts. Worlds of Tomorrow

POCKET BOOK: Tieteiskirjallisuus ja kauhu

Pocket Books (hyvin valittu nimi pokkarikustantamolle) julkaisi paljon tieteiskirjallisuutta pokkareina. Groff Conklinin toimittama Science Fiction Terror Tales (1955) sisältää kertomuksia mm. sellaisilta nimiltä kuin Isaac Asimov, Ray Bradbury, Fredric Brown, Philip K. Dick, Robert Heinlein...

Kansiaihe on hyvin tehokas ja yhdistää nokkelasti kauhun tieteiskirjallisuudesta tuttuun kuvastoon. Mike Resnick kertoo juuri tämän kirjan tehneen hänestä koko iäkseen scifi-addiktin.


Science Fiction Terror Tales, toimittanut Groff Conklin, © 1955 by Groff Conklin

8. helmikuuta 2006

ACE Doubles ja Singles

Ace Doubles oli kirjaformaatti, jossa yhdessä julkaisussa oli kaksi kirjaa ja kaksi kantta. Ace Single puolestaan sisälsi tietenkin vain yhden kirjan. ACE BOOKS julkaisi aikoinaan valtavasti tieteiskirjallisuutta, dekkareita ja länkkäreitä suoraan pokkareina.

ACEn kannet olivat pieniä taideteoksia ja ne todellakin oli tehty kuvaamaan kirjan sisältöä, mikä ei suinkaan aina ole itsestäänselvyys taskukirjoissa.

Skannasin oheen pari esimerkkiä kansista.

The Seed of Earth, Robert Silverberg, © 1962 Ace Books (To Robert Bloch). Cover: Ed Valigursky
Next Stop the Stars, Robert Silverberg, © 1962 Ace Books (To H.L.Gold).

The Man Who Upset the Universe, Isaac Asimov, © 1955 Ace Books (alkuperäinen nimi Foundation and Empire)

7. helmikuuta 2006

A DELL MYSTERY: Michael Shayne

Suomessa vähemmälle huomiolle jäänyt, vaikka täälläkin toki alan harrastajien piirissä hyvin tunnettu Michael Shayne on yksi kaikkien aikojen suosituimmista yksityisetsivistä. Hän aloitti seikkailunsa vuonna 1939. A DELL MYSTERY -sarjan painokset ovat mielestäni niitä "oikeita" Shayne-pokkareita. Tässä kaksi helmeä kokoelmistani. Näissä kansikuvissa on lähes misogynistinen vire, joka lienee Mickey Spillanen vaikutusta. Sisäsivuilla Shayne on paljon kiltimpi hameväkeä kohtaan.

Dividend on Death, Dell Book 617, 1939 © David Dresser

Etunimi lyheni lopulta muotoon Mike.

The Corpse Came Calling, Dell Book 842, © David Dresser 1952 - Kansi: Robert Schulz

Yhdysvalloissa Mike Shayne Mystery Magazine ilmestyi peräti 30 vuotta (1956-1985).

Shayne-romaaneja ja -novelleja kirjoittanut nimimerkki Brett Halliday kuului aluksi Davis Dresserille, joka kuitenkin kirjoitti vain ensimmäiset viisikymmentä kirjaa. Niitä tuli lisää vielä toinen mokoma...

6. helmikuuta 2006

Camp ja Arch - tikettejä eli tulitikkuetikettejä

Ennen vanhaan pikkupojat keräsivät usein tulitikkuaskien etikettejä, tai "tikettejä", kuten silloin oli tapana sanoa. Nykyään ei Suomessa taideta enää tulitikkuja tehdä.

Jos ollaan leirinuotiolla tukkimiesvarusteissa niin mikäpä muu voisi olla otsikkona kuin... CAMP.


Nämä vanhat etiketit ovat isoista askeista.

Satu Waltari - valokuva (1953)


Satu Waltari koiraansa lellimässä. Valokuva on vuodelta 1953.

5. helmikuuta 2006

Kapteeni hillovarkaissa

Vielä yksi näyte Kapteenia ja Villeä...
Copyright Poika Vesanto, Veli Giovanni, Suomen Kuvalehti 16/1934

Tällä kertaa tyylikäs äitikin on paremmin esillä. Perheen äidillä ei näytä olevan kovin myötäsukainen suhde Kapteeniin, siis omaan isäänsä.

3. helmikuuta 2006

Sempé, Goscinny ja Satu Waltari

Satu Waltari on erinomaisen kirjailijauransa lisäksi toiminut vähintäänkin yhtä loistavana kääntäjä. Hän on pystynyt täydellisesti tavoittamaan Goscinnyn ja Sempén Nikke-kirjojen velmun veijarimaisen tunnelman.Nikke-kirjoja alettiin julkaista suomeksi 1960-luvun puolivälissä.

Nyt on aloitettu ennen julkaisemattomien tarinoiden sarja Pikku Niken uudet seikkailut, jota on julkaistu kaksi osaa: Nikke palaa lomilta 1 (WSOY, 2005) ja Nikke on paras 2 (tulossa). Suomentaja on Anna-Maija Viitanen, joka hänkin on tehnyt hienoa työtä'.

Kääntäjän työ on yhtä luovaa kuin kirjailijankin - vain konsepti on valmis.

Runebergin koti, Kirkkokatu, Porvoo



Koska nyt on runebergintorttujen aika, laitetaanpa näytille vanha, (vähän liiankin) kauniisti käsinväritetty postikortti kansallisrunoilijamme kotitalosta. Talo rakennettiin 1844 - 1845.

Kts. runeberg.net

2. helmikuuta 2006

Batman-hedelmäjuoma (1966)

Seuraa sankaria! Juo aito Batman-hedelmäjuoma! POW! Ei oo Lahden voittanutta.

Tässäpä juoma (lähde Nakke 48/1966 takakansi) janoisille (super)sankareille.

Satu Waltari, Haikeat leikit


Teit isän astumaan... Satu Waltarin kirjat sisältävät ihastuttavaa, jo ehkä hitusen vanhanaikaiselta tuntuvaa kuvailevaa kaunokirjallisuutta.

Haikeiden leikkien (Porvoo 1957, WSOY) takakansiteksti:

»Kahvila Mabillonin» ja »Sadepilven» Satu Waltari, Pariisin-kävijä ja kosmopoliitti, on uudessa teoksessaan siirtynyt kokonaan kotoisille maisemille, palannut lapsuutensa huolettomiin kesäisiin leikkeihin, jotka ovat vielä säilyneet hänen muistissaan yksityiskohtaisen tarkkapiirteisinä mutta joille aika on jo silti ehtinyt antaa haikean kultauksensa.

Tämän kesäisen tarinan päähenkilö, kaksitoistavuotias Vilja, esitellään lukijalle neljäsluokkalaisena viimeisen koulupäivän viimeisillä minuuteilla. Sitten seuraa lapsen malttamattomuudella odotettu lähtö maalle, Huvilalle, joka sijaitsee suvun
perintömetsien keskellä ja sukulaisten hallussa olevan Vanhankartanon välittömässä naapuruudessa. Huvilalla on isä, joka tulee sairaaksi ukkosesta, ja tarmokkaasti ja hellästi kaikesta huolehtiva äiti; Vanhassakartanossa on ennen muuta kolmentbista ikäinen Marja, Viljan paras leikkitoveri. Sitten on eri-ikäisiä setiä ja tätejä - varsinkin harmaapäisiä vanhoja tätejä - ja heidän lapsiaan sekä sikoja, vanha maitohevonen, kaniineja ja rottia. Kesäinen maailma tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia, loputtomasti hauskoja yllätyksiä ja myös tilaisuuden tehdä lapsen terävin silmin huomioita aikuisten maailmasta. Mutta kesä kuluu nopeasti, tulee syksy, kaniinit teurastetaan riippumaan jaloistaan, ja on palattava kaupunkiin.

Tässä lämpimässä ja sydämellisessä lapsuuden kesän kuvauksessa on väriä ja elämää. Ja ennen kaikkea siinä on huumoria, jota hienoinen haikeus vain syventää.


Kyllä olivat takakansitekstitkin toista tasoa ennen vanhaan.

1. helmikuuta 2006

Valtari ja Havin partavaahdoke

Nuori kirjailija Mika Valtari ei arkaillut esiintyä vuonna 1934 mainoksessa, ja hauskasti hän mainitsee myös tyttärensä, silloin vasta kaksivuotiaan Satu Valtarin.
"Ajan itse partani. Perherauhan säilyttämiseksi teen sen mahdollisimman usein. Se ei ole hauskaa. Hyvä parranajotahna helpottaa työtä. Kaksi vuotta sitten ostin ulkomaisen merkin sijaan putken Havin parranajotahnaa. Sen jälkeen en ole kaivannut muita merkkejä. Kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että se pysyy tuoreena, jos käytön jälkeen muistaa kiertää tulpan kiinni eikä astu putken päälle. Kaksivuotias tyttäreni vakuuttaa sen myös maistuvan hyvältä. Sitä en ole kokeillut."
Missähän vaiheessa Valtari muuttui Waltariksi?

LinkWithin

Hae tästä blogista: