Pirita, Karjalan tytär (1973)

Sen kunniaksi, että PopuLAARIssa meni tänään 50000 kävijän raja rikki, palaamme lukijoiden ihanaksi iloksi (katkeraksi kauhuksi?) Kaari Utrion vanhojen kirjankansien pariin! Pirita, Karjalan tytär oli Suuren suomalaisen kirjakerhon toukokuun kirja vuonna 1973. Upean kannen teki Kari Piippo.

Kansikuvissa on hehkeän neitosen lisäksi yleensä taustalla haahuilemassa salskea komistus, mutta tällä kertaa "intohimon hämäräriksi kohteiksi" ovat päässeet paksut ja parrakkaat pajarit...

Takakansiteksti:

Kaunis Pirita Henrikintytär syntyi syvässä Karjalassa, luopiomunkin ja aatelisneidon kielletyn rakkauden hedelmänä. Pirita myytiin orjaksi Avraamovin taloon nikkaassa Novgorodissa. Hän oppi sen mitä orjan on opittava — olemaan nokkela, nöyrä ja rohkea. Korskea Atim Avraamov pakotti Piritan vuoteeseensa ja tyttö joutui mukaan vaarallisiin valtajuonitteluihin, joita ohjaili kaunis ja demoninen »Novgorodin kuningatar», Marfa Boretskaja.

Kaiken sortuessa Pirita joutui seuraamaan Atimia katkeraan maanpakoon, kylmän Kuollan rannoille. Vain Piritan lujuus ja neuvokkuus pelasti pakolaiset monesti uhkaavasta tuhosta. Nälkä ja kuolema silmien edessä Pirita taisteli omasta ja suojattiensa elämästä, taitavasti ja hellittämättömästi — kunnes viimein löysi rakkauden ja suojapaikan.

Piritan kohtalon jännittävänä taustana on Karjala ja tarunomainen Novgorod, sen bysanttinen loisto ja pajarien komea elämä, mustan rahvaan kurjuus, Vienan erämaiden ankaruus.

Kaari Utrio on kirjoittanut romaanin, jolla on paljon annettavaa erityisesti niille lukijoille, joita vanha Karjala ja sen historia kiehtoo. Ainutlaatuisen eloisasti ja yksityiskohtaisesti kirjailija kuvaa Vienan-Karjalan keskiaikaista elämää. Piritan jännittävät elämänvaiheet äkkinäisine käänteineen liittyvät vaivattomasti Novgorodin mahtavuuden ajan aitoon kuvaukseen.

- Oletko sinäkin seksisymboli?
- Joo, naiset tykkää tästä parrasta. Muutama kilo pitäisi kyllä pudottaa...