Kirjailija kertoo haastattelussaan vuonna 2004: "Kuvittelen, että kirjani ovat vaikuttaneet ruohonjuuritasolla, tavallisen naisen mielessä ja saaneet hänet esittämään kysymyksiä ja miettimään omaa elämäänsä." Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Kaari sai elämäntyöstään vuonna 2002. Amanita Ltd kertoo sivuillaan, että Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Nämä kirjat muuttivat maailmaa...
Kaari Utrio: Rautalilja (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1980)
Kannen tekijää ei poikkeuksellisesti mainita, mutta eiköhän hän ole Kari Piippo.
Viehättävän talousmamselli Amelien ensimmäiset päivät Peurajoen ruukinkartanossa toivat tunteen, että jokin kohtalokas muutos teki tuloaan. Totuttu verkkainen meno ei kelvannut enää. Uusi ruukinherra halusi maasta irti nopeammin rautaa, sillä se tiesi enemmän rahaa, entistä hienompaa elämää. Rahaa, huvituksia ja hepeniä ahnehti myös kalsea rouva Fredrika. Ja uuden tehokkuuden myötä joutuivat syrjään entiset ihmiset - hyväntahtoinen vanha ruukinpatruuna, armelias ja saamaton pastori Ekvall lapsilaumoineen sekä monet muut. Uusi raudanteko ei kuitenkaan lähde sujumaan ilman mutkia - eikä oudon muukalaisen tulo paikkakunnalle ole omiaan luomaan levollisuutta, ei miesten eikä naisten sydämissä. Mikä mies oikein on tämä Robert Winterbeck, joka lähti täältä ruukilta kauan sitten ja on nyt palannut upporikkaana ja maailman metkut liiankin hyvin oppineena... Kaari Utrion huikean jännittävä, historiallisesti todenmukainen romaani on kertomus puolentoista vuoden takaisesta Suomesta, Peurajoen ruukilta, jossa elämisen halu ja kiihko tuntuu sulattavan malmin Liljan raudaksi.
Kasvottomat työläiset töllistelevät
metkuilevia porvareita.
- PS. Kyllä Rautalilja aina Teräsliljan voittaa...
Tekstit
Ja kuvittaja oli..?
VastaaPoistaJostain syystä tämän kirjan kannesta oli jäänyt tekijän nimi pois (ilmeisesti tällaista joskus sattui näissä kirjakerhopainoksissa), mutta lisäsin tekstiinkin Kari Piipon nimen koska hän se todennäköisesti on (Piritan kannen perusteella). Utrion kirjoissa on usein komeita panoraamakansia, jotka jatkuvat takakanteen - se on kai sitä historian suurta näyttämöä...
VastaaPoistaMitä tahansa näistä onkin mieltä, niin kirjojen kansista luotiin selvästi Utriolle brändiä. (Seurasin vanhempiakin keskusteluja näistä muuten - joku sanoi, että koko 70-luvusta tulee näppyjä. Omasta näkökulmastani (s. -72) 70-luku on lähimenneisyyden tyylikkäin vuosikymmen. Mikä se sitten olisi? 60-luvun liian lyhyet miesten housut? Katselin Otis Reddingin vanhaa keikkaa jokin aika sitten - näytti siltä kuin hän olisi kaivanut jotkut pulsun housut roskiksesta ennen kuin tuli esiintymään. 80-luku? Noh... 90-luku? Karmein kuva, mitä olen vähään aikaan nähnyt, oli kuva Lasse Virenistä vuonna -96 kotonaan, puolihihaisessa kauluspaidassa ja aivan järkyttävässä kravatissa.)
VastaaPoistaEilen tuli Teemalta Hurriganesin konsertti vuodelta -74. Niin rokki- ja tyylitietoista bändiä ei Suomessa ole sen jälkeen nähty! Tosin ei enää missään voi niitä Beavers-farkkuja nähdäkään.
VastaaPoistaJuri, vielä noista Utrion kirjankansista, ne ovat tärkeä osa tuotetta. Kaarin kirjaston uudet kannet luovat selvästikin uutta "arvokkuutta" Utrion kirjoille; eräs kommentoija vertasikin niitä ulkoasultaan sellaiseen kirjaan kuin Tyttö ja helmikorvakoru.
VastaaPoistaNo, onhan poseerata osattu. Esimerkiksi Belaboris ja Nights of Iguana -bändin eka inkarnaatio, jonka nimeä en saa päähäni (Laugh Ups? jotain tuon suuntaista) olivat ihan täyttä kasarikylmyyttä, ja oli niitä muitakin. Jimi Tenor and His Shamans. Tenor on vieläkin minusta valtavan tyylikäs - vaikka ei olekaan 70-luvulta. Tämä nyt lähinnä sen takia, etten ole ikinä ollut kauhean innostunut Hurriganesista.
VastaaPoista