Juuri tuonne minä sijoittaisin käkikellon...
Käkikello ei taida enää olla muodissa... mainos on vuodelta 1954. Hauskaa kuinka jäykän kauhistuneena mies tuijottaa seinää ja näkee kaamean käkikellon jo mielessään paikalleen ripustettuna. Rouva on innoissaan. "Sirius käkikellot - kotien kelloina siroja ja tarkkoja."
Wikipedia tietää, että käkikello keksittiin Saksassa vuonna 1733, ei siis Sveitsissä kuten usein väitetään.
Tekstit
Heh! Niin se rouvahan siitä sitten myös pölyt pyyhki! Hirveä pölypesä tuommoinen rakkine.
VastaaPoistaMinulla oli käkikello vielä muutama vuosi sitten, nyt se odottaa telakalla korjaamista. Ehkä se tukehtui pölyyn, ainakaan en koskaan pyyhkinyt siitä pölyjä.
VastaaPoistaJa joku saattaa muistaa, että koulu laulukokeissa se pakollinen biisi oli usein: "Osta sä poika se kukkuva kello, kukkuva kello, kukkuva kello, kamarisi seinälle kukkumaan." Opettajaparka, joka sai kuunnella sitä kukkumista koko musiikkitunnin...
VastaaPoistaMeillä oli mökillä samanlainen. Lapsia aina varoitettiin, ettei sitä saa pysäyttää painot kiinni. Koneisto ei pidä siitä.
VastaaPoistaNo, sittemmin kun vanhan polven silmä hellitti, keski-ikäiset jättivät sen pariksi talveksi seisomaan painot paikallaan. Kello alkoi jätättää pahasti ja piti heittää pois kun oli rikki.
Tämä ei ole ainoa kerta kun olen huomannut 40-luvulla syntyneiden haistattelevan vanhemmilleen mitä omituisimmilla ja kiemuraisimmilla tavoilla. Ikävä kyllä siihen tuntuu liittyvän vanhojen esineiden rikkominen sotkulla ja piittaamattomuudella.
Tommi, se on kai sitä kapinaa...
VastaaPoistaTuttu kello. Sellainen oli isovanhempien talossa ja pidin siitä niin paljon, että isoisä antoi minulle viisikymppisen sellaisen ostamiseen. Vanhempani panivat vähän lisää rahaa ja ostivat vienompiäänisen seinäkellon, joka lopulta perinnönjaossa jäi sisarelleni.
VastaaPoistaNäitä elämän pieniä traumoja...