Don Rosa (2011)

Don Rosa Helsingin kirjamessuilla 2011

Aku Ankan -tekijä par excellence, Don Rosa, vieraili Helsingin kirjamessuilla 2011. Nöyränä hän otti vastaan sen valtavan suosion, jonka kohteena hän täällä Suomessa on. Norjassa hän tosin kertoi käyneensä useammin kuin Suomessa...

Rosa on kuin Richard Harris... kaksi marjaa.

Hiltu ja Ragnar (1923)

Kirjan kansi voi olla kaunis pelkällä ornamentiikalla. Kuin korurasian kansi on F. E. Sillanpään Hiltu ja Ragnar, kertomus kahdesta ihmislapsesta (WSOY 1923).

Mistä ihmeestä tämäkin on kirjahyllyyni ilmestynyt, en muista; kyse on vieläpä ilmeisesti ensimmäisestä painoksesta. Se on todennäköisesti kulkeutunut jostain euron laatikosta, jollaisia kirjadivareitten oven vieressä ulkona nykyään usein pidetään. Eipä näillä entisillä kansallisaarteilla enää juuri mitään arvoa ole.  Vuosikymmenten takaa voisin kuitenkin kirjata tänne sen, mitä kirjailija on lukijalle alkusanoiksi kirjoittanut:

Tämän pienen kertomuksen oli määrä ilmestyä syyskuun 11 päivänä 1921 ja oli tälle lehdelle jo valmiiksi kirjoitettuna seuraava omistuslause: "Juhani Aholle, suomalaisen proosatyylin mestarille, suomalaisen tunnon ja tunteen tulkitsijalle ja kasvattajalle, aikakauden suurimmalle suomalaiselle kirjailijalle hänen 60-vuotispäivänään omistaa tämän kertomuksensa oppilaanomaisin kunnioituksin F. E. Sillanpää." 

Tämä lause luettiin sitten jo 12 päivänä elokuuta Helsingin Diakonissalaitoksen kirkossa erään kukkavihkon ohessa, joka laskettiin mestarin paareille. Kuolema saneli tällöin loppuosan toisin kuuluvaksi. Mutta meidän kaikkein lohdutuksemme on, että Kuolema ei voi muuttaa lauseen oleellista alkuosaa.

F.E.S.

Mikki Hiiri -postikortteja (1962)

Lasten huoneen seinällä oli pitkän aikaa kehystettyinä kolme Mikki Hiiri -postikorttia, jotka jostain divarista joskus löysin. Kellaria siivotessa ne löytyivät taas; tässä ne teidänkin iloksenne. Kortit on painettu Suomessa (Kuvataide, 1962). Yhdessä niistä on Walt Disney Productions Copyright 1960 -merkintä. Aivan ykkösluokan taiteilija ei ole ollut asialla... Tunnelmaltaan ne ovat silti herttaisen veikeitä!

PS. Mainiota muistelua Kari Rydmanin blogissa:
Marssia ja mottimetsää - miten rakastuin hernekeittoon.