19. kesäkuuta 2007

Ingrid Bergman (1959)

Ingrid Bergman on yksi kaikkien aikojen elokuvanäyttelijöistä ja -tähdistä. Sellaiset elokuvat kuin Kaasuvalo, Noiduttu ja Notorious - kohtalon avain ovat mielestäni hänen "hienoimmat hetkensä".

Mutta...

...jostain syystä en kerta kaikkiaan siedä Ingrid Bergmania sellaisessa jonkin verran mainettakin saaneessa elokuvassa kuin Casablanca. Hänen hahmonsa Ilsa Lund saa minut aina kirskuttelemaan hampaitani. Heti kun Ilsa saapuu Rickin saluunaan ja kysyy tarjoilijalta, että kuka on tuo poika (tarkoittaen tietenkin Samia, joka on soittamassa pianoa), en voi kestää koko akkaa.

Ja ne takaumat Pariisiin herättävät minussa ainakin pelkkää epäuskoista naureskelua koko romanssin suhteen, tunnelma niissä on kyllä enemmänkin tragikoominen kuin melodramaattisen romanttinen. Ehkä elokuvan ohjaaja Michael Curtiz halusikin välittää tällaisen vaikutelman, sillä kuten tiedämme, he saivat toisensa: "Louis, I think this is the beginning of a beautiful friendship." Ilsa lähetettiin matkoihinsa, kuten oikein olikin.

Oheinen kuva on kansikuva lehdestä Elokuva-aitta 7/1959.

12 kommenttia:

  1. Oletpa rohkaeasti käynyt viihdyttävän elokuvaklassikon kimppuun, mutta perustelusi ovat tietysti vastaansanomattomia, Populaari.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kirsi. Tiedän kyllä, että olen aika yksin mielipiteineni mutta omaan blogiin saa kirjoittaa mitä haluaa. ;-)

    VastaaPoista
  3. No joo.. itsekin olen joskus miettinyt, olisiko Bogartin Rick todella rakastunut Bergmanin kaltaiseen naiseen. En ole nähnyt Casablancaa vuosiin, joten en ota kärkevää kantaa asiaan. Mutta Maltan haukan Mary Astor on aika kamala!

    VastaaPoista
  4. Läkäähän nyt kaikkia Bogartin naisia mollatko.

    Minun täytyy myöntää, että olen jossain määrin samaa mieltä tuosta Ilsasta. Luulenpa, että Rickille teki oikein hyvää kohdata uudelleen tuo Pariisin-romanssinsa. Ilman matkajärjestelyjen melodramatiikkaa hän olisi saattanut koko ikänsä Casablancassa haikailla rakkaansa perään tajuamatta, ettei muistoihin kannata hukuttautua ja että vuodet muuttavat jokaista, että salaamiselle rakentuvat ihmissuhteet eivät ehkä sittenkään kannata...

    VastaaPoista
  5. Juri, olen samaa mieltä. Jos Mary Astorin Brigidiä (kauhea kana) vertaa vaikkapa Syvän unen Lauren Bacallin Vivianiin, tiedän kyllä kenelle ääneni antaisin...

    Kirsi, ehkä elokuvan juju todellakin oli näyttää vanha rakkaus jo vähän väljähtyneessä valossa.

    VastaaPoista
  6. Ingrid Bergmanilla on todella sensuellit kasvot, erityisesti huulet. Oheinen kuva ei tee hänen piirteilleen oikeutta. Tytär, Isabella Rosselini, on myös mieleeni. Kaipa he näytelläkin osaavat.

    Minä taas en voi Casablancassa olla ajatelematta Inridin ja Bogartin pituuseroa. Jotta Bogard saatiin lähikuvan suutelukohtauksessa hivenen Ingridia korkeammalle, pantiin hänet seisomaan sopivankorkuiselle alustalle. Heh heh. Olisihan se ollut hassua, jos Ingrid olisi kumartunut suutelemaan Bogartia.

    Casablankan olen nähnyt jo niin moneen kertaan, että se vaikutti jo väljähtyneeltä, kun sen äsken televisiosta katsoin. Odottelin vain loppurepliikkejä, tai repliikkejä vähän ennen niitä.

    VastaaPoista
  7. Hyvätkin klassikot kuluvat, kun niitä kelataan jatkuvasti telkkarissa. Oli siinä sitä "ihmeen tuntua", kun niitä näki vain elokuvakerhoissa ja matineanäytöksissä (ja televisiosta ehkä kerran kymmenessä vuodessa).

    VastaaPoista
  8. Joku sanoi jossain, aika äskettäin, että on ainoastaan Bogartin ansiota, että katsoja uskoo Mary Astoriin. Muutoin Maltan haukka on täydellinen elokuva!

    Lauren Bacall... ahhh. Olen joskus pitänyt Hawksin Kirjavaa satamaa parempana elokuvana kuin Casablancaa, mutta senkin näkemisestä on pirun kauan.

    VastaaPoista
  9. Varsinkin Maltan Haukan loppu on täydellinen, jotenkin antiklimaattinen mutta tyylikkäin mahdollinen: "The stuff that dreams are made of." Silkkaa shakespearea tylyimmillään...

    VastaaPoista
  10. Luultavasti yksi idea elokuvassa oli nimenomaan kohottaa Paul Henreidin esittämän Victor Laszlon edustamaa ihmistä, valmistuihan elokuva 1942. Ei sellaista miestä voinut jättää jonkun baarinpitäjän vuoksi.

    Täällä viitataan Maltan haukkaan, mutta Casablancan yhteydessä puhuisin mieluummin Kirjavasta satamasta (To have and to häve not), elokuvasta jossa Bogart ja Bacall kohtasivat. Elokuvassa on kohtauksia, joissa Bogie on aivan vahaa ja joista liki näkee miten rakkaus etenee siviilielämässä. Siinä elokuva, jossa oikeat tunteet syöksyvät mukaan.

    Alunperin kai elokuvan ranskalaisnaiselle oli suunniteltu isompaa roolia suhteessa Bogartiin mutta kun Bogien ja Bacallin ilmeinen kemia näkyi kaikille, roolia pienennettiin. Näin muistelen lukeneeni jostain.

    VastaaPoista
  11. Kyllähän Juri jo tuossa edellisessä kommentissaan huokaili Kirjavan sataman ja Lauren Bacallin suuntaan. B ja B olivat kyllä tehdyt toisilleen aivan kuten K. Hepburn ja S. Tracy.

    VastaaPoista
  12. No niinpä puhuikin, jäi osa kommenteista lukematta. Mutta sekä Casablanca että Kirjava satama ovat minusta erinomaisia elokuvia. Maltan haukasta olen pitänyt vähemmän, mutta sen voisi kyllä katsoa uudelleenkin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: