Karskien miesten lukemisto: MANHATTAN. Silmienne iloksi lisää tosi kovia miehiä (ja vähemmän naisia tällä kertaa) tosi pehmeissä kansissa... Kuvat ovat aika isoja, mutta niiden lataaminen kannattaa. Tästä eivät 1970-luvun tunnelmaa tihkuvien pokkareiden kannet paljon parane!Manhattan 132
Don Smith: Latautunutta uhkaa (The Payoff)
Taivaan täyttävä nainen on aivan Morgan Fairchildin näköinen, mies puolestaan muistuttaa hiukan kuin nuorta Roger Moorea latinoversiona...
Kannen sommittelu on muutenkin aivan loistokas, varsinkin naisen rintamuksesta sinkoava lentokone on tehokas efekti.
Manhattan 133
Richard Posner: Alamaailman kauhu (The Seven-Ups, perustuu elokuvaan)
Nojatuolissa jalkalampun loisteessa retkottava mies on aivan Burt Reynoldsin näköinen... mitkä valöörit tässä kannessa ovatkaan.
Manhattan 138
Walter J. Sheldon: Kuoleman uhalla (Gold Bait)
Kannen pyssymies on aivan Cary Grantin näköinen...
Muutenkin kansi tavoittaa hienosti elokuvamaisen tunnelman "split screenillään".
- Lähes kaikki Manhattan-sarjan kannet löytyvät täältä >> Kioskikirjallisuus- Manhattan.
Varoituksen sana, Kioskikirjallisuus - pehmeät kannet -sivustovoi saada aikaan pahan jännetuppitulehduksen,
jos kansikuvia innostuu selailemaan pidemmäksi aikaa.
John D. MacDonaldin Vaarallisilla vesillä (Where is Janice Gantry?)
oli Manhattan-sarjan ensimmäinen kirja. Se ilmestyi v. 1964.
Tekstit
Kaikki kannet lienevät espanjalaisia alkuperältään (paitsi MacDonald, joka lienee (huom! lienee) Bertil Heglandia Ruotsista). (Nyt tämän ainakin voi sanoa turvallisesti, kun joukossa ei ole yhtään valokuvakantta!)
VastaaPoistaMainituista kirjoista juuri kehaisin Sheldonin Gold Baitia, joka on ainoa tietämäni rikospokkari, joka on myös kirje- ja päiväkirjaromaani! Silti se on myös vauhdikas ja jännittävä seikkailukirja. Ei pystyisi Hannu Mäkelä tähän! Posneria ja Don Smithiä en ole lukenut, John MacDonaldista en ole itse pahemmin koskaan välittänyt.
Upean näköiset kannet jotka kutsuvat lukemaan. Onko kieli yleensä hyvää, vai köpelöä käännöskieltä? Onko sinulla mielipidettä aiheesta?
VastaaPoistaNäistä kolmesta juuri tuo Sheldonin pokkari on suorastaan loistava, se vetää heti alusta mukaansa. Se on tosiaankin päiväkirjaromaani, jota on pippuroitu lääkärilausunnoilla, psykologin haastatteluilla, sähkeillä yms, - kyseessä on siis ihka aito kollaasiromaani! Käännöskin on varsin hyvä.
VastaaPoistaJotkut Manhattan-sarjan kirjoista ovat valitettavasti erittäin huonosti käännettyjä, eli taso vaihtelee laidasta laitaan. Suomennoksen taso selviää yleensä heti ensi sivulta.
Käännökset ovat näissä tosiaan vaihtelevia, joskus törkeästi lyhenneltyjä tai muunneltuja (kuten Donald Westlaken 361:n lopetus). Sheldonin kirjan on kääntänyt Matti Hossa, joka on muistaakseni parempi kääntäjä kuin esim. J.V. Ilkka (joka oli porilaisen Satakunnan Kansan päätoimittaja, tai ainakin toimituspäällikkö) ja U. Maajärvi (jonka etunimi Simo Sjöblomin bibliografian mukaan oli Uolevi).
VastaaPoistaVielä tuosta Sheldonin kuvituksesta - eikö siinä ole signeeraus "Fernandez"? Joku tietäisi tästä kuvittajan koko nimen, itse en.
VastaaPoista