Jack Laflin: Kuu paistaa vakoilijalle, Seitti-kirja n:o 20
(Suomennos: J. Jansson, The Spy in White Gloves)
KUKA JAMES BONDIA KAIPAISI, KUN GREGORY HILLER ON LÄHETTYVILLÄ?
Oli Gregory Hiller ennenkin hoitanut hankalia tehtäviä, mutta ei koskaan tällaista. Oli Gregory Hiller ennenkin tavannut naisia, mutta ei koskaan Lily Changin veroista, mutta tyttöpä saikin miehen kuin miehen tärisemään - puhumattakaan siitä, mitä hän sai aikaan pienellä sirolla veitsellään. Jutussa oli mukana myös upea loistoauto - sillä vain oli muuan perustavaa laatua oleva vika - se tuntui räjähtävän kappaleiksi, kun nopeusmittari kipusi parin sadan kilometrin kohdalle...
Jokainen este merkitsi välitöntä varaa - jopa Gregory Hillerillekin.
Näitä Gregory Hillerin seikkailuja on ilmeisesti ilmestynyt enemmänkin. Miksi? Jack Laflinista ei löydy verkostakaan juuri mitään tietoja paitsi kirjojen nimiä. Hän näyttää olleen hyvinkin ahkera 1960-luvulla, jolloin häneltä ilmestyi myös novelli lehdessä Shell Scott Mystery Magazine, February 1966. Ja on hän kirjoittanut kirjan tappajamehiläisistäkin...
* * *
Ja tappajaötököistä (eikä siis hyönteisistä) puheen ollen, tässä verenimijä laiturin reunalta, uhrina kärpänen:
...ja sitten lähikuvaa...
Rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus)
Luontokirja kuvasi rantahämähäkkiä sanalla "roteva", ja tämä oli siis todella iso yksilö!
Tekstit
En tunne kirjoittajaa, mutta meillä oli kesämökin vintillä melkoinen laatikollinen vastaavia paperikansidekkareita. Lieneekö noiden kirjoittajilla niin merkitystä.
VastaaPoistaTakakansitekstin tyylistä tulee mieleeni, kun kerran viisivuotiaana punastutin silloin alta parikymppisen sisareni kysymällä, mitä dekkarin takakansitekstin "povipommi" tarkoittaa.
Povipommi oli hieno sana! Se oli käännös bombshellistä... lisää Wikipediassa.
VastaaPoistaKirja on todella huono. Yksi huonoimpia lukemiani 60-luvun vakoojapokkareista, eikä genrekään ole ihan sitä parasta, mitä amerikkalaisella pokkariteollisuudella on ollut tarjota. Laflin on ilmeisesti salanimi, mutta sitä ei ole kai selvitetty, vaikka muutoin alan harrastajat ulkomailla tykkäävät harrastella sellaista.
VastaaPoistaMutta kyllä kirjoittajilla on merkitystä! Kirjailijoitahan he olivat, jokainen erilainen kuin toinen, ja jokainen kirjoitti erilaisella tyylillä.
Juri, minä en viitsinyt edes lukea tätä. Yleensä jo ensimmäinen sivu kertoo "tottuneelle" lukijalle, kannattaako lukutyöhön alkuun. Tämä teksti ei ns. lähtenyt vetämään... mutta kiva typykkäkansi taitaa olla suomalaista tekoa; kannessa on signeeraus T. Koskinen.
VastaaPoistaKirjoittajalla on kirjan suhteen tosiaankin melkoinen merkitys!
Voisiko kannen kuvittaja sitten olla Pulpissakin esitelty Teutori Koskinen?
VastaaPoistaJep, Teuvo Teutori Koskinen eli Miinan ja Manun tekijä. Tästä sinun pitää erillinen postaus! Pistä vaikka sähköpostia, lähetän sinulle Pulpin Koskista käsittelevät jutut.
VastaaPoistaMoi, Rami! Hauska nähdä täälläkin!
Juri, pyysitkö minua vai Ramia lähettämään sähköpostia?! Tämäpä oli yllätys, että Teutori ja T. Koskinen ovat yksi ja sama...! Miehellä on selvästi eri tyylilajit hallussaan.
VastaaPoistaSinuapa sinua. Voinhan minäkin laittaa. Ootas.
VastaaPoistaMun piti vielä muuten sanoa, että takakansiteksti on todennäköisesti Jyrki Jyräys Hämäläisen kirjoittama. Eikös kirjan tietosivulla luekin, että toimittaja on J. Hämäläinen? Sama mies. Yksi kaveri, joka on yrittänyt tutkia taskukirjakustantamisen historiaa Suomessa, soitti kerran Hämäläiselle ja tämä vain sanoi, ettei halua puhua asiasta ja löi luurin kiinni. Ehkä kirjat olivat laittomia piraatteja ja hän pelkäsi jäävänsä kiinni?
VastaaPoista