14. kesäkuuta 2007

Lasten maailma (1945)

Lasten maailma, näytenumero 1945Lasten maailma, näytenumero 1945

Lasten maailman näytenumero ilmestyi jouluksi 1945. Lehden päätoimittaja oli Markus Rautio. Lehden kansia on esitelty jo aikaisemminkin moneen otteeseen PopuLAARIssa (kts. vaikkapa Björn Landström ja Maija Karma). Lasten maailma muuttui Nastaksi vuonna 1957, silloin se alkoi myös hankkia aineistonsa ulkomailta, lähinnä ranskalaisesta Tintinistä.

Näytenumerossa oli mukana myös Matti Hällin mielettömän hurja kaksisivuinen pulp-tarina Välkehtivät silmät, joka on täysin toista maata kuin lehden muut suht' herttaiset jutut. Se vetää aivan vertoja Seikkailujen maailman ja Yllätyslukemiston hurjimmillekin jännitystarinoille, jollei pistä vieläkin paremmaksi. Tämä Lasten maailman kauhunovelli kertoo kahdesta seikkailijasta, jotka löytävät aarteen aarniometsästä...

"Patsas, jolla pääkallo oli, oli niin korkea, että Stoutin täytyi kiivetä toverinsa hartioille päästäkseen käsiksi pääkalloon. Sitten hän ojentautui ja katseli silmiä. Ne olivat suurimmat jalokivet, mitä hän oli koskaan nähnyt. Ohut kultakehys kiinnitti ne kiveen. Hän otti metsästysveitsensä ryhtyen murtamaan niitä irti. Stout ei ollut mikään mielikuvitusihminen, mutta välkehtivien silmien irtautuessa hänestä tuntui kuin niissä olisi ollut pahansuopa, julma katse."
Vaan lopulta vaeltajamuurahaiset hyökkäävät ja syövät miehet elävältä:

"Muutaman minuutin kuluttua oli aivan hiljaista. Musta, kiehuva, kuiskaava massa vetäytyi jälleen pois jättäen jälkeensä kaksi eriskummallisissa asennoissa makaavaa olentoa, joiden käsien ulottuvilla olivat ihmisen hyödyttömät aseet, kiväärit ja pistoolit. Ja pitemmän alla, niillä kohdin, missä Stoutin housuntasku oli ollut, kimalsivat ikäänkuin vahingoniloisesti välkehtivät silmät vulkaanisen tulen ja kuun vaihtelevassa valossa."

On siinä monella piltillä ollut pissat jouluiltana housuissa tätä aviisia tutkiessa...

Lukeva kansanosa tuntee Hällin ehkä paremmin tätä kertomusta paljon leppoisimmista Ystävämme Andersson -kirjoista.

2 kommenttia:

  1. Vaeltajamuurahaiset olivat kyllä jännittäviä kun olin pieni. Kotipihan mauriaisetkin vaikuttivat paljon mielenkiintoisemmilta kun oli oppinut niiden etelän serkuista jotain.

    Kiitos hienosta blogista ja kommentista. Kiva että tykkäsit Goldenbirdista. Joskus kun on aikaa taidan suomentaa sen ja kaupata jollekin kustantamolle Suomessa. Vanhojen suomalaisten seikkailukirjojen ansiostahan se on osittain syntynytkin. Poikakaverini isä on säästänyt paljon mielenkiintoisia lasten ja nuorten seikkailukirjoja Välskärin kertomuksista Pertsaan ja Kiluun, joita olen väitöskirjan teon lomassa lueskellut. Ne ovat aivan ihastuttavia kaikkine kliseineen. Lopulta oli pakko ryhtyä itse piirtämään, kun tarinat ja kuvat alkoivat tulvia yli aivojen äyräiden...

    VastaaPoista
  2. Ainur, olen aivan varma taiteellisesti menestyksekkään tulevaisuutesi puolesta; minusta sarjasi näyttivät jo nyt aivan kustannuskelpoisilta myös ihan "internatsionaalilla" tasolla...

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: